Ikääntyvä Suomi kurjistuu ilman työperäistä maahanmuuttoa
Työperäisestä maahanmuutosta on kehkeytymässä yksi eduskuntavaalien tärkeimmistä teemoista. Hyvä niin, sillä aihe on Suomen tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä.
Tarve ulkomaiselle työvoimalle on todellinen. Vuoteen 2030 mennessä työikäisiä on Suomessa 130 000 vähemmän kuin nyt. Ylimääräisiä käsipareja tarvitaan vuosi vuodelta lisää.
Ongelma ei ole uusi eikä yllättävä. Yritykset ovat kertoneet rekrytointivaikeuksista jo vuosia. Työvoimapula näkyy jo nyt alalla kuin alalla ja koko maassa. Menneiden vuosikymmenten tapaista työvoimareserviä ei maakunnistakaan enää löydy.
Hyvä esimerkki löytyy Kajaanin Otanmäessä sijaitsevalta Škoda Transtech Oy:n tehtaalta. Junanvaunuja valmistava yhtiö joutunut hakemaan hitsaajia aina Filippiineiltä asti, kun työntekijöitä ei löydy lähempää. Aiemmin työntekijöitä on tullut myös Ukrainasta ja Venäjältä.
VÄESTÖN ikääntymiselle emme voi mitään. Se on tosiasia, joka ei katoa silmiä ummistamalla tai ongelman kieltämisellä.
Ikäluokkien pienentyminen alhaisen syntyvyyden takia ei helpota asiaa – päinvastoin. Vaikka syntyvyysluvut saataisiin nopeaan kasvuun, sen vaikutukset näkyisivät vasta reilun 20 vuoden kuluttua. Nopeita keinoja on siis pakko löytää.
Mitä kauemmin Suomi kieltää tosiasiat ja vitkuttelee päätöksenteossa, sitä suuremmiksi ongelma paisuu.
Sellaista vaihtoehtoa, että Suomi selviäisi edessä olevasta ikäkriisistä kuivin jaloin ilman työperäistä maahanmuuttoa, ei ole.
MINITERIÖIDEN kansliapäälliköiden tuoreen raportin mukaan työperäisen maahanmuuton määrä on kaksinkertaistettava kuluvan vuosikymmenen aikana, jos Suomi haluaa tarjota ikääntyville ihmisille riittävät hyvinvointipalvelut. Tämän lisäksi työllisyysaste on nostettava 80 prosenttiin eli reilulla viidellä prosentilla nykyisestä tasosta.
Suomi ei ole ainoa Euroopan maa, jonka ikärakenne on vinoutunut. Hyvistä ja koulutetuista osaajista on pula myös monissa muissa Euroopan maissa.
Jos Suomi ei menesty kilpailussa osaavista työntekijöistä, voimme sanoa hyvästi nykyisen tasoiselle hyvinvointivaltiolle. Tämä on tosiasia, joka ei muuksi muuta, vaikka jotkut poliitikot muuta väittävät.
TYÖPERÄISESTÄ maahanmuutosta käyty keskustelu osoittaa, että aihe on herkkä ja altis väärille tulkinnoille. Tämä näkyy selvimmin perussuomalaisten ulostuloissa.
Puolue vastustaa avoimesti työperäistä maahanmuuttoa. Jos ei kokonaan, niin sen hyväksymiselle on asetettu sellaiset reunaehdot, että se rajaa suuren osan potentiaalisista työntekijöistä kokonaan pois.
Sellaista vaihtoehtoa, että Suomi selviäisi edessä olevasta ikäkriisistä kuivin jaloin ilman työperäistä maahanmuuttoa, ei ole. On toiveajattelua ja äänestäjien sumuttamista, että Suomi voisi työllisyyspoliittisin keinoin ohittaa eteen tipahtavat haasteet.
Tällaisilla puheilla voi kerätä ääniä ja kiihottaa kansalaisten mieliä, mutta itse ongelmaa niillä ei korjata. Fiksuimmat perussuomalaiset varmasti tietävät tämän, mutta eivät halua pilata hyvää tarinaa faktoilla.