Mikä on päättäjän vastuu?
Olin juuri Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän (KPEDU) valtuuston kokouksessa päättämässä muutostalousarviosta, jossa pantiin toteen Orpo-Purran hallituksen 130 miljoonan euron leikkausta ammatilliseen koulutukseen.
Lopputuloksena koulutusohjelmia lakkautetaan, henkilöstöä irtisanotaan ja ihmisten uudelleenkouluttautuminen vaikeutuu huomattavasti.
Näitä samanlaisia surullisia päätöksiä on jouduttu tekemään kaikkialla Suomessa.
Kun KPEDU:n valtuuston kokouksia ei striimata ja lehtereillä ei istu mediankaan edustajia, niin kokoukset itsessään ovat varsin asiallisia ja värittömiä. Yleensä tärkeimmästä asiasta puolueet käyttävät ryhmäpuheenvuorot ja muutama tarkentava puheenvuoro saattaa tulla valtuutetuilta.
Ja niin oli myös pitkälti nyt.
Keskustan ja vasemmistopuolueiden ryhmäpuheenvuorot olivat yllätyksettömiä ja asiallisia. Huolta ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta yleensä, alueellisesta tasa-arvosta ja työntekijöiden asemasta.
Kuitenkin molemmissa puheenvuoroissa katsottiin myös eteenpäin, ja kuinka tulevaisuuden haasteista selvittäisiin nykyisten taloudellisten resurssien puitteissa.
Hätkähdin kuitenkin, kun perussuomalaisten edustaja käytti lyhyen ryhmäpuheenvuoron.
Puheenvuoron sisältö lyhykäisyydessään oli, että leikkauksista ei pitäisi syyttää muita ihmisiä, puolueita tai hallitusta, kun syyllinen on edellinen hallitus.
Tämä kaikki herätti minut todella pohtimaan päättäjän todellista vastuuta.
Kun sosiaalisen median maailmasta tuttu vastuunvierittäminen ja ohipuhuminen entistä enemmän valuvat myös paikallisen tason päätöksentekoon, niin mitä demokratiasta ja kansanvallasta loppujen lopuksi jää enää jäljelle?
Oli Sanna Marinin tai Petteri Orpon johtamat hallitukset sitten kuinka huonoja tahansa, niin kunta- tai aluepäättäjällä ei ole varaa jäädä vain toitottamaan muiden tekemien päätösten huonoutta.
Kansallisfilosofimme J. V. Snellman kirjoitti aikanaan, että vapaus on välttämättömyyden tunnustamista.
Talous, väestö, lainsäädäntö ja muu ympäröivä todellisuus asettaa välttämättömät puitteet kaikelle päätöksenteolle.
Tämä kaikki ei kuitenkaan poista päättäjältä vastuuta käyttää vapauttaan viedä yhteiskuntaa eteenpäin kohti parempaa.