Journalismi haastetaan meilläkin
Vaikka journalismin sanotaan olevan universaali asia, sen historialliset juuret ovat liberaalidemokratian ydintä. Journalismi linkittyy siten demokratiaan, sananvapauteen, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioon.
Journalismia romutetaan tänään poliittisilla päätöksillä, teknologian mellastamisella ja taloudellisen vallan keskittymisen avulla kiivaammin kuin aikoihin. Journalismin poliittisen suitsemisen tielle on rientänyt itsevaltaisten diktaattoreiden seuraksi myös Yhdysvaltojen presidentti Trump. Ei siitä tässä enempää.
Journalismia haastaa myös sosiaalinen media. Digivallankumous ja alan teknologinen kehitys tarjoavat sosiaalisen median erilaisille alustoille suuren määrän pelimerkkejä, joilla voi hämärtää faktan ja fiktion rajaa. Siitä on tullut journalismiin vaikuttava ilmiö, vaikka se aniharvoin on journalismia.
Sen algoritmit palkitsevat sisältöjä, jotka herättävät voimakkaita tunteita, tarjoavat ärsykkeitä, perustuvat vastakkainasetteluun ja sitouttavat käyttäjiä omiin tunnelitotuuksiin.
Journalismia haastaa myös se, että sen mainosrahat suuntautuvat yhä useammin erilaisille sosiaalisille alustoille. Ala keskittyy taloudellisesti ja toimituksellisesti. Monia asia ja alue jää katveeseen. Pintajournalismi on halvempaa ja rahan tekemisen nimissä kannattaa keskittyä vain suuria yleisöjä kiinnostaviin asioihin, vaikka journalismin aarteet olisivatkin pienten ihmisten ja syrjäisempien alueiden asioissa.
Ikään kuin osaamista, tietoa ja kiinnostavuutta Suomea olisi vain etelässä.
Pystyykö journalismi siis tänään edes perinteiseen tehtäväänsä, toimimaan poliittisen vallan vahtikoirana? Juuri tänään sen tulisi kyetä valvomaan myös valtavasti kasvaneen taloudellisen, teknologista ja informaatiovaltaa sekä näiden ja poliittisen vallan monimutkaisia vyyhtiä.
Kykeneekö journalismi säilyttämään tehtävänsä demokraattisen yhteiskunnan yhteisenä tiedonvälittäjänä aikana, jolloin tieto, yleisöt ja julkisuus ovat pirstaloituneet? Kykeneekö se enää hankkimaan, tarkistamaan ja välittämään merkityksellistä ja riippumatonta tietoa kansalaisten tarpeisiin niin kuin pitäisi?
Sosiaalisen median sulkeminen ei voi olla vaihtoehto. Se on tullut jäädäkseen. Ihmiset nyt vaan haluavat itse kertoa näkemyksistään ja mieltymyksistään. Sosiaaliseen mediaan raha-ahneiden Trumpin kavereiden työntämät rönsyt on karsittava. Uskon, että Henna Virkkunen tekee asiassa hyvää työtä.
Journalismin on itse voitettava kansan luottamus ja kiinnostus. Se ei onnistu, jos illasta toiseen etenkin TV:n ajankohtaisohjelmissa, mutta myös Hesarin toiminnassa käsiteltävät aiheet, haastateltavat, asiantuntijat ja kommentaattorit tulevat pääkaupunkiseudulta tai poliittisesti samoista piireistä. Ikään kuin osaamista, tietoa ja kiinnostavuutta Suomea olisi vain etelässä.
Journalismi onnistuu, jos se ymmärtää, että tarkistetun, riippumattoman ja luotettavan tiedon merkitys käy sitä tärkeämmäksi kaltaisissamme demokratioissa, mitä vauhkommiksi poliittiset päättäjät käyvät ja mitä sumeammaksi tulevaisuuden poliittiset ja taloudelliset näkymät muuttuvat.
Suomessa tämä tarkoittaa sen tunnustamista – vaikka se monesti onkin vaikeaa – että me tarvitsemme julkisomisteisen, rohkean ja moni-ilmeisen Yleisradion, ja sen kaupallisesti menestyvät kilpailijat. Tarvitsemme myös yhtä useamman suuremman sanomalehden, jonka journalistiset resurssit riittävät globaalin tai edes eurooppalaisen ja elinvoimaisen maakunta- ja paikallislehdistön.