Ilmatieteen laitos: Jo vähäinen pohjaveden pinnan nosto hillitsee turvepeltojen päästöjä

Pohjaveden pinnan nostaminen maatalouskäytössä olevilla turvemailla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, osoittaa tuore tutkimus. Ilmatieteen laitoksen luotsaamassa hankkeessa havaittiin, että ilmastohyötyjä voidaan saavuttaa jo hyvinkin pienillä muutoksilla.

Turvepeltojen ojitus on pitkään kiihdyttänyt turpeen hajoamista, mikä vapauttaa ilmakehään merkittäviä määriä hiilidioksidia ja dityppioksidia. Yksi lupaavimmista keinoista päästöjen hillitsemiseksi on pohjaveden pinnan nostaminen. Kun turvepellon syvemmät maakerrokset jäävät veden alle, turpeen hajoaminen hidastuu, Ilmatieteen laitos selvittää tiedotteessaan.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pohjaveden pinnan nosto pienentää erityisesti hiilidioksidipäästöjä. Vaikutus on suoraan sidoksissa veden korkeuteen.

Päästöt vähenevät sitä enemmän, mitä enemmän turvetta jää pohjaveden alle. Vähäinenkin muutos auttaa: Jo pieni pohjaveden pinnan nosto vähentää päästöjä, vaikka turvekerros olisi jo ohentunut pitkään jatkuneen viljelyn seurauksena.

Dityppioksidipäästöjen mallintaminen osoittautui tutkimuksessa ongelmallisemmaksi, sillä ne reagoivat herkästi sääilmiöihin ja viljelytoimenpiteisiin. Tutkijat kuitenkin arvioivat, että vaikka dityppioksidipäästöt kasvaisivat merkittävästi, ne eivät kumoaisi hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä saatavaa kokonaisvaltaista ilmastohyötyä.

Prosessipohjaista mallia sovellettiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) Ruukin tutkimusaseman turvepeltoon, jossa tehdyillä maaperä- ja kasvihuonekaasumittauksilla voitiin varmistaa mallin luotettavuus. Tutkimuksessa olivat mukana Ilmatieteen laitos, Luke, Oulun yliopisto sekä Karlsruhen teknillinen instituutti.