Raakut ja raakkujat
Kainuussa sattui elokuussa ikävä ja kaikille jo tutuksi käynyt vahinko Hukkajoella. Uhanalainen jokihelmisimpukka joutui metsäkoneen yliajamaksi.
Syitä vahingolle selvitetään ja korjaaviin toimenpiteisiin varmasti ryhdytään vahingon toistumisen välttämiseksi. Raakut ja luonto saavat siltä osin rauhansa. Tekeville sattuu ja opiksi täytyy ottaa.
Mutta miten käy raakkujien? Luontovahinko pysyi asiakeskeisenä vajaan viikon. Ympäristöaktivistit huomasivat tilaisuutensa tulleen.
Kainuustakin lähti syyttävät sormet heristelemään jokaiseen ilmansuuntaan. Kyytiä sai niin metsäkonekuljettaja, hakkuuyritys, metsänomistaja kuin Stora Enso. Joukkohysterian rakentaminen metsäteollisuutta vastaan lähti täyteen vauhtiin.
Tänne eduskuntaan on tullut lukemattomia vaatimuksia suoraan kansalaisilta kuin julkisenkin sanan kautta lisätä suojelua, paheksua metsäteollisuutta ja rakentaa erilaisia suojaetäisyyksiä hakkuiden vähentämiseksi.
Raakkuminen kaikuu ympäri maata.
Kun tarkastellaan suomalaisen metsänomistajan ja metsäteollisuuden toimintaa maailmanlaajuisesti, niin suomalainen omistajuus ja yrittäjyys alalla on maailman huippua.
Metsä kasvaa hakkuita nopeammin, ja tieto metsien monimuotoisuudesta ja luontoarvoista ovat keskeisiä tekijöitä päätöksenteossa.
Maassamme on aivan tarpeeksi suojeltua metsää, ja kehä kolmosen ulkopuolinen kansanosa on oppinut luonnon merkityksen kaikissa muodoissaan osaksi suomalaisuutta, ja sen hyödyntäminen on kaikella tavalla arvokasta.
Kun elokapinalaiset istuvat Mannerheimintiellä lisäsuojelun ja paheksunnan ilmapiiriä rakentamassa, siinä unohtuu helposti se, että heidänkin elämänsä, koulutuksensa, terveydenhoitonsa ja jopa risutelttansa alla oleva tie on mahdollistettu isolta osin metsäteollisuuden viennin rahoilla.
Metsäteollisuuden vienti oli vuonna 2023 12,1 miljardia euroa, mikä vastasi 16 prosenttia maamme tavaraviennistä. Jos rinnalle otetaan Suomen opetuksen ja kulttuurin vuosibudjetti 8 miljardia euroa, niin pääsemme kiinni siitä yhteiskunnallisesta mittakaavasta, mitä yli-innokas raakkuminen riskeeraa.
Sitä, että esimerkiksi varhaiskasvatus, opetus, tiede, peruskoulu, korkeakoulu ja osaaminen ei olisi mahdollista tällä tasolla ilman maamme metsäteollisuuden vientituloja.
Sanonta ”jäitä hattuun” sopii tähänkin. Metsäteollisuutta ei pidä vaarantaa osana raakkuvahingon pesuvettä. Metsäteollisuus tuo leipää maakuntiin, perheille toimeentuloa ja elämisen mahdollisuuksia.
Cityvihreät ja innokkaimmatkaan sormea heristävät maaseutupäättäjät eivät saa vaarantaa näitä elämisen edellytyksiä maakunnissamme.
Suomi elää metsästä, ja näin sen kuuluukin. Ja niin tänään kuin huomennakin metsäalan yrittäjä ja työntekijä voi käydä päivän askareisiinsa ammatistaan ylpeänä, tietäen rakentavansa Suomea toimialalla, joka pitää Suomen pyörät pyörimässä kestävästi ja luontoa kunnioittaen myös tulevaisuudessa.
Mikko Polvinen (ps.)
kuhmolainen kansanedustaja Kainuusta
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/