Miksi englannin kielen sanat kirjoitetaan ja äännetään eri tavalla? – Professori kertoo syyn ikuisuusongelmaan
Kaikki englannin kieltä opiskelleet tietävät, että englannin sanat kirjoitetaan eri tavalla kuin ne äännetään. Mutta miksi näin on?
Miksi englannissa ei kirjoiteta ja puhuta samalla tavalla kuin vaikkapa suomen kielessä, jossa kirjoittaminen ja ääntäminen vastaavat toisiaan?
Helsingin yliopiston englannin kielen professori Sanna-Kaisa Tanskanen pitää kysymystä kiehtovana. Hänen mukaansa englannin sanojen kirjoittaminen aiheuttaa päänvaivaa niin syntyperäisille puhujille kuin kielenoppijoillekin.
– Suomen kielen kanssa saatamme joutua pohtimaan yhdyssanasääntöjä, mutta englannissa melko tavallistenkin sanojen kirjoittaminen voi vaatia joko hyvää muistia tai sanakirjaa, Tanskanen sanoo sähköpostitse.
Professorin mukaan englannin kielessä äänne–kirjain-periaatteen vastaavuus on heikko toisin kuin esimerkiksi suomen kielessä.
Englannin kielen sanoissa on myös ylimääräisiä kirjaimia ääntämisasuun verrattuna.
Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Tanskasen mukaan englannin kielen varhaisimmissa vaiheissa kirjoitusasu mukaili ääntämistä.
Syy kirjoitusasun ja ääntämisen erkaantumiseen löytyy 1400-luvulta.
Tanskanen kertoo, että englannista tuli ranskan jälkeen hallintokieli 1400-luvulla. Ranskan oikeinkirjoitus vaikutti kuitenkin myös englannin kirjoittamiseen.
– Tästä keskienglannin kirjakielestä tuli standardi, oikeinkirjoituksen pohja, Tanskanen sanoo.
Varhaiset kirjanpainajat eivät aina osanneet englantia kovin hyvin. Sen vuoksi he saattoivat lisäillä kirjaimia englannin kielen sanoihin oman kielensä perusteella.
Tuolloin muodissa olivat myös klassiset kielet. Sanoihin, joiden arveltiin olevan peräisin kreikasta tai latinasta, lisättiin kirjaimia, jotta ne muistuttaisivat paremmin ”lähtökieltään”.
– Nämä uudet kirjoitusasut tulivat osaksi standardia.
Vuosisatojen kuluessa englannin kielessä on myös tapahtunut huomattavia äänteenmuutoksia.
Nämä muutokset eivät kuitenkaan ole siirtyneet kirjoitusasuun. Toisin sanoen, englannin kielen kirjoitusasu ei ole päivittynyt vastaamaan ääntämistapaa.
Tanskasen mukaan yrityksiä uudistaa englannin kirjoittamista on vuosisatojen saatossa kyllä ollut, mutta ne eivät ole osoittautuneet menestyksekkäiksi.
– Joitakin muutoksia hyväksyttiin amerikanenglannin suuriin sanakirjoihin 1800-luvulla, mistä johtuvatkin ne (useimmiten pienet) erot amerikan- ja brittienglannin kirjoitusasujen välillä.
– Näin olemme tilanteessa, jossa sanojen oikeinkirjoitus vaatii ponnistelua: puhumme nykyenglantia, mutta kirjoitamme keskienglantia ylimääräisillä kirjaimilla höystettynä.
Tanskasen mukaan sosiaalisen median kanavissa voi nykyään nähdä äännepohjaisia kirjoitusasuja. Osaksi standardeja ne eivät kuitenkaan ole siirtyneet – ainakaan vielä.
Professorin mukaan ranskan kielen oikeinkirjoitus on verrannollinen englannin kielen kirjoitusasun kanssa.
Ranskan kielen oikeinkirjoitus pohjautuu muinaisranskan ääntämisasuihin latinan kielestä lainatuilla elementeillä lisättynä.
Tanskasen mukaan kirjoitettu ranska on sen vuoksi hyvin kaukana nykyranskan ääntämisasuista.
– Uudistusyritykset eivät ole sielläkään olleet kovin menestyksekkäitä.
Suomen kielen kirjoitusasu ei sekään ole aina vastannut ääntämistapaa, Tanskanen huomauttaa.
Esimerkiksi suomen kirjakielen isän Mikael Agricolan 1500-luvun kirjoituksissa näkyy vahvasti latinan vaikutus.
Vielä 1700-luvulla suomen sanoja voitiin kirjoittaa useammalla tavalla. Sen voi havaita esimerkiksi vanhoja tekstejä lukiessa.
– 1800-luvulla kirjakieli kuitenkin vakiintui ja suomen kielessä ryhdyttiin seuraamaan äänne-kirjain-periaatetta, Tanskanen sanoo.