Konkarit töihin!
Teen parasta aikaa selvitystä +55-vuotiaiden työllistymisestä. Sekä jaksamisen että jatkamisen, mutta myös työllistymisen näkökulmasta.
Toimeksianto selvitykselle tuli työministeri Arto Satoselta (kok.) ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok.). Selvitys on kaksiosainen. Ensimmäisessä vaiheessa tein ehdotukset toimenpiteiksi, joilla yli 55-vuotiaiden työllisyysastetta voidaan nostaa työvoimapoliittisin keinoin.
Selvitys jatkuu siten, että teen vuoden 2025 helmikuun loppuun mennessä esityksen kokeiluksi, joka tukee alimman eläkeiän saavuttaneiden tai sitä lähestyvien työntekijöiden työurien jatkumista (Singaporen siltatyömalli).
Tehtävä on mielenkiintoinen ja haastava. Olen tavannut todella monia tahoja selvitystyöni aikana ja saanut heiltä paitsi hyvää tilannekuvaa, niin myös ideoita siitä, miten toimeksianto jalostuisi konkretiaksi. Väliraportin julkaisu oli torstaina 31. lokakuuta.
Nostan tässä esille niitä asioita, jotka ainakin vaikuttavat ihmisen jatkamishaluihin ja/tai jaksamiseen työelämässä jopa yli eläkeiän.
- työhön ja työaikaan liittyvät asiat
- tiedon ja datan hyödyntäminen, tiedolla johtaminen
- osaaminen ja oppiminen
- työkykyasiat
- rekrytointi ja työnhaku
- johtaminen
- sääntely
- asennekysymykset
- verotus
Se mitä esitän, on perustuttava tutkittuun tietoon. Niinpä olemme selvityksen aikana kuulleet paitsi sidosryhmiä ja yksityisiä kansalaisia, niin myös koko joukon tutkijoita.
Teemaa on nimittäin tutkittu ja selvitetty paljon. On myös ollut hienoa ja arvokasta se, että selvityksen tueksi on ollut saatavilla liittojen (Ekonomit, Insinööriliitto) tuoreita selvityksiä omien jäseniensä näkemyksistä ja kokemuksista teemaan liittyen.
Luovutin tosiaan selvityksen väliraportin työministeri Satoselle 31. lokakuuta.
Muutama huomio:
- väliraportti on väliraportti, ei lopullinen raportti. Sen aika on helmikuussa 2025.
- en yritä ratkaista kaikkia ongelmia
- osa toivoo joustoja työaikoihinsa, osa ei
- osa tekee osa-aikatyötä pakosta, osa vapaaehtoisesti
- osa haluaa pois työelämästä heti, osa haluaa jatkaa pitkään
- ehdotukset ovat kokonaisuus ja ne tukevat toinen toisiaan
- pääasiassa ehdotukset voisi ottaa käyttöön per heti
- osa ehdotuksista vaatii jatkojalostamista ja selvitystyötä
- en ehdota holtitonta suhtautumista tietosuojakysymyksiin
- en ehdota lisäsääntelyä vaan pikemminkin sen purkamista ja joustavoittamista
- korostan olemassa olevien työkalujen ja käytäntöjen potentiaalin parempaa sekä niiden tehokkaampaa hyödyntämistä
En myöskään ehdota työnantajille velvoitetta palkata ihmisiä töihin. Se on työnantajan tehtävä päättää, ketä palkkaa ja mihin tarpeeseen. Selvitys puuttuu ennen kaikkea ikäsyrjintään ja siihen, miten yli 55-vuotiaita saadaan takaisin työelämään ja toisaalta pysymään siellä.
On selvää, että eri toimialoilla ja jopa toimialojen sisällä on suuriakin eroavaisuuksia. Siksi yleispätevien ehdotusten tekeminen on vaikeaa. Etätyö esimerkiksi sopii joillekin aloille yhtenä ratkaisuna, mutta ei kaikille aloille.
Myös yritysten kokoerot ja resurssit ovat todella moninaisia. Joten sekin on otettava huomioon.
Kaikki eivät tietenkään tarvitse työaikajoustoja, mutta osa tarvitsee. Ihmiset mm. kertovat haluavansa mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä, mahdollisuuksia yhdistää työtä ja vapaa-aikaa sekä halua kuulua johonkin sosiaaliseen ympäristöön. Näihin toiveisiin olen pyrkinyt hakemaan vastauksia ja ratkaisuja.
Tiedon ja datan hyödyntämisen osalta totean, että AINA kun tästä teemasta puhutaan, törmätään samaan väittelyyn. Ikään kuin meillä olisi vain nykyinen, äärimmäisen tiukka tulkinta GDPR-asetuksesta tai sitten jotain aivan vapaata ja villiä menoa, jossa tietosuojalla ei ole muka mitään väliä. Eihän se nyt näin voi olla.
Kun asetusta tulkitaan eri tavoin eri Euroopan maissa, eikä minun ymmärtääkseni lievemmin asetusta tulkitsevia maita ole viety oikeuteen, niin mikä meitä Suomessa pelottaa?
Lisäksi äärimmäisen tiukan tulkinnan ongelma on se, että toimijat kentällä eivät voi käyttää eivätkä hyödyntää tietoa ja dataa sillä potentiaalilla mitä he toivovat. Se johtaa siihen, ettei palveluja voida kehittää, koska tietoon ei pääse käsiksi eikä sitä voi hyödyntää parempien palvelujen kehittämisessä.
Tekoälyn vastuullisessa hyödyntämisessä voisimme saada aikaiseksi paljon hyvää. Työvoimaviranomainen voisi keskittyä enemmän ihmisten auttamiseen. Hoitakoon tekoäly rutiineja. Ollen siis ”työkaveri”.
Mutta tekoäly voi auttaa myös työttömiä tai työvoimaa tarvitsevia, jos sille annetaan siihen mahdollisuus ja sille kerrotaan oikea, tarvittava taustatieto. Näen siinä paljon hyödyntämätöntä potentiaalia.
Olen tutkinut väliraportin herättämiä palautteita ja keskustelua. Kiitos niistä. Ilta-Sanomat nosti teeman esille pääkirjoituksessaan.
Pääkirjoitus toteaa lopuksi: ”Ikääntyneiden työntekijöiden asemasta huolehtiminen ei voi olla pelkästään yhteiskunnan tehtävä. Työnantajien suhtautumisessa on korjaamista. Siinä olisi hyvä kampanja Suomen Yrittäjille ja Elinkeinoelämän keskusliitolle EK:lle – miljardien yritystukien vastineeksi.”
Pääasiassa väliraporttiin on suhtauduttu myönteisesti. Ehkä kritiikki kohdistuu yleisluontoisuuteen ja konkretian puutteeseen. Ja kuten joka kerta käy, jokainen ihminen lähestyy tätä(kin) kysymystä ensisijaisesti itsensä kautta.
Minun tehtäväni ei ole laatia lakitekstiä ja pykäliä. Suoran ehdotuksen tekeminen on itse asiassa varsin haastavaa. Sen vuoksi ehdotan mieluummin joissakin kohdin ensin kokeilemista, jotta mahdolliset haasteet ja korjattavat asiat nousevat esille.
Kaikki väliraportin ehdotukset tukevat toinen toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden. Selvitystyö siis jatkuu helmikuun 2025 loppuun.