Isotkaan hankkeet eivät saa ohittaa paikallisia
Tein viime talvena EU-parlamentissa kirjallisen kysymyksen koskien komission eräille energiahankkeille myöntämää statusta, joka antaisi näille nopeutetun lupamenettelyn ja sääntelyprosessin.
EU:ssahan keskeinen periaate on, tai ainakin pitäisi olla, subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate. Kaikilla hankkeilla täytyy olla vaikutusalueillaan vahva sosiaalinen hyväksyttävyys.
Kansallisessa valmistelussa on vireillä lainsäädäntöprosessi uuden alueidenkäyttölain osalta. Hallituksen esitys tuli eduskuntaan huhtikuussa ja esitys on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä. Esityksen monet tavoitteet ovat sinällään kannatettavia, mutta kääntöpuolena on kysymys, johtaako kaavoitusten nopeuttaminen ja uudet prosessit siihen, että paikalliset ihmiset eivät voi enää tosiasiassa vaikuttaa hankkeiden valmisteluun.
Valuuko päätöksenteko Helsinkiin, vaikka kunnilla pitäisi edelleen säilyä kaavoitusmonopoli?
Perustuslakimme kuitenkin turvaa niin kunnallisen itsehallinnon kuin ihmisten oikeuden vaikuttaa omaan elinympäristöönsäkin.
Viime aikoina Lappiin suunnitellut pumppuvoimahankkeet ovat herättäneet voimakasta julkista keskustelua paikallisesti. Olin viime viikonloppuna Itä-Lapissa, ja nämä kysymykset tulivat monissa keskusteluissa vahvasti esille.
Taustalla on tietysti pitkä historia vesivoimaloista, padoista ja tekoaltaista, jotka ovat vaikuttaneet Kemijokivarren ihmisten elämään voimakkaasti. Sotien jälkeen jälleenrakennettu maa tarvitsi kotimaista energiaa, mutta sen hinta vaikutusalueen asukkaille oli raskas.
Toisaalta myös tuulivoimahankkeet eri puolilla maata ovat viime vuosia herättäneet monenlaisia tunteita. Myös kotimaakunnassani suhtautuminen niihin on ollut vaihtelevaa. On kuntia, joissa toiset hankkeet on koettu mahdollisiksi ja on suorastaan profiloiduttu tuulivoimakuntana.
Myllyistä on saatu myös muhkeat verotulot. Toisten tuulivoimapuistojen esitetty sijainti on taas koettu mahdottomaksi, maisemallisista syistä tai peläten sen vaikutuksia esim. matkailuun tai porotalouteen. Itärajalle myllyjä ei haluista huolimatta ole tullut maanpuolustuksellisista syistä johtuen.
Hyödyistä ja haitoista vastaavat paikalliset.
Suomi tarvitsee kotimaista, uusiutuvaa energiaa. Se on paitsi ekologinen ja taloudellinen kysymys, mutta nykyisessä maailmantilanteessa ennen kaikkea myös huoltovarmuuskysymys.
Kansallista eheyttä ei kuitenkaan edistä se, jos hankkeita tuodaan sellaisille alueilla, joissa paikallista hyväksyttävyyttä ei ole. Hyödyistä ja haitoista vastaavat paikalliset, joten heillä pitää olla viimekätinen oikeus myös päättää, mitä kotikuntaansa tulee, tai ei tule. Paikalliset elävät sekä niiden hyvien kuin huonojenkin seurausten kanssa.