Ilmastorahaa tarjolla
Euroopassa on pian ”ilmastorahaa” tarjolla. Seuraavan kymmenen vuoden aikana EU-komissio aikoo edistää vihreitä investointeja 1000 miljardin euron edestä tukien, lainojen ja yksityisten sijoitusten muodossa.
Euroopan investointipankista on tulossa ilmastopankki. Myös maatalouden ja aluekehityksen rahoitusta ollaan virittämässä aikaisempaa vihreämmäksi.
Muutosaalto on seurausta ilmasto-ohjelma Green dealista, jolla pyritään hiilineutraaliin Eurooppaan vuoteen 2050 mennessä. Tavoite edellyttää kiireesti panostuksia puhtaampien liikkumismuotojen, hiilivapaan energian ja kiertotalouteen perustuvan teollisuuden vauhdittamiseksi.
Suomen kannalta tärkeä kysymys on, mihin ja millaisin kriteerein tätä rahoitusta ohjataan? Vastauksen ydintä on se, mikä EU:ssa määritellään kestäväksi. Tästä säädetään kestävän rahoituksen lakipaketissa.
Myös muutama vuosi sitten määritellyt metsätalouden kestävän käytön kriteerit ovat menossa uusiksi. Nurinkurista on sekin, että ydinvoiman kestävyyden määrittely on edelleen kysymysmerkki, vaikka sen tuotanto on hiilipäästötöntä ja sähkönkysyntä valtavassa kasvussa.
Suomi ja keskusta näyttävät kansallisella ilmastorahastolla suuntaa koko Euroopalle.
Jäsenmaat ja alueet eivät ole samassa lähtöpisteessä ilmastohaasteen edessä, mikä vaikuttaa myös rahoitukseen.
Komission ratkaisu kokonaisuuteen on uusi ”Oikeudenmukaisen siirtymän mekanismi”, jonka avulla varoja ohjataan alueille, joissa työpaikat ja bruttokansantuote ovat vahvimmin kiinni hiilessä ja hiilipäästöissä.
Mekanismiin sisältyvä 7,5 mrd. rahoitusohjelma on käytännössä räätälöity Puolan kaltaisille hiilihirmuille, mutta myös Suomi on alustavien laskelmien mukaan kotiuttamassa n. 165 miljoonaa euroa.
On tärkeää, että Suomen kaltaiset ilmastotyössä jo pitkällä olevat maat hyötyvät myös rahastosta, sillä jatkoaskeleet ovat meille suhteessa kalliimpia. Vaikka ilmastokysymykset ovat laajoja ja globaaleja, on Suomen huolehdittava myös omista kansallista eduistaan.
Toteutuessaan rahasto toisi siis lisää EU-varoja Suomeen, mutta toisaalta sitoisi maakuntien käsiä hanketoiminnassa, kun osa muusta rakennerahasta pitäisi siirtää oikeudenmukaisen siirtymän piiriin.
Tämä väistämättä aiheuttaa lisäpohdintaa maakunnissa ja vaatinee kansallista edunvalvontakeskustelua.
Siirtymärahoituksessa Suomen kannalta tärkeä pohdinnan paikka on – eritoten alueellisesti – turpeen energiakäyttö, jonka vähentämiseen EU nyt yrittää tarjota porkkanaa.
Hienoa on nähdä, että myös kotimaassa ilmastorahoituksen suuntaan on otettu askelia keskustalaisittain valtiovarainministeri, puheenjohtaja Katri Kulmunin johdolla.
Hallituksen ilmastoriihessä linjattiin helmikuun alussa uudesta satojen miljoonien eurojen kansallisesta ilmastorahastosta, joka rahoitetaan Valtion kehittämisyhtiö Vaken osinkotuloilla.
Suomi ja keskusta näyttävät kansallisella ilmastorahastolla suuntaa koko Euroopalle.
Ilmastorahaston painoarvo tulee taatusti kasvamaan, kun EU sorvaa 2050 hiilineutraaliustavoitteen sitovaksi ilmastolaiksi vielä tänä keväänä.
