Keskustan täytyy ottaa uusi asento, Kaikkonen sanoo – "Moni kannattajistamme koki harjoitetun politiikan liian kovaksi"

Taidamme tarvita nyt uuden suunnan, keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen summaa johtopäätöksensä eduskuntavaalituloksesta.

– Vaalitulos osoittaa, että moni kannattajistamme koki harjoitetun politiikan liian kovaksi. Ihmisten tunnot on otettava vakavasti. Ne eivät ole koskaan vääriä. Kyllä keskustan on aina oltava heikomman puolella ja ihmiselle hyvä, Kaikkonen totesi Riihimäen puoluevaltuustossa pitämässään puheenssa.

Keskustan puheenjohtajakisan ennakkosuosikkien joukossa oleva Kaikkonen sanoi olevansa kuitenkin varma siitä, että keskusta ei nouse, jos puoluetoverit hakevat syyllisiä toisistaan.

– Vaalitulos kun on yhteinen, on se voitto tai tappio. Molempia olemme kokeneet.

Uudella suunnalla Kaikkonen sanoi tarkoittavansa ennen muuta politiikan linjaa.

– Ylisukupolvisuus on meille tärkeää, mutta kyllä keskustan kaikista sisimmäistä sisintä ovat yhteiskunnallinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sekä huolenpito ja puolenpito. Kaikki nämä tulevat tällä porukalla sydämestä.

Keskustan kaikista sisimmäistä sisintä ovat yhteiskunnallinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.

Suomella menee paremmin, mutta se ei näy kaikkien arjessa, Kaikkonen muistutti.

–  Kun talous on saatu kuntoon, voimme kuitenkin ihan eri tavalla kuin aiemmin laittaa voimavaroja ihmisten hyvinvointiin.

– Liian moni lapsiperhe on tiukoilla. Liian moni eläkeläinen joutuu kituuttamaan pienellä rahalla. Liian moni nuori on eksyksissä ilman koulua tai töitä. Liian moni vanhus on ilman inhimillistä hoivaa. Heikoilla ovat myös jatkuvassa epävarmuudessa elävät pätkätyöläiset, pienyrittäjät ja viljelijät.

Kaikkonen muistutti, että näillä ihmisillä ei ole tukenaan vahvoja edunvalvojia.

– Näiden ihmisten puolta keskustan on pidettävä. Kaupungeissa, taajamissa ja maaseudulla. Koko Suomessa.

– Pidetään mielissämme vanhan runon sanat: ”Jos voisin estää yhtä sydäntä särkymästä, en elä turhaan, jos helpotan yhden ihmiselämän tuskaa, tai lievitän yhtä kipua, tai autan pyörtyneen punarinnan takaisin pesäänsä, en elä turhaan.”