"Jäin maihin," herra Sawyer viestitti vaimolleen – Sitten tapahtui yksi merenkulun suurimmista mysteereistä
Maailman meret ovat vieneet historian aikana syvyyksiinsä lukemattomia laivoja. Joidenkin uppoamisten syyt tunnetaan hyvinkin tarkkaan, mutta toisten selitykset ovat jääneet ikuisiksi arvoituksiksi.
Yksi tunnetuimpia merenkulun mysteereitä on SS Waratahin tapaus vuodelta 1909.
Brittiläinen höyrylaiva katosi tuolloin jäljettömiin Etelä-Afrikan rannikolla. Mukanaan se vei 211 matkustajaa sekä kaikki miehistön jäsenet.
Alusta ei ole koskaan löydetty. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä sille tapahtui.
Waratahia on usein jälkikäteen luonnehdittu ”Australian Titaniciksi” tai ”etelän Titaniciksi”.
Katoamishetkellään SS Waratah oli vielä uutuuttaan kiiltelevä alus. Siinä oli ajalle tyypillisesti ylelliset ykkösluokan hytit, musiikkialongit ja ruokasalit.
Neitsytmatkalleen se oli lähtenyt marraskuussa 1908 Lontoosta. Britanniasta alus suuntasi kohti Australiaa, jonne se saapui perille onnistuneesti.
Paluumatkalleen Waratah lähti Australiasta 27. huhtikuuta 1909. Aluksen oli tarkoitus suunnata ensin Etelä-Afrikan Durbaniin, josta se jatkaisi matkaa Kapkaupunkiin. Sieltä sen oli määrä lähteä taas Lontoota kohti.
Durbaniin alus saapui aivan onnistuneesti. Tuon ajan laivamatkat tosin kestivät kauan. Kun Waratah ankkuroitui Durbanin satamaan, oli jo heinäkuun 24. päivä.
Kerrotaan, että Durbanissa yksi matkustaja halusi astua laivasta pois. Hän oli brittiläinen insinööri ja kokenut merenkulkija Claude Sawyer.
Sawyerin oli ollut tarkoitus olla laivan kyydissä Lontooseen saakka, mutta nyt hän kieltäytyi jatkamasta matkaa.
Vaimolleen Lontooseen Sawyer sähkötti kertoman mukaan viestin: ”Pidin Waratahia ylipainoisena, jäin maihin Durbanissa.”
Waratah kuitenkin jatkoi matkaansa. Se jätti Durbanin taakseen 26. heinäkuuta illalla ja suuntasi keulansa kohti Kapkaupunkia.
Varhain aamulla 27. heinäkuuta 1909 Waratahista tehtiin viimeinen vahvistettu ja varma havainto. Alus ohitti rahtialus Clan MacIntyren.
Alukset vaihtoivat valomerkkejä ja viestittivät nimensä sekä määränpäänsä. Clan MacIntyren kapteeni kertoi myöhemmin, että sää oli tuolloin todella huono.
Waratahista on vielä muutama epävarmempi havainto.
Saman päivän iltana Union-Castle-varustamon Guelph-alus ohitti aluksen, jonka kanssa se vaihtoi valomerkkejä.
Guelphin perämies ei kuitenkaan tunnistanut morselampuilla tehtävästä viestittelystä kuin ohi menevän aluksen kolme viimeisintä kirjainta eli T-A-H.
Waratah saatettiin nähdä samana iltana myös toiselta alukselta. Toinen silminnäkijähavainto tapahtui kertoman mukaan mantereelta. Molemmat havainnot ovat kuitenkin epävarmempia ja kaukaa tehtyjä.
Kapkaupunkiin Waratahia odotettiin heinäkuun 29. päivänä. Alusta ei kuitenkaan näkynyt.
Kovan merenkäynnin vuoksi laivan arveltiin olevan myöhässä. Se ei ollut mitenkään tavatonta tuon ajan laivaliikenteessä.
Mutta Kapkaupunkiin alus ei saapunut koskaan. Waratah oli kadonnut eikä se ollut jättänyt itsestään mitään jälkiä.
Alusta tai jotain merkkejä siitä etsittiin kiivaasti. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Kolmen kuukauden päästä etsinnät lopetettiin.
Waratahin kohtalo ei ole jättänyt asiasta kiinnostuneita rauhaan. Alusta on yritetty löytää vuosikymmenten ajan lukemattomia kertoja.
Vuonna 1999 ehdittiin jo uutisoida, että Waratah on löytynyt merenpohjasta Etelä-Afrikan rannikolta. Myöhemmin tehdyssä sukelluksessa kuitenkin selvisi, että kyse oli toisen maailmansodan aikana uponneesta toisesta aluksesta.
Waratahin kohtalosta on esitetty vuosien aikana lukemattomia teorioita.
Mantereelta tehty epävarma silminnäkijähavainto kertoi, että valtava hyökyaalto olisi kaatanut ja upottanut kaukana merellä seilaavan aluksen.
Kauempana seilanneelta alukselta tehdyssä havainnossa kerrottiin voimakkaista välähdyksistä. Se on synnyttänyt teorian Waratahissa mahdollisesti sattuneesta voimakkaasta räjähdyksestä ja aluksen nopeasta uppoamisesta.
Yleisimmin Waratahin uppoamisen arvellaan johtuneen aluksen epävakaudesta ja ylipainoisuudesta. Monet matkustajat ja miehistön jäsenet olivat panneet merkille, että alus oli herkkä keikkumaan ja palautui vaikeasti pystyasentoon.
Ylipainoinen alus saattoi sen vuoksi kaatua herkästi ja upota. On myös mahdollista, että aluksen huonosti kiinnitetty lasti pääsi kovassa merenkäynnissä siirtymään äkillisesti, mikä aiheutti Waratahin välittömän uppoamisen.
Sekin on mahdollista, että Waratah olisi kaatunut kyljelleen ja pyörähtänyt nopeasti ylösalaisin. Sen jälkeen se olisi seilannut merivirtojen mukana kauas ja uponnut paikkaan, josta sitä on lähes mahdotonta löytää.
Varmaksi ei voida sanoa mitään selitystä. Vain se tiedetään, ettei aluksesta tai sen matkustajista ole kuultu mitään 117 vuoteen.