YK-kokouksessa määrä sopia ilmastonmuutokseen sopeutumista – asiantuntija kuvailee agendaa vähäiseksi
YK:n ilmastosopimuksen vuosittainen osapuolikokous COP30 alkaa maanantaina Brasilian Belemissä. Kokouksen neuvotteluagenda on hyvinkin vähäinen, arvioi STT:lle Ilmastopaneelin puheenjohtaja, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessori Jyri Seppälä.
Viime vuonna Bakun ilmastokokouksessa sovittiin ilmastorahoitustavoitteesta. Toissa vuonna Dubain ilmastokokouksessa päätettiin, että maailman olisi aloitettava irtautuminen fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Mistä tänä vuonna päätetään?
Käytännössä Belemissä on vain yksi virallinen neuvotteluasia: Maiden pitäisi pystyä sopimaan sopeutumisindikaattoreista. Niillä on tarkoitus seurata kollektiivista edistymistä ilmastonmuutokseen varautumisessa.
– Sopeutumisindikaattoreilla pystyttäisiin esimerkiksi arvioimaan, mitä kaupunkiympäristössä pitäisi ottaa huomioon rankkasateiden lisääntyessä ja miten kattavasti toimia on otettu käyttöön haitallisten seurausten välttämiseksi, Seppälä kertoo.
Lisäksi on yhtä ja toista, mitä puheenjohtajamaa Brasilia on halunnut nostaa kokouksessa esille. Toiveissa on tiekartta kansainvälisen julkisen ja yksityisen ilmastorahoituksen kasvattamisesta.
– Tämä ei ole virallisella agendalla, mutta on puheenjohtajamaan tahtotila, että tätä viedään eteenpäin, Seppälä toteaa.
Neuvottelujen varsinaiselta agendalta löytyy lisäksi oikeudenmukaista siirtymää, ilmastonmuutoksen hillintää ja sukupuolten tasa-arvoa koskevien työohjelmien päivittämistä. Läpi käydään myös maiden ensimmäisiä läpinäkyvyysraportteja.
Etukäteen Belemin kokouksen keskiöön ovat nousseet maiden uudet päästövähennyssitoumukset. Kokous osuu viisivuotissykliin, jona Pariisin sopimuksen allekirjoittaneiden maiden tulisi antaa vuoteen 2035 tähtäävät sitoumuksensa. Varsinaisesti kokouksen neuvotteluagendalla ne eivät ole, Seppälä painottaa.
Uusien sitoumuksien piti olla oletusarvo. Ne kuitenkin uupuvat vielä noin kolmannekselta maista. EU pääsi sopuun omasta päästövähennyssitoumuksestaan vasta kuluneella viikolla.
– Näiden sitoumuksien kautta katsotaan, mihin ollaan päätymässä maailman keskilämpötilan kehityksessä. Se on sitten eri asia, että onko toimeenpano sopusoinnussa lupauksien suhteen, Seppälä sanoo.
Vuonna 2015 allekirjoitetun Pariisin ilmastosopimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen tulisi pysäyttää selvästi alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna – mieluummin enintään 1,5 asteeseen. Nyt ollaan ennusteiden mukaan noin 2,7 asteen lämpenemisen tiellä.
– Maailman keskilämpötilan rajoittaminen 1,5 asteen nousuun, johon piti pyrkiä, alkaa olla jo aika mahdotonta. Kahden asteen tavoite voitaisiin vielä pitää hengissä, mutta tavoitteiden nykyistä kunnianhimoa tulisi nostaa ja niiden toimeenpanoon pitäisi panostaa sen sijaan, että tuodaan paperia, johon ei sitouduta, Seppälä toteaa.
EU-maiden ympäristö- ja ilmastoministerit saivat keskiviikkona sovun EU:n uusista päästöleikkauksista vaikeiden neuvotteluiden jälkeen. EU-komissio esitti kesällä, että EU:n on leikattava päästöjään 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä, mutta jäsenmaiden määräenemmistön saaminen asian taakse vaati yli vuorokauden neuvotteluita Brysselissä.
Jotta myös ilmastotoimiin kriittisesti suhtautuvat maat saatiin mukaan, tavoitteeseen kirjattiin erilaisia joustoja. Seppälässä ne herättävät epäilyksiä.
– Nämä voivat heikentää vaikuttavuutta globaalisti, ja ennen kaikkea EU:n kunnianhimoa, Seppälä sanoo.
90 prosentin tavoite on edelleen voimassa, mutta aikaisemmin suunniteltua suurempi osa päästövähennyksistä voidaan korvata rahoittamalla päästötoimia EU:n ulkopuolella kansainvälisten hiilikrediittien avulla.
– On hirveän tärkeää, että pystyttäisiin osoittamaan, että nämä EU:n ostamat hiilikreditit olisivat kuitenkin sellaisia, että ne lisäisivät päästövähennystoimenpiteitä, eivätkä olisi muutenkin tulleet tehdyiksi.
Seppälä painottaa EU:n esimerkin tärkeyttä kansainvälisissä ilmastotoimissa. EU ei saa vesittää omaa sanomaansa, hän painottaa.