Kuka pelkää ennallistamisasetusta?
Suojelualan kasvattaminen sekä luonnon ennallistaminen synnyttävät voimakkaita ja monenlaisia tunteita. Toisaalta eri toimien pelko kulkee viestiketjuissa ja someryhmissä eteenpäin paisuen valtavaksi ja aiheuttaen vihaa milloin EU:ta, asiantuntijoita tai poliitikkoja kohtaan.
Toisaalta taas me suojelua kannattavat turhaudumme, kun emme voi ymmärtää, miksi kiireesti vaadittavia päätöksiä ei tunnu syntyvän. Keskustelu uhkaa jumittua paikoilleen ja kukin takertuu kantoihinsa eikä näe vastakkaisen poteron kannanottojen taakse.
Tämä ei ole kenenkään etu.
Luontoon on suomalaisilla monimutkainen suhde, jota ei mielestämme aina tunnuta ymmärtävän. Esimerkiksi metsän osalta vielä nykyäänkin keskusteluissa kuuluu perinteiset suomalaisen pienviljelijän aatteet: oma metsä on sukukalleus ja onkin talon kunnia-asia varjella omaa metsää ylpeydellä ja hartaudella.
Jokainen sukupolvi haluaa siirtää hoidettujen metsien perinnön eteenpäin. Samansuuntaisia ajatuksia näkee muutenkin erityisessä luontosuhteessamme; me kyllä osaamme, onhan näin tehty jo vuosisatoja.
Harjoittamaamme, tavallaan tahatonta, luonnon kaltoinkohtelua onkin siksi niin vaikeaa nähdä.
Esimerkiksi nyt metsien osalta suurin osa metsänomistajista pyrkii ja on pyrkinyt tekemään parhaansa sen tiedon pohjalta, mihin metsäammattilaiset ovat ajan saatossa ohjanneet.
Onkin hyvin ymmärrettävää, että oman vaativan ja pitkäjänteisen työn arvostelu tuntuu nyt pahalta. Tämä arvostelu koetaan oikeutetusti henkilökohtaisena niin metsänomistajien kuin metsäammattilaistenkin keskuudessa.
Luonnonsuojelu ja ennallistaminen eivät ole kuitenkaan tarkoitettu arvosteluksi, vaan tiede ja laaja tutkimus osoittaa, että meillä on tarvetta muuttaa suhtautumistamme luonnon hyödyntämiseen.
Suomen luonnon tila on heikentynyt ja heikkenee yhä edelleen. Niinpä tarvitsemme lisää pinta-alaa, joka ei tähtääkään tuottoon vaan luonnonhoitoon, ja näin ollen taloudellisesti hyödynnettävälle luonnolle jää vähemmän pinta-alaa.
Muutos on tärkeä, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja lopulta saamme itse maksaa hinnan luonnon kuormittamisesta.
Ennallistamisasetuksella suojellaan ennen kaikkea elämää. Nyt kysytään ihmisen kykyä sopeutua luontoon, luonto on sopeutunut jo aivan liikaa ihmiseen. Meidän on löydettävä tiedepohjaiset keinot oikeudenmukaiseen muutokseen!
Nykyiseen haastavaan tilanteeseen meidät on ajanut huono politiikka, joten juuri politiikasta on lähdettävä korjausliike.
Miten varmistetaan luonnon mutta myös metsänomistajan pärjääminen? Toisaalta ennallistaminen maksaa. Eikö nyt kannattaisi varmistaa, että EU:sta saamme apua Suomen mittavaan urakkaan?
Ennallistamisasetuksen jyrkän vastustamisen tai maanomistajien haukkumisen sijaan kannattaa keskittää oma energia ratkaisujen etsimiseen. Siispä seuraavan kerran avataan jokainen kantamme riitelyn sijaan.
Touko Uotila, keskustan hämäläinen kansanedustajaehdokas
Santeri Ala-Röyskö, keskustan hämäläinen kansanedustajaehdokas
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.
