Entisten nuorten puolue hapuilee kuntavaalien kynnyksellä – Tutkija buustaisi vihreitä ripauksella äijäenergiaa
Kansainväliset megatrendit povaavat vihreille menestyksekästä tulevaisuutta, mutta kuntavaaleihin puolue käy koronamyrskyn jäljiltä kovin kankeana.
Muutaman vuoden takaiset pääministerihaaveet on vihreissä toistaiseksi haudattu.
Ylen viimeisin kuntavaalimittaus lupaa hallituspuolueelle 10,6 prosentin kannatusta. Eduskuntavaalikannatusta selvittäneessä Helsingin Sanomien kyselyssä vihreiden tulos oli 10 prosenttia.
Vihreät oli vuoden 2017 kuntavaalien suurin voittaja 12,5 prosentin kannatuksellaan.
Puheenjohtajansa Ville Niinistön kipparoima puolue ei säästellyt sanan säilää, kun se mätki keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitusta muun muassa talouden sopeuttamisesta.
Suurimpien kaupunkien vahvan rynnistyksen lisäksi vihreät nousi ykköspuolueeksi esimerkiksi Jyväskylässä ja Nokialla.
Nyt vihreät pyrkii sementoimaan asemansa keskisuurena kuntapuolueena koko maassa. Urakassa auttaa se, että puolue rikkoi ennätyksensä haalimalla listoilleen 2800 ehdokasta yli 200 kuntaan.
Vihreitä voi äänestää ensimmäistä kertaa esimerkiksi Evijärvellä, Virroilla ja Posiolla.
Vuonna 1987 perustetusta Vihreästä liitosta on tullut entisten nuorten puolue, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Juho Rahkonen kuvailee.
– Vihreät on keski-ikäistynyt. Se on tavallisten 40–50-vuotiaiden ja lapsiperheiden puolue, vaikka toki sillä on myös runsaasti nuorta kannattajakuntaa.
Keskeisin syy vihreiden ympärillä vallitsevaan vaisuun tunnelmaan on koronaepidemia, joka katkaisi hyvään lentoon päässeen ilmasto- ja ympäristökeskustelun.
Kuntavaalien alla puoluejohtajat eivät juuri ole kosiskelleet äänestäjiä ekosysteemiä vaalivilla avauksilla.
Ajan henki ei nyt olekaan vihreille suosiollinen, sillä kansa kantaa suurempaa huolta toimeentulosta, julkisesta taloudesta ja terveydestä.
Oireellista on, että MTV:n tuoreessa kyselyssä vain kymmenen prosenttia vastanneista piti ilmastopolitiikkaa tärkeänä vaaliteemana.
– Vihreät on hyvien aikojen puolue, optimistinen ja tulevaisuuteen suuntautuva, Rahkonen summaa.
Vihreät on tällä hetkellä välitilassa, jokseenkin apatian kourissa.
Juho Rahkonen
Tutkimusjohtaja huomauttaa, että tilastojen mukaan Etelä-Suomen kaupunkien nuoret, palvelualoilla työskentelevät naiset ovat kärsineet koronarajoituksista kaikkein eniten. He ovat myös vihreiden ydinkannattajakuntaa.
– Lisäksi pääministeri Sanna Marin (sd.) on ottanut itselleen johtavan punaviherkuningattaren roolin ja vienyt muilta kannatusta.
– Vihreät on tällä hetkellä välitilassa, jokseenkin apatian kourissa.
Rahkonen huomauttaa, että vihreiden kannattajissa on monia nuoria, jotka eivät ole kirjoilla asuinpaikkakunnillaan. Sitoutuneisuus oman kunnan asioihin ei siis välttämättä ole kovin vahvaa.
Lisäksi vihreiden äänestysvarmuuden kanssa on perinteisesti ollut vähän niin ja näin.
Kesäkuusta 2017 lokakuuhun 2018 vihreiden puheenjohtajana toiminut Touko Aalto toteaa puolueen olevan erityisen vahva yliopistokaupungeissa ja nuorten keskuudessa.
– Vihreillä on selkeä arvopohjainen viesti, joka vetoaa varmasti haluttuun kohderyhmään. Haasteena voi olla ydinäänestäjäkunnan ulkopuolisen potentiaalisen äänestäjäjoukon tavoittaminen sekä talous- ja elinkeinopolitiikasta viestiminen, nykyisin puoluepolitiikasta irrallista arkea elävä Aalto arvioi.
Aalto päätti vasta pitkän harkinnan jälkeen ryhtyä ehdolle kuntavaaleissa. Viime vaaleissa hän oli Jyväskylän ylivoimainen äänikuningas 2371 äänellään.
Miksi ex-puoluejohtaja panttasi päätöstään?
– Olen hieman oppositiossa suhteessa tähän aikaan, jota elämme ja edustan tätä nykyä arjen realismia. Kiteytettynä kyse on ollut siitä, että en tahdo olla osa kuoroa, joka hurraa omilleen ja buuaa toisille. Rohkeampaa ja rakentavampaa on olla tarvittaessa kriittinen omaa ajattelua kohtaan ja antaa tunnustusta toisille.
Valtakunnanpolitiikan synnyttämät mielikuvat vaikuttavat väistämättä äänestyspäätöksiin, vaikka kuntavaalit ovat nimenomaan paikallisvaalit.
Vihreiden ministerisalkut pitävät puoluetta esillä päivästä toiseen, mutta kaikki julkisuus ei näytä miellyttävän kannattajakuntaa.
Esimerkiksi puheenjohtaja Maria Ohisalo joutui poliisiasioista vastaavana sisäministerinä tasapainoilemaan järjestyksenpidon ja Elokapina-mielenosoittajien välillä.
Ulkoministeri Pekka Haavisto puolestaan kompuroi al-Hol-jupakassa. Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen on jäänyt suurelle yleisölle melko tuntemattomaksi.
Vihreiden leirissä pohditaan varmasti, onko puolue lopulta saanut kunnollisia voittoja hallituksen ilmastoneuvotteluissa.
Tuskaa ei helpota se, että Ohisalo lupaili vihreiden kuntavaalistartissa, ettei diesel- ja bensa-autoja viedä pihoista.
Ylen puheenjohtajatentissä Ohisalo joutui puolustamaan turvealalle myönnettyä 70 miljoonan euron tukipottia.
Vaikka vihreiden kuntohuippu tuskin osuu aivan lankulle näissä kuntavaaleissa, puolueella on kova kannatuspotentiaali.
– Politiikka on kärsivällisyyttä vaativa laji, tutkimusjohtaja Rahkonen muistuttaa.
– Vaikka vihreiden momentum ei ole juuri nyt, maailman muutos isossa kuvassa vahvistaa sen asemia. Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset eivät ole häviämässä minnekään – päinvastoin. Kaupungistuminenkin on edelleen vahva trendi, vaikka koronaepidemia on antanut monelle sysäyksen muuttaa väljemmille vesille.
Lisäksi tutkimuksista tiedetään vihreiden sijoittuvan kärkipaikoille, kun ihmisiltä kysytään, mitä kaikkia puolueita he voisivat kuvitella äänestävänsä.
Hallitusyhteistyö jarruttaa vihreitä, kuten muitakin puolueita.
Taloustutkimuksen Rahkosen mukaan vihreät on vuotanut eniten vasemmistoliittoon ja SDP:hen. Ilmastotoimien, talouden vihreän siirtymän, koulutuksen ja tasa-arvon puolesta saarnaavat kaikki vasemmistopuolueet.
Samalla hallituksen muut puoluejohtajat tuntuvat ajautuneen sivuraiteille, kun pääministeri Marin ja keskustan puheenjohtaja, valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) ovat vakuuttaneet keskinäisen suhteensa lujittuneen riitaisan puoliväliriihen jälkeen.
Mistä nyt löytyisi se omaleimainen täky, jolla vihreät erottuu kilpailijoistaan?
Touko Aalto kokee, että ohjelmiensa puolesta vihreät poikkeaa yritys- ja elinkeinopolitiikassa sekä työllisyysasioissa ainakin vasemmistolaisista kilpailijoistaan.
Vihreiden johtajana Aalto ilmaisi huolensa pääkaupunkiseudun ja muun maan kasvavasta vastakkainasettelusta. Keskisuomalainen puheenjohtaja halusi kehittää Suomea monipaikkaisena kokonaisuutena.
Aalto kokee edelleen vihreiden olevan varteenotettava vaihtoehto haja-asutusseudulla.
– Vihreiden ohjelmasisältöjen puolesta ei ole esteitä sille, että puolue voisi menestyä myös suurimpien kaupunkien ulkopuolella.
– Mitä konkreettisemmin pystytään esittämään ihmisten arkeen, työhön, toimeentuloon ja yrittämiseen liittyviä ratkaisuja, sitä paremmin pystytään löytämään yhteinen sävel kaikkialla.
Naisvaltainen vihreät on liikahtanut vasemmalle, Taloustutkimuksen Rahkonen toteaa.
– On tilastollinen tosiasia, että naisäänestäjät ovat enemmän kallellaan punavihreiden arvojen suuntaan.
Rahkonen puhuu tasa-arvon paradoksista.
– Samaan aikaan, kun yhteiskunta muuttuu rakenteiltaan yhä tasa-arvoisemmaksi, miehet valitsevat miesten puolueet ja naiset naisten puolueet.
Jos vain miehillä olisi äänioikeus, Suomessa pitäisivät jöötä kokoomus ja perussuomalaiset. Jos naiset saisivat päättää, valtapuolueet kuuluisivat punevihreään blokkiin.
On mielenkiintoista nähdä, pystyykö vihreät pitämään kiinni niistä linnakkeista, jotka se valtasi viime kerralla.
Keskisuomalaisen gallupin mukaan esimerkiksi Jyväskylässä tilanne on tukala.
Rahkosesta vihreät tekisi strategisesti ovelan vedon nostamalla esille enemmän äijäenergiaa.
– Touko Aalto ja Ville Niinistö toivat kaivattua äijäenergiaa vihreisiin, koska he tasapainottivat nuoria naisia.
– Vihreät tarvitsee sitä, että Niinistö kaahaa Lexuksella 140 kilometriä tunnissa Turun moottoritietä. Tai sitä, kun Pekka Haavisto kertoo Kulpavolkkari-harrastuksestaan.
Rahkonen huomauttaa, että Touko Aallon puheenjohtajakaudella äijäkin saattoi äänestää vihreitä.
Hän pohdiskelee, miksi puolue ei kaiva esille vuoden 2017 kuntavaalien menestysreseptiä.
– Jos vihreät on liiaksi naisten puolue, se menettää liikaa äänestäjäpotentiaalia. Turha vihreiden on nyt panna paukkuja siihen, minkä kaikki jo tietävät – se vain vahvistaa stereotypioita.
Rahkonen epäilee, että nykyistä linjaa selittää pelko siitä, että äijäily karkottaisi äänestäjiä vasemmistoliittoon ja demareihin.
En hyväksy minkään puolueen osalta sitä, että isot asiakysymykset korvautuvat show-painilla.
Touko Aalto
Vuosikymmeniä Helsinkiä hallinneen kokoomuksen päihittäminen olisi vihreiltä kova temppu. Se valaisi uskoa tulevaan, vaikka vaalitulos olisi valtakunnallisesti vain menettelevä.
Ylen pormestarikyselyssä Anni Sinnemäki (vihr.) on aivan Juhana Vartiaisen (kok.) kannoilla.
On silti hyvä muistaa, että kuntavaaleissa on ensisijaisesti kyse kunnanvaltuuston valinnasta. Vasta valtuusto valitsee pormestarin.
Tutkimusjohtaja Rahkosen aineistot osoittavat, että kokoomuksella on pääkaupungissa valttikortit käsissään.
– Kokoomus on hyväosaisten puolue ja heitä Helsingissä riittää. Se on selkein vaihtoehto niille, joille talousasiat ovat tärkeitä.
Rahkonen arvioi, että suurten kaupunkien kokoomuslaisten on vaikea loikata perussuomalaisten kelkkaan. Vihreiden riveistä matka vasemmistoliittoon ei ole yhtä pitkä.
– Hyvätuloinen Tesla-väki riittää kokoomukselle. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Turussa ja Tampereellakin tällaista äänestäjäkuntaa on paljon.
Maalla dynamiikka on toinen.
– Maakuntien Rotary-äijille ei kuitenkaan tuota niin suuria vaikeuksia vaihtaa kokoomusta perussuomalaisiin, Rahkonen lisää.
Politiikan ilmapiiri on muuttunut rajusti sitten Touko Aallon puheenjohtajuuden.
Aalto kokee, että vaarallinen kehitys konkretisoitui puoliväliriihessä.
– En hyväksy minkään puolueen osalta sitä, että isot asiakysymykset korvautuvat show-painilla ja poliittista kamppailua käydään mielikuvatasolla. Puolueiden elinehto alkaa olla asioiden tietoinen kärjistäminen, konfliktin hakeminen ja viholliskuvien luominen.
– Nykyinen poliittinen keskustelukulttuuri myrkyttää Suomea.
Aalto pelkää, että vastakkainasettelu leviää politiikasta tavallisten ihmisten arjen tasolle.
– Pahimmillaan naapuria ei nähdä enää naapurina vaan lokeroituna johonkin viholliskuvaan – kyky käydä keskustelua katoaa.
Tyytymätön vihreiden ex-pomo tulee epäilemättä sanoittaneeksi monen tuntoja. Äänestäjienkin joukossa lienee vielä ihmisiä, jotka eivät pidä yhteistyöhalukkuutta vanhanaikaisena pehmoiluna.
Vaikka Aalto ei halua mainita ketään nimeltä, rivien välissä on viestejä moneen suuntaan – varmasti myös vihreiden puoluetoimistolle.