Vihreiden nostama kohu monimuotoisuuden kadosta turha
Vihreät väittävät Suomen metsien monimuotoisuuden tilan todellisuutta huonommaksi.
Tosiasiassa tiukasti suojeltuja metsiä on meillä eniten ja erilaisia monimuotoisuutta parantavia ohjelmia toteutetaan kymmenittäin.
Tämä ilmenee Tapion raportissa 37 (2019) Risto Päivinen, Henry Schneider: Monimuotoisuuden turvaaminen talousmetsissä.
Monimuotoisuuden turvaamista on tehostettu 1990-luvulta lähtien ja saatu hidastettua metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymistä.
Monimuotoisuutta turvataan lainsäädännöllä, sertifiointikriteereillä, luonnonhoito- ja kehittämishankkeilla,metsänhoitosuosituksilla, kaavoituksella, metsäneuvonnalla ja vapaaehtoisella suojelulla.
Monimuotoisuutta edistäviä hankkeita ovat mm. Tuli takaisin metsään, Monimetsä, petolintuhanke, digiriistametsä ja FreshhabitLIFE IP.
Monimuotoisuutta seurataan erilaisten eliötyyppien kautta.
Kohteena ovat perhoset, jäkälät, kovakuoriaiset, linnut, putkilokasvit, sienet, kaksisiipiset, hämähäkkieläimet, nisäkkäät ja pistiäiset. Muutokset näissä kannoissa antavat viitteitä metsien hoidon kehityssuunnasta.
Jo suppea pintaraapaisu kertoo suomalaisen metsänhoidon tasosta myös monimuotoisuuden sektorilla.
Mitä EU:n edustama asiantuntemus toisi tähän lisää?
Onko vihreiden väittämä suomalaisen metsän monimuotoisuuskato niin suuri, että siihen pitää puuttua unionin tiukalla sääntelyllä ja metsänomistajille sälytetyllä raportointivelvoitteella?