Miksi kulttuuri jäi vasemmistolle?
Sampo Terhosta tuli kulttuuriministeri, on aika esittää peruskysymys. Miksi kulttuuri, sen rahanjako, retoriikka, koko hegemonia on jäänyt niin totaalisesti vasemmiston käsiin?
Kulttuuri ei ole sama kuin puoluepolitiikka, mutta kansan enemmistön edustajien eli hallituspuolueiden katsottava peiliin. Ottakaamme malka pois omasta silmästänne ennen kuin ryhdymme ottamaan rikkaa vihervassarin silmästä?
Perussuomalaisten kannattajat suhtautuvat hyvin kielteisesti nykyiseen korkeakulttuuriin. Jopa niin, että osa haluaisi lopettaa sen tukemisen. Kuitenkin he kuuntelevat mielellään, kun Jorma Hynninen laulaa Veteraanin iltahuutoa kuoron kanssa.
Kysymys on sisällöstä. Aikanaan kulttuuritilaisuuksien järjestäjät ihmettelivät, miksi miehet eivät tule matineoihin, joissa heidät illasta iltaan haukuttiin.
Kokoomukselle kulttuuri ei ole tähdellistä, talous on. Osittain tässäkin on kyse kulttuurin sisällöstä. Kun kokoomus suosii kulttuuria se suosii laatua. Sitä kun Soile Isokoski laulaa Santtu-Matias Rouvalin johtaessa orkesteria.
Keskustalaista suhtautumista kulttuuriin on vaikeampi kiteyttää. Se ei ole enää tanhujen kannatusta, vaikka heitä siitä kliseisesti pilkataan – niin kuin persuja Kalevalasta. Keskustan kulttuuritahto on hahmotonta. Se voisi olla kesäteatteria, kirkkomusiikkia, ite-taidetta tai perinnettä uudistavaa puuarkkitehtuuria.
Kuten sanottu, nyt meillä on perussuomalainen kulttuuriministeri. Aikaa on vähän, kaksi vuotta. Mitä pitää tehdä?
Enää ei auta huutelu eikä kulttuurin pilkkaaminen. Nyt ”sinun täytyy astua johtoon” niin kuin taistolaiset, aikansa taitavat strategit, lauloivat.
Jos hallituspuolueiden on jotakin kahtena viime vuotena ollut pakko huomata, se on kulttuurin, sitä tukevan median ja älymystön merkitys. Kansan kannatus ei riitä, tukena on oltava kansan arvoja tulkitseva älymystö.
Kriitikko pyytää melkein anteeksi, että taideteos kuvaa maaseutua ja on siitä huolimatta hyvä.
Oleellisinta vasemmiston kulttuurihegemoniassa on, että vasemmisto ja vihreät ovat omineet modernisaation arvot yleisiksi edistyksen arvoiksi. Kaiken karvaiset ”oikeudet”, tasa-arvot ja poliittiset korrektiudet eivät kuulosta ideologialta vaikka ne myös sitä ovat.
Sen sijaan keskustalaiset ja oikeistolaiset arvot, perussuomalaisista puhumatta on saatu kuulostamaan menneisyyden ideologioilta. Kriitikko pyytää melkein anteeksi, että taideteos kuvaa maaseutua ja on siitä huolimatta hyvä.
Edistyksen kieli on vasemmistolaisen retoriikan hallussa. Tilanne on hassu, koska juuri vasemmiston aatepohja on jo kuopatussa sosialismissa.
Toivon, että näen aamun, jona kriitikko pyytää anteeksi, että joutuu kehumaan taideteosta, vaikka se on Ylen tuottama.
”Nyt on helvetti irti”, kirjoitti eräs näyttelijä, kun kuuli, että Sampo Terhosta tulee kulttuuriministeri. Eli siis demokraattinen hallitus oli nimittänyt ministerin.
Lauseesta näkyy, että maailman nopean muutoksen vuoksi kulttuurivasemmisto on hädässä, joukkosieluisuuden paniikissa. Sen järki ja argumentaatio ovat tipotiessään, se etsii pelastusta uusista puoluejohtajista, kun muuta ei ole.
Nyt on siis hyvä aika toimia.