Vihreä siirtymä – uusi tulonsiirtoautomaatti?
EU on jo 1990-luvulta lähtien ollut maailman kärjessä. Aihettakin on. Tuotamme sekä päästöjä että tavaroita enemmän kuin maailma keskimäärin.
Vajaa puolet EU:n noin 3700 miljoonan hiilidioksiditonnin päästöistä kuuluu päästökaupan (teollisuus ja energia) piiriin, runsas toinen puoli kuuluu niin sanotulle taakanjakosektorille (liikenne, lämmitys, maatalous, jäte).
Taakanjakosektorilla maita, jotka eivät ole selviytyneet velvoitteistaan, ei ole vielä rangaistu. Päästökaupassa asiat ovat jo toisin.
Suomessa päästökaupan (ETS) piirissä on noin 900 yritystä. Jokaiselle niistä on määritelty yhteisten pelisääntöjen pohjalta velvoitteet. Niistä selviytyäkseen toimijat ovat joutuneet pääsääntöisesti ostamaan päästöoikeuksia.
Nyt EU tähtää vuoteen 2030. Päästöjen vähentämisvauhdin pitäisi moninkertaistua, jotta 55 prosentin vähennyksistä tulisi silloin totta.
Komissio esittää, että taakanjakosektorilta ETS:n piiriin siirtyisivät meriliikenne sekä erillisen ETS:n piiriin maantieliikenne ja lämmitys.
Taakanjakosektorilla komissio esittää Suomelle yhdessä Ruotsin, Saksan ja Tanskan kanssa suurimmat vähennysvelvoitteet, 50 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2030 mennessä.
Vähimmillä pääsevien vaatimukset liikkuvat 10–20 prosentin välillä.
Päästövähennysvelvoite on meille, erityisesti liikenteen ja maatalouden osalta, kova. Voisimme selvitä, mutta se käy vaikeaksi, mikäli bioraaka-aineen käyttöä rajoitetaan.
ETS:n monista pulmista vaikeimmat liittyvä kannaltamme niin sanotuilla hiilivuotoaloilla myönnettäviin ilmaisiin päästöoikeuksiin.
Niitä myönnetään tänään aloille, jotka kilpailevat unionin ulkopuolelta sen alueelle tuotavan, suuria päästöjä aiheuttavan, tuotannon kanssa.
Nyt komissio esittää, että ilmaisjako poistettaisiin asteittain hiilirajamekanismin (CBAM) käyttöönottoon liittyen.
CBAM-veron nousu ja ilmaisjaon poistuminen kohdistuisivat sähköntuotantoon, teräs-, alumiini-, lannoite- ja sementtiteollisuuteen.
Parlamentin teollisuus-, tutkimus ja energiavaliokunnan pääneuvottelijana en ole voinut hyväksyä komission esitystä kaikilta osin.
Esitän tammikuun puolivälissä julkisuuteen tulevassa raporttiluonnoksessani, ettei CBAM-alojen osalta ilmaisjakoa poisteta ainakaan siltä osin kuin se kohdistuu vientiin. Muutoin EU:n alueelta kolmansiin maihin eli EU:n ulkopuolelle viemiämme tuotteita rasittaisi päästökauppamaksu ilman, että vastaava rasite kohdistuisi EU:n ulkopuolisen teollisuuden tuotantoon.
Ilmaisjaon poistuminen puheena olevilla toimialoille merkitsisi Suomessa lähes miljardin euron vuosikustannuksia nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla.
Ne ovat nyt jo nousseet 80 euroon hiilidioksiditonnilta. Mikäli ETS:a uudistettaisiin komission mukaisesti, hinta ylittäisi nopeasti 100 euroa/tonni.
Merenkulun siirtäminen päästökauppajärjestelmän piiriin on sinänsä perusteltua, mutta ei komission esittämällä tavalla.
Komission esitys laittaisi samoin ETS:n piiriin kaiken yli 5000 tonnin meriliikenteen.
Tämä tarkoittaisi 8–12 prosentin jääolosuhteissa tapahtuvat liikenteen joutumista sulien vesien liikennettä suuremman ETS-rasitteen alle.
Esitän raportissani jääolosuhteissa toimivalle meriliikenteelle 8–12 prosentin maksuhuojennuksia.
Tällä lehmänkaupalla komissio kuitenkin vetää uskottavuuttaan koko vihreältä siirtymältä.
Aivan oma lukunsa on esitys tieliikenteen ja lämmityspolttoaineiden siirtämisestä erillisen ETS:n piirin.
Lyhyesti sanoen esitys ei ainakaan kevennä fossiilisten polttoaineiden vero- ja maksutaakkaa. Jos päästömaksut tulisivat kansallisten energiaverojen päälle, polttoaineiden hinnat nousisivat paljon.
Jos taas kansallisia veroja laskettaisiin päästömaksujen tullessa käyttöön, se siirtäisi samalla kansalliseen pussiin tulevista veroista ja maksuista osan EU:n tarpeisiin.
Uutta tulonsiirtoautomaattia EU:n sisälle merkitsisi erityisesti kaksi päästökauppatuloilla rahoitettavaa toimintaa.
Uuteen niin sanottuun ilmastososiaalirahastoon siirrettäisiin seitsemän vuoden aikana 72,2 miljardia euroa. Se olisi tarkoitus rahoittaa erityisesti liikenteen ja lämmityksen polttoaineiden valmistajilta veroina ja maksuina perittävillä päästökauppatuloilla.
Rahat kanavoitaisiin ylivoimaiselta valtaosaltaan itäisen ja pienemmältä osin eteläisen EU:n energiaköyhyyden tarpeisiin!
Maantieteellisesti suunta on sama myös niin sanotun modernisaatiorahaston kohdalla.
40 euron päästöoikeuden hinnalla se voisi tuottaa yli 25 miljardia euroa viiden vuoden kuluessa, 80 euron hinnalla mahdollisesti 50 miljardia euroa. Tätä energiasektorin modernisoimiseksi tarkoitettua tukea voitaisiin kohdistaa vain 12 tulotasoltaan heikoimpaan maahan, jälleen kerran Itä- ja Etelä- Eurooppaan.
Suomen saanto olisi 0 euroa.
Edelliset kaksi esimerkkiä todistavat, että EU:n vihreä siirtymähanke olisi suuri tulonsiirtohanke EU:n sisällä. Modernisaatiorahaston viellä ymmärrän, mutta sosiaalirahastoa en.
Muutama päivä sitten komission pöydistä oli vuotanut ”tieto”, että komissio hyväksyisi niin sanotun kestävän rahoituksen tai taksonomian piiriin ydinvoiman ja maakaasun.
Ydinvoiman osalta uutinen on tervetullut. Ydinvoima ei tuota hiilidioksidipäästöjä.
Sen sijaan on uskomatonta, että samalla maakaasu auktorisoitaisiin kestävän rahoituksen positiivisella leimalla.
Maakaasu on vahvasti fossiilinen polttoaine, jolla tuotettu energiayksikkö aiheuttaa 60 prosenttia hiilen päästöistä.
On tosiasia, että ydinvoima on esimerkiksi Ranskalle, niin kuin myös Suomelle, tärkeä.
Fossiilinen kaasu on tärkeä muun muassa Saksalle ja itäisen EU:n maille. Tällä lehmänkaupalla komissio kuitenkin vetää uskottavuuttaan koko vihreältä siirtymältä.
Entistä oudompaan valoon komission kaavailu joutuu, kun muistetaan, että komissio ja jäsenmaiden ja parlamentin enemmistö rajasivat aikaisemmin kestävän rahoituksen ulkopuolelle osan päästöttömästä bioenergiasta.
Suurten sopiessa päästötön muuttuu päästöttömäksi ja päinvastoin!
Kannatan vihreän siirtymän hyviä tavoitteita.
Mutta sen käyttämistä esitetyllä tavalla EU:n sisäisten tulonsiirtojen välineenä, en kannata.