Sääntelyn purkaminen – saavuttamaton tavoite?
Yhdysvaltojen talous porskuttaa hyvää vauhtia eteenpäin samaan aikaan kuin Euroopan talous vaikuttaa hyytyneeltä. Yhdysvaltojen talous kasvoi lähes kolme prosenttia viime ja edellisenä vuonna, kun Euroopassa jäätiin alle prosenttiin.
Myös ennusteet kuluvan ja tulevan vuoden talouskasvusta alkavat eri numeroilla Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Yhdysvaltojen talouskasvua on edesauttanut viime vuosina erityisesti maahanmuutto, joka on ollut huomattavasti suurempaa kuin aikaisemmin ennakoitiin.
Tulevina vuosina maahanmuuton ei kuitenkaan enää odoteta siivittävän talouskasvua edellisten vuosien tapaan, joten talouskasvun edellytykset ovat myös muualla.
Yhdysvaltojen talouden odotetaan kasvavan tulevina vuosina muun muassa sääntelyn purkamisen, verokevennysten ja tekoälyn ajaman tuottavuuskehityksen seurauksena.
Presidentti Donald Trump eteni sääntelyn purkamistavoitteessa heti ensimmäisenä virassaolopäivänään antamalla määräyksen amerikkalaisen energian vapauttamisesta.
Sen mukaan kaikkien virastojen on esitettävä 30 päivän kuluessa toimenpideohjelma, jolla muutetaan, korjataan ja kumotaan mahdollisimman nopeasti kaikki viraston kohtuutonta taakkaa aiheuttavat toimet.
Samaan aikaan virastojen on varmistettava, että niiden antama ohjeistus ja sääntely edistävät tavoitetta energiatuotannon lisäämisestä.
Sääntelyn purkamistavoite on tuttuakin tutumpi vaaliteema myös meillä, ainakin viimeisten kymmenen vuoden aikana käydyissä eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa.
Miksi tässä tavoitteessa eteneminen vaikuttaa kuitenkin olevan lähes mahdotonta sekä Suomessa että Euroopan unionissa?
Syitä sääntelyn purkamistavoitteen haastavuudelle on varmasti useita. Ensinnäkin sääntelyn purkamisessa on monesti kyse monimutkaisista sääntelykokonaisuuksista yksittäisten pykälien tai momenttien kumoamisen sijaan.
Sääntelyn yksinkertaistaminen voi siten tarkoittaa käytännössä tietyn lainsäädännön täysimittaista uudelleenarviointia ja uudelleenkirjoittamista.
Tällaisen projektin aloittaminen vaatii paitsi mittavia resursseja, myös selvää näkemystä ja linjausta halutusta lopputuloksesta sekä määrittelyä niistä vaatimuksista, joista voidaan kokonaan luopua. Kumpaakaan edellytystä ei ole kovinkaan helppo saavuttaa.
Euroopan unionin tasolla kyse on lisäksi perustavanlaatuisesta lähestymistavasta.
Koneisto, joka on luotu tuottamaan harmonisoitua lainsäädäntöä, ei helposti taivu koneistoksi, joka keskittyisi luomuksiensa purkamiseen. Uusia tilanteita katetaan yleensä uusilla säännöksillä, ei yksinkertaistamalla jo olemassa olevaa sääntelyä.
Yhdysvalloissa sääntelyjärjestelmä on hyvin erilainen. Lainsäädäntö tarjoaa usein vain viitekehyksen, jonka puitteissa virastot antavat tarkempia määräyksiä. Presidentin antamalla määräyksellä voidaan siten toimeenpanna asioita, jotka vaativat Suomessa ja EU:ssa täysiveristä lainsäädäntöä.
Onko meidän siis parasta vain luopua sääntelyn purkamistavoitteesta ja todeta, että järjestelmämme ei yksinkertaisesti taivu sääntelyn yksinkertaistamiseen?
Ehkei kuitenkaan. Jos tavoitteenamme on kasvava talous, valtion velkaongelman selättäminen ja kansalaisten palvelujen turvaaminen, parempi olisi ottaa tässä asiassa mallia valtameren toiselta puolelta kuin jäädä sääntelykoneiston vangiksi.