Vihreät kipuilevat, kun kannatus palasi kuntavaaleissa normaalille tasolle
Vihreät kokivat kesäkuun kuntavaaleissa selkeän tappion. Puolueen kannatus putosi 10,6 prosenttiin, kun neljä vuotta sitten ääniosuus oli 12,5 prosenttia.
Vihreiden piirissä onkin käyty vilkasta keskustelua tappion syistä. Eräät konkarivaikuttajat ovat valittaneet puolueen näkymättömyyttä talouskeskustelussa. Selitykseksi on tarjottu myös hallitusvastuun kantamista.
Yksi ilmeinen selitys on jäänyt vihreiltä kuitenkin huomaamatta. Kun katsotaan vaalituloksia pidemmältä ajalta, vihreiden kannatus palasi kuntavaaleissa lähelle niin sanottua ”normaalitasoa”.
Tässä katsannossa vertailu vuoden 2017 kuntavaalitulokseen on jopa harhaanjohtavaa. Vihreät olivat silloin oppositiossa ja keskittyivät haukkumaan Juha Sipilän (kesk.) hallituksen koulutusleikkauksia. Puheenjohtaja Ville Niinistö oli parhaassa vedossaan hallituksen terrierimäisenä kriitikkona.
Onnistuneen kampanjan tuloksena vihreiden kannatus nousi vuonna 2017 lähes neljä prosenttiyksikköä edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Nyt tuosta voitosta katosi suunnilleen puolet.
Epäilemättä hallitusasemakin vaikutti, sillä vihreiden kannatusosuus jäi kuntavaaleissa noin prosenttiyksikön pienemmäksi kuin vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Tässäkin kannattaa ottaa pidempi tarkasteluväli huomioon. Vihreiden kannatus nousi eduskuntavaaleissa kolme prosenttiyksikköä vuoden 2015 vaaleista.
Vihreiden ”peruskannatus” asettuu näiden lukujen valossa jonnekin 9-11 prosentin välille. Viime vuosien huipputuloksia on vaikea toistaa hallitusasemassa.
Vihreät ovat tehneet vaalitappion jälkeen sinänsä ymmärrettäviä johtopäätöksiä. Puolueen edustajat ovat koventaneet retoriikkaansa. Maalitauluksi on otettu keskusta, jonka kanssa vihreät ovat ajautuneet jo aiemmin monessa asiassa törmäyskurssille hallituksen sisällä.
Vihreät ovat väläytelleet haastatteluissa lähtöä hallituksesta, jos syksyn budjettiriihessä ei synny kovia päätöksiä ilmastopäästöjen vähentämisestä.
Vihreiden ”peruskannatus” asettuu näiden lukujen valossa jonnekin 9-11 prosentin välille. Viime vuosien huipputuloksia on vaikea toistaa hallitusasemassa.
Pisimmälle on mennyt europarlamentaarikko Ville Niinistö, joka on terhentäytynyt vanhaan rooliinsa erityisesti keskustan haukkujana. Viimeksi hän syytti maatalousministeri Jari Leppää saimaannorpan poikasen eli kuutin kuolemasta kalaverkkoon heinäkuun alussa.
Taustalla on jokavuotinen keskustelu verkkokalastuksen kiellon pituudesta Saimaalla. Hallitus on hakenut siinä edeltäjiensä tapaan kompromissia, joka ottaa huomioon sekä norpan suojelun että kalastajien tarpeet. Verkkokalastuksen kielto on päättynyt kesäkuun lopussa jo useiden vaalikausien ajan hallituspohjista riippumatta.
Lepän maalittaminen syylliseksi kuutin kuolemaan osoittaa Niinistönkin mittakaavassa harvinaisen huonoa harkintaa.
On myös hyvä muistaa, että vuosittain syntyvistä vajaasta sadasta kuutista noin kymmenen prosenttia kuolee muista syistä, esimerkiksi villieläinten tappamana.
Tänä vuonna kuutteja on häirinnyt myös uusi ilmiö, norppaturismi. Suositut livekamerat paljastivat norppien olinpaikat, mikä innoitti liian innokkaita luonnonystäviä tarkkailemaan niitä lähietäisyydeltä. Niinistön retoriikalla voisi kysyä, kuinka monen kuutin kuolemasta nämä norppaturistit ovat vastuussa.