Syylliset esiin!
Suomalaisen politiikan ensimmäinen ja viimeinen ongelma on aina sama. Nimittäin syyllisten etsiminen. Kenen syy on se, ettei talous parane? Kuka on vastuussa huonoista työllisyysluvuista? Miksi sitten rakentaminen ei ole onnistunut vuosien yrittämisestä huolimatta?
Vastaus on aina sama: se on tuon toisen vika!
Jos talous ja työllisyys paranevat, ei mene sekuntiakaan kun paikalle rynnistävät ne, joiden mielestä tämä kehitys on nimenomaisesti meidän politiikan ansiota. Vaikka samat tahot olisivat juuri kertoneet, että ”vaikutukset tulevat viiveellä”.
Onnistumisten kohdalla (omasta mielestään) onnistujia ei tarvitse etsiä, niitä on suorastaan jonoksi asti.
Olen aiemminkin tuonut esille vaihtoehtoa tälle. Mitäs jos, ihan vaikka piruuttaan, jätettäisiin jatkuva oikeassa oleminen vähemmälle ja etsittäisiin ongelmiin ratkaisuja poliittisen kentän eri puolilta. Yhdessä.
Voisiko olla niin, että kulloisenkin hallituksen oma ohjelma ei olekaan aina ”loistava ja täydellinen”? Hyviä ehdotuksia ja ennen kaikkea toimenpiteiden tasapainoa voisi saada aikaiseksi ottamalla käyttöön myös kulloisenkin opposition ehdotuksia. Tai ihan kansalaisten ideoista.
Politiikka heittelee mielestäni liikaa laidasta laitaan. Ideologiset ratkaisut eivät läheskään aina ratkaise ongelmiamme.
Kun politiikka heittelee laidasta laitaan, aiheuttaa se usein rekyylin, vastareaktion. Ja siitä seuraa liian usein se, että se mitä hallitus tekee, usein vesittyy seuraajan toimesta. Puuttuu pitkäjännitteisyys.
Lisäksi, aina kun tehdään tukku ikäviä mutta usein välttämättömiä päätöksiä, siitä seuraa monesti tappio vaaleissa, koska kukapa siitä kurittamisesta tykkää? Kääntöpuoli on kuitenkin se, että se mitä pitää tehdä, jää tekemättä, jos pelätään vaalitappiota.
Tähän nykyiseen talous- ja työllisyystilanteeseen ovat vaikuttaneet sekä edelliset että nykyinen hallitus. Kukaan ei ole yksin syyllinen eikä syytön. Mutta ratkaisujen etsiminen syyttämisen sijasta onkin vaativampaa. Varsinkin jos ehdotetut toimet osuvat omiin kannattajiin.
Onkin joskus syytä kysyä, että ollaan politiikassa oman ja puolueen kannatuksen, vai yhteisen edun asialla?
Totta kai toimia saa ja pitää arvostella. Kunhan esittää vaihtoehtoja. Uskottavia sellaisia mielellään.
Usein ratkaisut voivat olla silmien edessä. Emme vain näe niitä.
Entä sääntely? En usko, että ainakaan merkittävällä lisäsääntelyllä autamme tilannetta. Pikemminkin päinvastoin. Esimerkkinä vaikkapa yrittäjästatuksen muuttaminen työnhakijaksi. Sen pitää olla paljon nykyistä ketterämpää.
Voin kokemuksesta kertoa, ettei mitään leikattavaa löydetä helposti eikä välttämättä edes vaikeasti.
Olen talouspoliittisessa ajattelussani enemmän oikealla kuin vasemmalla. Mutta toimien tasapainon merkityksen tunnustan. Jos ihmistä ”kannustetaan” tosiasiallisesti kepillä, niin eihän se ole kannustamista. Kannuste on tunne siitä, että kun teen näin, hyödyn siitä. Viivan alle jää enemmän. Se on kannuste.
Nykyisten toimenpiteiden taustasyyt ymmärrän, mutta samalla pitää myös ymmärtää se, että moni heikennys osuu samoihin yksilöihin. Ja se taas on huonoa politiikkaa.
Ekonomisti on muuten keksinyt taas ”uuden” keinon säästää, tadaa, yritystuet. Uutisen otsikko kertoo kuinka ”ekonomisti löysi helposti jopa 500 miljoonaa euroa leikattavaa yritystuista”.
Voin kokemuksesta kertoa, ettei mitään leikattavaa löydetä helposti eikä välttämättä edes vaikeasti.
On aina kovin helppoa löytää keinoja, jos ei itse joudu kantamaan vastuuta leikkausten vaikutuksista. Poliitikoilla tämä vastuu konkretisoituu vaaleissa – tulenko valituksi vai en?
Silti, uskaltaa pitäisi. Vaikka senkin uhalla että äänestäjä suuttuu.
Orpon hallitus kokoontui budjettiriiheen. Pääministerin mukaan riihessä ei oltu jakamassa rahaa vaan sopeuttamassa julkista taloutta. Siinä sitä on haastetta, kun samaan aikaan pitäisi saada aikaiseksi myös kasvua. Ilman talouden vetoapua ei hommasta tule mitään.
Siksikin toivoisin avointa suhtautumista myös hallituksen ulkopuolelta tuleviin ehdotuksiin. Ei nämä talkoot nimittäin lopu tämän hallituksen toimikauteen. Seuraajalle riittää valtavasti tehtävää.
Vuoden 2025 talousarviossa valtion menot ovat 88,8 miljardia ja tulot 76,6 miljardia. 12,2 miljardin alijäämä rahoitetaan velalla. Järkyttävää!
On nimittäin viisasta myöntää virheensä, korjata niitä ja kuunnella myös toisenlaista mielipidettä. Kas kun tämän päivän hallitus voi olla huomenna oppositiossa. Edestään löytää.
Jos olemme Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta yksimielisiä, niin pitäisikö talouden hoitamisesta olla myös? Kyllä. Okei, keinoista voidaan riidellä.