Pienryhmäopetusta lisättävä
Suomalaista koulua kiitellään maailman parhaaksi, ja on totta, että peruskoulumme on vertaansa vailla.
Oppimistulosten lasku, lukutaidon heikkeneminen ja koulussa suoriutumisen erot tyttöjen ja poikien välillä sekä oppilaiden ja opettajien hyvinvointi ovat kuitenkin viime vuosina nousseet huolenaiheeksi.
Tasan kaksi vuotta sitten Yle otsikoi 18.2. kouluun liittyvän artikkelin ”Suomi siirsi erityisoppilaat suuriin luokkiin, eivätkä kaikki opettajat pidä muutoksesta: – En ole koskaan ollut näin väsynyt.”
Otsikon lausahdus kuulostaa tutulta. Tuttua on myös riittämättömyyden tunne opettajille, jotka työskentelevät tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.
Kun pienryhmien määrä nykyisen erityisopetuslain myötä väheni, puhuttiin tuolloin lisääntyvästä erityisopetuksen resurssista yleisopetuksessa. Valitettavasti siitä ei vaikuta olevan todisteita, kun koulun arkea seuraa läheltä.
Inkluusion käsite tarkoittaa lyhyesti sanottuna kaikille yhteistä koulua. Inkluusion ajatukseen pohjautuen esimerkiksi oppilaat, joilla on erityisen tuen päätös, käyvät koulua yleisopetuksen luokassa.
Inkluusion käsite kattaa kuitenkin kaikki oppilaat yksilöllisine ominaisuuksineen. Jokainen oppilas tarvitsee tukea oppimiseen, jotkut enemmän kuin toiset.
Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ilmoitti lauantaina, että inkluusion ajatusta on arvioitava kriittisesti. Opettajilta tulleet viestit resurssien riittämättömyydestä on kuultu.
Inkluusion toimivuutta ja siihen kohdennettujen resurssien riittävyyttä on tarkasteltava oppilaiden yhdenvertaisuuden ja opettajien jaksamisen näkökulmasta, kuten hallitusohjelmassa korostetaan.
Tarkastelua on tehtävä yhdessä opettajien, rehtorien sekä vanhempien ja alan tutkijoiden kanssa. Mainittujen näkökulmien ohella siinä on otettava huomioon myös opettajankoulutus sekä täydennyskoulutus.
Tällä hetkellä useat opettajat kokevat, että suurin osa heidän ajastaan menee tehostettua ja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa, jolloin muut oppilaat jäävät oman onnensa nojaan.
Välillä taas täytyy keksiä tukea tarvitsevalle oppilaalle helppoa sijaistekemistä, jotta saa vietyä muita tiedollisesti ja taidollisesti eteenpäin.
On tärkeää, että kaikille yhteisessä koulussa erilaiset oppilaat kohtaavat toisiaan, oppivat ymmärtämään toisiaan ja hyväksymään erilaisuutta.
Opettajia kuunnellessa tulee kuitenkin selväksi, että perusopetuksen pienryhmäpaikkoja tarvitaan enemmän ja kuntien sisällä pienryhmiä on oltava alueellisesti tarpeeksi kattavasti.
Lisäksi erityisopettajia on saatava luokanopettajien työpareiksi silloin, kun luokassa opiskelee erityisen tai tehostetun tuen oppilaita. On myös arvioitava huolellisesti, pitäisikö erityisopettajia kouluttaa lisää.
Yksi koulun arjessa usein unohdettu ryhmä ovat koulunkäynninohjaajat. Pätevän ja ammattitaitoisen ohjaajan työ luokassa on arvokasta yksittäisen lapsen, opettajan jaksamisen ja koko inkluusion ajatuksen näkökulmasta.
Valitettavasti alan palkkaus ja lyhyet työsuhteet vaikuttavat siihen, että alalta valuu tärkeitä osaajia muihin töihin.
Jouni Ovaska
luokanopettaja, kansanedustaja