Toimittajalta | Kahden kerroksen ehdokkaita? – Aluevaaleille sopivin paikka ei välttämättä ole kuntavaalien yhteydessä

Heti kärkeen on hyvä sanoa, että nimenomaan paikallistason vaalit on hyvä käydä yhtäaikaisesti. Tästä huolimatta muutkin vaihtoehdot vaalien toimittamiselle olisivat varmasti hyviä.

Huhtikuun 13. päivänä käydyt kunta- ja aluevaalit olivat ensimmäiset tuplavaalit Suomessa melkein 30 vuoteen. Vaalit ovat tietenkin sinällään toisistaan erilliset, mutta ne kuitenkin käytiin melko samoilla järjestelyillä samanaikaisesti.

Vaaleissa oli myös ongelmia. Epätavallisen suuri määrä ääniä piti hylätä siitä syystä, että kuntavaaleissa oli yritetty äänestää aluevaalien lapulla. Päinvastaisiakin virheitä tapahtui, mutta vähemmän.

Eräs toinen, vähän puhuttu ongelma ansaitsee enemmän huomiota. Se on ehdokkaiden keskinäinen tasa-arvoisuus tuplavaalien aikaan.

Suomalaisen demokratian periaatteiden mukaan jokainen ehdokas on lähtökohtaisesti samassa asemassa ehdokkaana kuin kuka tahansa muukin. Äänet ratkaisevat.

Käytännössä tietysti toiset saavat aina enemmän näkyvyyttä ja toisilla on suuremmat tukijoukot sekä resurssit. Toiset pyrkivät läpi innolla ja tosissaan, toiset vähemmän innokkaasti ja vähemmän tosissaan.

Kuitenkin lain ja kansanvallan edessä jokainen on samalla viivalla.

Käytännössä ehdokkaiden tasa-arvoisuus on sitä, miltä näyttää. Sen suhteen puolueilla ja äänestäjien valistuneisuudella on tärkeä rooli.

Tästä hyvä esimerkki ovat olleet jo vuosia pormestarimallin kunnat. Niitä on Suomessa seitsemän kappaletta.

Kun puolue nimeää pormestariehdokkaan, ei puolueen asiamies kiikuta pormestariehdokkuuslomaketta kaupungin- tai kunnanvirastoon muiden ehdokaslomakkeiden kera. Pormestarin valitsee valtuusto, eivät kuntavaalien äänestäjät. Tästä huolimatta puolueet kampanjoivat pormestariehdokkailla ja käyvät pormestarivaaleja. Pormestariehdokkaasta tehdään se ykkösehdokas, tasa-arvoisempi kuin muut poliittiset eläimet.

Jos ykkösehdokkaat näkee riskinä demokratialle, riski koskee myös tuplavaaleja.

Alue- ja kuntavaaleissa oli tuhansia ja tuhansia ehdokkaita. Useat heistä olivat ehdolla molemmissa vaaleissa.

Tämä on tietysti iloinen asia. Demokratia toimii, kun ihmiset haluavat lähteä ehdolle.

Herää kuitenkin kysymys, missä määrin tuplaehdokkaisiin suhtauduttiin niin sanottuina parempina ehdokkaina.

Pikaisella ja vähän syvemmälläkin tarkastelulla näyttäisi, että ongelmaa ei ollut ja huoli on turha. Kahden kerroksen ehdokkaita ei ollut, ja kummassakin vaalissa haettiin erikseen juuri se henkilö, joka halutaan kunnallisvaltuustoon ja se, joka halutaan aluevaltuustoon.

Moni kuntavaalien ääniharava oli ehdolla ainoastaan kuntansa valtuustoon. Sama pätee aluevaalien ääniharavien osalta.

Kansanedustajatkin näyttivät esimerkkiä. He ovat luonnostaan puolueidensa ykkösnimiä alueellaan, ja suuri osa heistä valitsi olla ehdolla vain toisessa vaalissa. Tässä mielessä heiltä, demokratian valtakunnantason kasvoilta, tuli ikään kuin julkinen arvonanto sille, että jokainen ehdokkuus on arvokas.

Karikot vältettiin nyt, mutta entä tulevaisuudessa?

Aluevaalit eivät ole vielä niin tutut, että ne ottaisivat hallintaa kuntavaaleista. Tästä kertoo vaikkapa se, että hylättyjä aluevaaliääniä tuli paljon siksi, että aluevaalien lapulla oli yritetty äänestää kuntavaaliehdokasta.

Entä tulevaisuudessa, kun aluevaalit tulevat tutummiksi? Nähdäänkö pienempien kuntien vaalijulisteissa vaikkapa viisitoista pientä kasvokuvaa ja yksi suuri?

”Hän on meidän aluevaaliehdokkaamme, hän jos kuka ajaa meidän kuntamme asiaa sekä kunnanvaltuustossa että aluevaltuustossa.”

Jos jokin soteasia on erityisen kuuma peruna kunnassa, aluevaaleista on helppoa lähteä hakemaan vetoapua myös kuntavaaleihin.

Demokratian toteutumisen kannalta lienee syytä miettiä, miten riskit vaalien sekoittumisesta vältetään, ja ehdokkaat pysyvät tasa-arvoisina.

Demokratia, kansanvalta ja tasavalta ovat asioita, jotka perustuvat viime kädessä valistuneeseen kansalaisuuteen. Siksi on tärkeää, että äänestäjät tietävät mistä kussakin vaalissa äänestetään.

Puolueilla ja valtuutetuilla kuten myös valtakunnanpolitiikassa tulee nähdä demokratia yhteisenä tehtävänä. Puolue on parhaimmillaan kasvatus- ja koulutusjärjestö. Esimerkiksi keskustan kulttuuriin on kuulunut etenkin puolueen suurimpina vuosina se, että mentiin tuohtuneiden omien keskelle, selitettiin tehty päätös, keskusteltiin ja kuunneltiin, ja ymmärrystä tehdyille ratkaisuille saatiin. Tai sitten selonteon jälkeen hyväksyttiin, että ollaan eri mieltä, mutta pysytään silti yhdessä joukkueessa.

Alue- ja kuntavaalien yhteen liittämisen tärkein syy lienee vaaliväsymyksen välttäminen.

Jos Suomi jonain päivänä elää kulttuurissa, jossa vaalit eivät ole ylitsevuotavan suuri ponnistus, ja demokratia sekä äänestyspäätökset tehdään seuraamalla politiikkaa arjessa, voisi aluevaalit taas erottaa kuntavaaleista.

Erillisissä vaaleissa voisi keskittyä paremmin eri kysymyksiin.

Tai jospa aluevaalit käytäisiin joidenkin muiden vaalien yhteydessä.

Huhtikuun 2025 aluevaaleissa vaikutti vahvasti myös valtakunnanpolitiikka. Hallituksen sotesäästöt (tai tulevaisuudessa mahdolliset satsaukset) näkyvät suoraan alueilla, eli hyvinvointialuepolitiikassa on suora linkki hallituspolitiikkaan. Miksi aluevaaleja ei voisi käydä siis myös eduskuntavaalien yhteydessä.