EU:sta tiiviimpi turvallisuusliitto

Eurooppa tarvitsee yhtenäistä unionia saadakseen etunsa ja arvonsa kuuluviin valtakeskusten välisessä kilpailussa.

Suomi päätti kansanäänestyksessä vuonna 1994 liittyä Euroopan unionin jäseneksi. Valinnalla oli turvallisuuspoliittinen luonne. Emme halunneet enää olla yksin Venäjän naapurimaana.

Eurooppalaisella valinnallamme on turvallisuuspoliittiset perusteet myös tämän päivän Euroopassa.

Euroopan yhtenäisyyttä tarvitaan vastattaessa Venäjän voimapolitiikkaan ja Kiinan taloudelliseen valtaan sekä torjuttaessa terrorismia, hallittaessa muuttoliikettä, hillittäessä ilmastonmuutosta tai kitkettäessä verovälttelyä, joka vie rahoitusta kestävältä kehitykseltä.

Suomen pitkä linja on ollut selkeä. Yhteisen Euroopan linjalla on ollut vahvoja puolestapuhujia. Paavo Lipponen oli pääministeriaikanaan hyvä esimerkki.

Tässä ajassa on enemmän väistelyä tai viisastelua. Moni puolustaja on myös hiljaa.

Se on tavallaan ymmärrettävää. Pääministeripuolue keskusta ei uskalla puolustaa rohkeasti euroa, kun kunniapuheenjohtaja ajaa Suomen eroa euroalueesta. Ulkoministeripuolue perussuomalaiset ei uskalla puolustaa kunnolla edes EU-jäsenyyttä, kun nuorisojärjestö haluaa kansanäänestyksen Fixitistä.

Olemme olleet aktiivisia EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä aina ulkoministeri Tarja Halosen ajoista lähtien. Suomi oli eturintamassa EU:n kriisinhallintakykyjen luomisessa.

Nyt Suomen paikka olisi olla aktiivinen EU:n tiiviimmän turvallisuusliiton kehittämisessä. Kyseessä on Suomen tärkeimmän turvallisuusyhteisön tulevaisuus.

Nyt Suomen paikka olisi olla aktiivinen EU:n tiiviimmän turvallisuusliiton kehittämisessä.

Kritiikki on uskottavampaa pienen kannustuksen kera. Yksi valopilkku on ollut Suomen aktiivisuus EU:n keskinäisessä avunannon lausekkeen toimeenpanossa, jonka Ranska aktivoi terrori-iskujen yhteydessä.

Toinen valopilkku on aktiivinen rooli EU:n hybridikeskuksen perustamisessa, jotta Eurooppa voisi tehokkaammin vastata hybridiuhkiin.

EU:n turvallisuusyhteistyön kehittämisessä Suomelle ei jarrumiehen rooli sovi. Suomen linjan Eurooppa-politiikassa tulisi olla kirkas. Kansalaisille tulee perustella, miksi eurooppalaista turvallisuusyhteistyötä tarvitaan.

Pian Brexit-kansanäänestyksen jälkeen nähtiin Saksan ja Ranskan ulkoministerien aloite eurooppalaisesta turvallisuussopimuksesta.

Tuorein aloite oli Italian ulko- ja puolustusministerien kirjoitus eräänlaisesta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan Schengenistä, joka olisi halukkaiden maiden tiiviimmän turvallisuusyhteistyön ydin.

Suomalainen ajatuspaperi tai suomalais-ruotsalainen aloite voisi tuoda käytännönläheisiä aineksia tähän keskusteluun EU:n kehittämisestä tiiviimmäksi turvallisuusliitoksi. Haaste on nyt heitetty hallitukselle.