Peliriippuvuus vei Timolta kaiken – työt, maineen, kodin, vaimon ja luottotiedot
Kun Timo Tapaninen oli yhdeksänvuotias, hän tiesi, miten käyttää viikkorahansa. Kirkkoherran poika yritti panna koulukiusaamiselle kampoihin pelaamalla rahapelejä isommilla panoksilla kuin muut.
– Halusin näyttää, että uskallan ottaa riskejä, ja lunastaa paikkani sillä, Tapaninen muistelee.
Kauppojen hedelmäpelien ikärajaa ei juuri valvottu, eikä pelaamisen vaikutuksia lapsiin osattu pelätä. Tapaninen kertoo voittojen tuoneen ylivoimaisen tunteen.
– Tunsin olevani erityinen.
Panokset kasvoivat, ja kiinnostus peleihin lisääntyi lukion loppua kohti mentäessä.
Abivuoden keväällä Tapaninen voitti täyspotissa 200 markan panoksella 1 400 markkaa.
– Ostin niillä rahoilla kihlat. Silloin tuli tunne, että ei vitsit, näinkö paljon tästä voi oikeasti voittaa, hän sanoo.
Lakkiaispäivänä sukulaisilta saadut lahjarahat Tapaninen pelasi jo samana iltana. Iso tappio ei kuitenkaan tuntunut miltään.
– Seuraavana päivänä oli tietysti karmea krapula yöstä, mutta elämässä olivat kuitenkin muut asiat kunnossa.
Tunsin olevani erityinen.
Timo Tapaninen
Ensimmäistä kertaa Tapaninen huolestui pelaamisestaan vasta armeijan jälkeen.
Hän oli saanut töitä RAY:n rahoittamasta projektista, mutta työpaikan lähellä sijainnut Täyspotti alkoi kutsua nuorukaista yhä useammin.
– En hoitanut työtä kunnolla osittain siksi, että pelaamiseen kului niin paljon aikaa. Työsuhdettani kahden vuoden projektissa ei jatkettu enää vuoden jälkeen.
– Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa pelaavani niin paljon, että se vaikutti jo työntekoon.
Pahempaa oli kuitenkin vielä luvassa. Tapaninen ei tuolloin osannut aavistaa, että peliriippuvuus veisi häneltä vielä työpaikkojen lisäksi maineen, kodin, luottotiedot ja avioliiton.
Tapanisen tarina on tuttu riippuvuuksia tutkineille ja niiden kanssa työskenteleville asiantuntijoille.
A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki on työskennellyt riippuvuuksista kärsivien ihmisten kanssa 15 vuoden ajan. Hänen mukaansa addiktio syntyy salakavalasti.
– Riippuvuus ottaa hitaasti komennon, eikä ihminen välttämättä itse huomaa sitä, Simojoki kertoo.
Riippuvuutta ei mitata pelipanoksien koolla tai alkoholiannosten määrällä.
Keskeisiä addiktion tunnusmerkkejä on, että ihminen pyrkii pakonomaisesti saamaan itselleen helpotusta tai mielihyvää tietyn toiminnan kautta.
– Voi olla riippuvainen alkoholista, vaikka joisi vain yhden oluen päivässä, Simojoki sanoo.
Riippuvuus ottaa hitaasti komennon.
Ylilääkäri Kaarlo Simojoki
Emeritusprofessori Anja Koski-Jännes Tampereen yliopistosta kertoo, että addiktioille ei löydy yhtä yhteistä selittäjää, vaan eri ihmisten riippuvuuksien takaa löytyy erilaisia syitä.
Tutkijat ovat löytäneet selityksiä niin yhteiskunnasta, sosiaalisista tekijöistä kuin biologiastakin.
Addiktion syy ei siis ole pelkästään riippuvuutta aiheuttavan aineen tai toiminnon ominaisuuksissa.
– Tutkijat väittelevät siitä, mikä eri tekijöiden painoarvo on, Koski-Jännes kertoo.
Addiktioriskiä kasvattavat yksilölliset ominaisuudet kuten geneettinen alttius, impulsiivisuus, pessimismi ja heikko ahdistuksensietokyky, mutta optimististakin voi tulla riippuvainen.
Tapanisen riippuvuuden kehittymiseen on voinut vaikuttaa se, että hänen pelaamisensa alkoi jo lapsena. Nuoren ihmisen keskeneräinen keskushermosto saattaa nimittäin olla altis addiktioille.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästä yksilön ominaisuudesta.
Myös lähiympäristöstä saadut mallit ja asenteet voivat ohjata hakemaan vaikeissa tilanteissa mielihyvää esimerkiksi alkoholista.
Saatavuuskaan ei ole yhdentekevä asia.
Jos poliitikot haluaisivat vähentää addiktioita, heidän kannattaisi useimpien asiantuntijoiden mukaan rajoittaa addiktoivien aineiden ja toimintojen tarjontaa – ei vapauttaa päihdepolitiikkaa.
Koski-Jännes uskoo, että nykypäivän paineistettu ja epävarma työelämä on yksi syy addiktioiden lisääntymiseen.
Sosiaalisen ympäristön paineet, elämänhallinnan vaikeus ja paha olo kasvattavat riippuvuuksien riskiä.
Esimerkiksi rahapeliongelmat ovat Suomessa yleisimpiä työttömillä tai lomautetuilla ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla tai pitkäaikaisesti sairailla.
Simojoki korostaa, että addiktioita voitaisiin vähentää huolehtimalla yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta.
– Monet riippuvuudet kumpuavat siitä, että ihmisillä on tarve yrittää muuttaa tunnetilojaan ja päästä eroon pahasta olosta, hän sanoo.
Ymmärrys riippuvuuksista on lisääntynyt huimasti viime vuosikymmeninä.
Kun Koski-Jännes aloitti akateemisen uransa, esimerkiksi käsitys kohtuullisesta alkoholinkäytöstä oli täysin liukuva.
Muista kuin alkoholiriippuvuudesta ei juuri puhuttu.
– 1990-luvulla addiktioista alettiin puhua lehdistössä ja ihmiset alkoivat saada niistä enemmän tietoa, Koski-Jännes kertoo.
Alkoholiriippuvuuden rinnalla puheenaiheeksi ovat viime vuosina nousseet myös muut päihteet, pelit, sokeri, netti ja some.
1990-luvulla addiktioista alettiin puhua lehdistössä.
Professori Anja Koski-Jännes
Tiedon lisääntyminen näkyy myös suomalaisten suhtautumisessa riippuvuuksiin, asiasta väitöskirjan tehnyt Tanja Hirschovits-Gerz arvioi.
– Tiedetään, että jokainen meistä voi ajautua riippuvuuteen. Toisilla himo toimintaan tai päihteeseen syntyy jo sitä kokeiltaessa, toisilla ”harjoittelu voi tehdä mestarin”. Elimistö ja mieli oppivat toimimaan addiktoivan toiminnan alaisena ja vaatimaan sen tuomaa mielihyvää.
Hänen mukaansa median kautta saatava tieto ei kuitenkaan aina ole laadukasta tai perustu tutkimukseen. Tiedotusvälineiden ja viihteen kautta voidaan synnyttää pelkoa riippuvuuksia kohtaan tai vastaavasti vähätellä niitä.
Suuren yleisön suhtautumista etenkin huumeriippuvuuksiin leimaa Hirschovits-Gerzin mukaan pelko, kun taas rahapeli- tai nettipelaamista ei pidetä kovin vakavana ongelmana.
Ymmärrys riippuvuuteen voi muuttua, kun aihe tulee tutuksi. Kaikkein monitahoisin ymmärrys suomalaisilla on alkoholiriippuvuudesta, sillä jopa 70 prosentilla väestöstä on alkoholin liikakulutuksesta kärsiviä läheisiä.
Suhtautuminen vaihtelee myös ihmisryhmittäin. Jos on itse kokenut riippuvuuden, suhtautuu siihen muita vakavammin.
Johtavana ylilääkärinä Simojoki on nähnyt työssään, että riippuvuuksista kärsivät suomalaiset sukupuoleen, uskontoon, ammattiin ja yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.
Silti häpeä on edelleen suurimpia syitä sille, että riippuvuudesta kärsivät ihmiset eivät hae apua.
Simojoki sanoo, että Suomessa riippuvuus leimaa ihmisen helposti heikoiksi. Moni ajattelee ongelmien olevan ihmisen itsensä aiheuttamia.
Kova asenne näkyy hänen mielestään esimerkiksi kuntapäättäjien suhtautumisessa päihdepalveluihin.
– Kun punnitaan, että säästetäänkö jäähallista vai katkaisuvuorokausista, päätös on helppo, hän kuvaa tilannetta.
Simojoen mukaan tulokset näkyvät Suomen palvelujärjestelmässä. THL:n tilastojen mukaan riippuvuuteen saa apua entistä harvempi suomalainen, vaikka tarve palveluille on kasvanut.
Addiktioista kärsivien hoidonsaanti vaihtelee rajusti asuinpaikan, iän ja riippuvuuden tyypin ja asteen mukaan.
– Kaikki apua tarvitsevat eivät todellakaan sitä saa, Simojoki kertoo.
Esimerkiksi alkoholiongelmaisista vain 10–15 prosenttia on yhteiskunnan tarjoamien palveluiden piirissä.
Kaikki apua tarvitsevat eivät todellakaan sitä saa.
Ylilääkäri Kaarlo Simojoki
Toiminnallisissa riippuvuuksissa haasteita on vielä enemmän, ja avun tarvitsija saattaa kohdata vähättelyä.
Kun ihmisen ongelmat ovat esimerkiksi yhdistelmä masennusta, elämänhallinnan ongelmia ja peliriippuvuutta, palvelujärjestelmä ei osaa päättää kenen vastuulla avun tarjoaminen on.
– Peliongelmien hoidossa on hirveä osaamisvaje, ja ihmiset jäävät helposti väliinputoajiksi, koska heitä ei oikein osata auttaa missään, Simojoki sanoo.
Hän pelkää, että sote-uudistus ei helpota tilannetta.
– Päihde ja mielenterveyspalveluille pitäisi saada omat suunnitteluryhmät. Jos näitä ongelmia voidaan ennaltaehkäistä, säästöä tulee muualla todella paljon.
Riippuvuuksista kärsiviin ihmisiin liittyvät kielteiset mielikuvat ja stigmatisointi estävät palveluiden tarvitsijoita vaatimasta parempaa.
– Addiktioita hoitavista palveluista on helppo säästää, koska leikkauksista ei nouse äläkkää. Ihmiset eivät kerro mediassa ylpeänä, että käyttävät näitä palveluita, Simojoki sanoo.
Kun kynnys avun hakemiseen ja saamiseen on korkea, riippuvuuksiin puututaan vasta sitten, kun ongelmat ovat todella vakavia.
Tämä vaikeuttaa huomattavasti riippuvuuksien hoitoa, sillä parhaat tulokset saadaan, kun ongelmiin puututaan jo niiden alkuvaiheessa.
Tapaninen haki peliongelmiinsa apua menetettyään pelaamisen seurauksena työnsä eduskunta-avustajana, avioliittonsa, kauniin kodin ja kalliin auton.
– Muutamassa kuukaudessa olin Posiolla kahden matkalaukun kanssa. Olin menettänyt kaiken. Minulla oli sellainen olo, että korttitalo sortuu.
Vanhemmat pelastivat poikansa luottotietojen menettämiseltä, ja tämä haki apua Raha-automaattiyhdistyksen auttavasta puhelimesta Peluurista.
Vastaanotto oli kuitenkin odottamaton.
– Kävin keskustelemassa ammatti-ihmisen kanssa, mutta hän oli sitä mieltä, että minulla ei ole mitään ongelmaa, koska pelasin niin pieniä summia.
Minulla oli sellainen olo, että korttitalo sortuu.
Timo Tapaninen
Poliittisesti aktiivinen Tapaninen jatkoi elämäänsä ja lähti ehdolle eurovaaleissa. Hän kertoo kiertäneensä puolen vuoden aikana 500 tilaisuutta ja kamppailleensa samalla peliongelman kanssa.
Jälkikäteen Tapaninen on sitä mieltä, että ehdokkuus oli väärin.
– Silloin jollain tavalla oikeutin asian ajattelemalla, että peliongelman takia ymmärrän muidenkin ihmisten vaikeuksia paremmin.
Osa lähellä olevista ihmisistä kuitenkin huomasi Tapanisen ongelmat, eikä kampanja lähtenyt liitoon.
– Yritin vain selvitä tilaisuudesta toiseen.
Vaalikevään jälkeen Tapanisella oli niskassaan entistä pahemmat velat. Tällä kertaa vanhemmat eivät enää voineet auttaa, joten hän sai sanoa hyvästit myös luottotiedoilleen.
– Siinä vaiheessa tiesin, että tästä suosta ei enää nousta.
Hän kertoo selvinneensä päivästä toiseen kylmettämällä itsensä ja yrittämällä olla ajattelematta asioita.
– Olin tehnyt kaikkien silmissä niin näyttävän mahalaskun kuin olla ja voi. Meni vuosi vai kaksi ennen kuin edes uskalsin mennä mihinkään keskustan tilaisuuteen.
Asiantuntijat uskovat, että riippuvuuksia voitaisiin vähentää avoimella suhtautumisella.
Emeritusprofessori Koski-Jänneksen mukaan on yleinen virheluulo, että riippuvuudesta olisi vaikeaa päästä eroon.
– Yhdysvalloissa 1980 tehdyissä laajoissa väestötutkimuksissa todettiin, että yli 70 prosenttia ihmisistä, jotka olivat jossain elämänsä vaiheessa olleet riippuvaisia, olivat päässeet eroon riippuvuudestaan.
Koski-Jännes, Simojoki ja Hirschovits-Gerz kehottavat suomalaisia nostamaan kissan pöydälle läheisten kanssa ajoissa.
Sitä todennäköisemmin ongelmakäyttäytymisen saa hallintaan, mitä aiemmin asiaan puuttuu.
A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri haaveilee, että riippuvuuksista puhuttaisiin samalla tavalla kuin nukkumisesta tai ruokavaliosta.
– Kun kynnys nostaa asia esiin on matala, voi itsekin sanoa, että hei, nyt tarvitsen vähän apua tämän asian kanssa, Simojoki sanoo.
Hän kritisoi myös suomalaista tapaa ihannoida totaalisia elämänmuutoksia – aina ei välttämättä tarvitse tai kannata rynnätä kohti täydellisyyttä.
– Jos tilanne ei ole vielä riistäytynyt käsistä, epätoivottua käytöstä voi alkaa vähentää tietoisesti esimerkiksi perheenjäsenten tuella, Simojoki sanoo.
Tapaninen istuu työhuoneensa pöydän ääressä ja pyyhkii silmiään. Kysymys siitä, miksi hän ei heitä hanskoja tiskiin, saa tunteet liikkeelle.
– Kait se oma poika on se syy. Vaikka oma toivo on menetetty, koetan toimia niin, että kukaan ei joutuisi kärsimään enää enempää, Tapaninen huokaa.
Edessä on elämän mittainen velkojen takaisinmaksu, sillä velkajärjestely ei hänen tapauksessaan ollut mahdollinen.
Tapaninen korostaa, että ei halua syyttää ongelmistaan ketään muita kuin itseään.
– Itse olen itseni ajanut tähän tilanteeseen.
Itse olen itseni ajanut tähän tilanteeseen.
Timo Tapaninen
Luovuttaminen ei ole kuitenkaan käynyt koskaan mielessäkään. Tapaninen taistelee riippuvuuttaan vastaan nyt avoimuudella.
Marraskuun alkupuolella Tapaninen perusti Facebookiin 365muutos-sivun, jossa kertoi elämänsä muutostarpeista ja kutsui ihmisiä mukaan seuraamaan onnistuuko tavoitteissaan.
Myös urheilu ja oman liiketoiminnan kehittäminen tuovat iloa.
– Olen ihminen, joka haluaa mennä eteenpäin ja saada asioita aikaan. Ensi vuoden alussa voin toivottavasti palkata ensimmäisen työntekijäni, hän kertoo ylpeänä.
Tulevaisuuden haaveita riittää. Yksi niistä on koulukiertue, jossa valistettaisiin nuoria pelaamisen vaaroista.
Eikä halu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseenkaan ole täysin kadonnut. Erityisesti Tapaninen haluaisi uudistaa arpajaislakia.
– Pelikoneet pitäisi saada pois kaupoista. Niistä se monella alkaa, hän sanoo.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä 23.12.2016. Suomenmaan voit tilata täältä .