Eurooppa ja Suomi tarvitsee keskivoimaa
Keskustan puoluekokous Jyväskylässä lähestyy. Puoluekokoukseen valmistautuminen ja europarlamenttivaalit tarjoavat tilaisuuden käydä keskustelua keskustan luonteesta, paikasta ja merkityksestä suomalaisessa ja eurooppalaisessa puoluejärjestelmässä.
Työ ja keskustelut keskustan kehittämiseksi ja periaatteiden uudelleen löytämiseksi ovat auttamatta kesken, eikä suurimpien joukkoon päästä ilman perusteellisia, koko kentän kautta käyviä pohdintoja.
Mielestäni keskustalla ei ole kiire suurimmaksi puolueeksi. Syvällinen keskustelu puolueesta on tärkeämpi asia. Kriisi on niin syvä, ettei keskustelullekaan voi asettaa aikatauluja.
Kaikki ajatukset eivät idä vielä yhdessä vuodessa. Tietoisuutta keskustan kriisistä on herätelty Juha Kuisman työryhmän raportilla, ratkaisujen hakeminen on vaikeampaa. Nekin varmasti löydetään laajan keskikentän yhteistyöllä.
Haastan koko keskustaväen yhdistämään vaalikeskustelut ja aatteelliset keskustelut. Toukokuu on luonnossa uuden aikaa, olkoon se itämisen aika myös uusille näkökulmille keskustasta.
Toistaiseksi keskusta on oppositiokaudellaan näyttäytynyt vain edellisen hallituspohjan perinnöstä irti rimpuilevalta pikkuoikeistolta. Puolueen johtohahmot näyttävät jopa tietoisesti ruokkivan tätä mielikuvaa. Tärkeämpää olisi kuitenkin saada aikaan itseymmärrys laajan skaalan keskustalaisuudesta, eikä kalastella irtopisteitä sieltä, missä luullaan olevan liikkuvia äänestäjiä.
Eräs oleellinen näkökulma keskustan kriisissä yhdistyy hyvin eurovaaleihin. Se on kysymys keskustan roolista eurooppalaisessa ja kansainvälisessä politiikassa ja siitä, miten aatteemme siihen suhtautuu.
Miten me oikeasti suhtaudumme Euroopan unioniin? Mikä on meidän resepti parempaan tulevaisuuteen Suomessa ja Euroopassa?
Helpointa on lähteä liikkeelle keskustalaisuuden perusasioista. Kestävä luontosuhde, sivistys demokratian tärkeimpänä rakennuspalikkana, mustavalkoisen sekoittaminen harmaaksi. Tätä kaikkea voimme antaa myös Euroopan unionille.
Keskustalla on viime vuosina ollut pakottava tarve tietyissä keskusteluissa asettua janan toiseen ääripäähän ja samalla on menetetty kyky kuulla kaikkia osapuolia. On menetetty keskustan rooli keskikentän voimana.
Vastakkainasettelun hillitseminen on erityisen tärkeää näinä aikoina. Amerikkalainen identiteettipolitiikka tahallisine väärinymmärtämisineen ja turhine riitoineen on totta jo Euroopassakin. Sillä ei yhteiskuntaa rakenneta.
Yhteiskuntaa rakennetaan tekemällä yhteistyötä kaikkien kanssa, ei sulkemalla ennakkoon joitakin ovia.
Omat mielipiteet pitää olla, mutta se ei vaadi mustavalkoista ajattelua. Ikinä ei yksikään taho voi saada tavoitteitaan täysimittaisesti läpi, kompromissien teko on demokratiaan sisään rakennettu ajatus.
Vaalit ja puoluekokous ovat aivan kohta. Tehdään sitä ennen yhdessä toukokuusta keskustelun ja kohtaamisen kuukausi, keskustan, Euroopan ja keskustalaisen Euroopan kuukausi.
Valtteri Paakki
Eurovaaliehdokas (kesk.)
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/