Yrittäjä muutti Berliinistä Raaheen ja ihastui kyläelämään – “Uskomatonta, kun miettii, mitä juttuja täällä voi saada"

Berliinistä Raaheen muuttanut yrittäjä Martti Mela ihailee sitä, millaisen arjen maaseutu ja suomalainen yhteiskunta tarjoavat
Etätyö

Kun koronavirus saapui Eurooppaan, yrittäjä Martti Mela alkoi miettiä vaimonsa Abigailin kanssa, pitäisikö asumisessa tehdä muutoksia. 

He päättivät napata läppärit kainaloon ja muuttaa silloisen asuinkaupunkinsa Berliinin sykkeestä Suomeen, kun varmistui, että kumpikin voisi tehdä etätöitä.

Asuinpaikaksi valikoitui Raahe Melan kotiseudulla Pohjois-Pohjanmaalla. 

– Kaverit sanoivat, että on ihan absurdia liioittelua lähteä pois – eihän Berliinissä ollut kuin muutama tartunta siihen mennessä. Pian sen jälkeen Saksa sulkeutui, ja päiväkodit menivät kiinni. Kaverit joutuivat tekemään töitä kotona, ja se muuttui ihan todella haastavaksi monelle ystäväperheistämme, Mela kuvaa.

Suomen maaseudulla odotti aivan toisenlainen tilanne. Korona ei suuremmin elämää hankaloittanut.  

– Suurin juttu oli se, että piti käyttää maskia kun kävi ruokakaupassa, mitään muita rajoituksia ei meillä oikeastaan ollut. 

Ihmeteltiin siinä, että mitkäs nämä toppahaalarit ovatkaan.

Kolmen alle kouluikäisen lapsen vanhemmille hahmottui nopeasti se, miten erilaisen arjen pieni pohjoispohjalainen kylä saattoi tarjota.   

– Ei meillä ollut kunnon ulkovaatteitakaan, kun saavuttiin. Ihmeteltiin siinä, että mitkäs nämä toppahaalarit ovatkaan, Mela kertoo.  

Ulkoilusta tuli koronakevään suola.  

– Oli sellaisia keväisiä superkauniita päiviä, kun aurinko kimmeltää hangella. Ei tarvinnut ikävöidä Berliinin leikkipuistoja. 

Pieni paikkakunta yllätti myös hyvillä palveluillaan. Terveyskeskus ja päiväkoti ovat tarjonneet sujuvuutta koko perheen arkeen.  

– Viime viikolla käytin poikaa lääkärillä. Soitin tasan kahdeksalta terveyskeskukseen, ja sieltä soitettiin minuutin päästä takaisin. Kysyivät, pääsenkö tulemaan vielä ennen kymmentä. Soitosta hoitoon pääsyyn meni alle pari tuntia, verrattuna päiviin tai viikkoihin, Mela hehkuttaa.  

Kylällä oli myös oma päiväkoti viime vuoden loppuun asti, Mela kertoo. Päiväkodissa oli kolme opettajaa seitsemän lapsen kanssa, ja päivät näyttivät varsin erilaisilta kuin Berliinin satojen lasten hoitopaikoissa.  

– Viime syksynä, kun oli mustikka-aika, ryhmä kävi poimimassa mustikoita metsästä ja iltapäivällä teki mustikkamuffinsseja. Uskomatonta, kun miettii, mitä juttuja täällä voi saada – ja yhteiskunta on rakennettu sillä tavalla, että tuollaiset kokemukset on mahdollisia käytännössä kaikille, Mela kertoo. 

Mela on toimitusjohtaja Asumma-yrityksessä, joka tekee omakotitaloja mittatilaustyönä avaimet käteen -periaatteella.

Asumma tekee talon rakennuttamisen asiakkaalle mahdollisimman helpoksi. Talot rakennetaan sellaisiksi, että niitä voi muunnella myöhemmin muuttuvien tarpeiden mukaan. Yritys haluaa pitää  myös huolen, että niissä on maailman paras sisäilma. 

Kovin paljon muuta ei tarvitakaan. Melan mukaan tietotyöläisen sujuvaan arkeen maalla riittävät nopea netti, ruokakauppa ja kohtuullisen etäisyyden päässä olevat päiväkoti ja terveyskeskus.

Mela lähettää vinkin yhdestä lisäpalvelusta kunnille, jotka havittelevat etätyöläisiä muuttamaan alueelleen.  

Etätyöläisilläkin on tarve kohdata ajoittain toisia ihmisiä, mutta heidän ei välttämättä tarvitse olla saman firman työntekijöitä. 

Kunnan yhteiset työtilat mahdollistaisivat sosiaalisen kanssakäymisen. 

– Voisi ajaa tai pyöräillä lähimpään kylään, tavata toisia etätyöläisiä ja palata kotiin. Tällaisesta rural coworking -ilmiöstä tulee vielä iso trendi. Pienemmille kunnille voisi olla valtti osoittaa vaikkapa kirjastosta tila etätyöläisille. Tai sitten kunnan kannattaisi edistää sitä, että joku yrittäjä voisi perustaa kuntaan yhteisen työtilan, Mela vinkkaa.

Saksa on monessa mielessä mahtava maa, mutta digitalisaation osalta Suomi on valovuoden edellä.

Suomeen on Melan mukaan ollut helppo tulla etätöihin. Koronapandemian pakottama etätyösiirtymä osoitti, miten hyvät valmiudet Suomessa jo oli.

– Oli mahtava nähdä, miten julkinen puoli on Suomessa niin pitkälle digitalisoitu ja kaikilla oli läppärit. Kaikki oli valmiina verrattuna Saksaan, jossa opettajat joutuvat paperilla pyytämään tietoja vanhemmilta, ja monissa kouluissa edelleenkään ei opettajilla ole edes sähköpostiosoitteita. Saksa on monessa mielessä mahtava maa, mutta digitalisaation osalta Suomi on valovuoden edellä, Mela kertoo.

Etätyöhön siirtyminen oli Suomessa työnantajapuolenkin mielestä helppoa, Mela toteaa. Taustalla on suomalainen luottamuksen kulttuuri.

–  Työnantajien luottamus työntekijöihin on korkealla. Tulos syntyy siitä, että suomalaiset tekevät työnsä hyvin.

Martti Melan ja Asumman tarina on esimerkki siitä, millaista tietotyöläisten elämä yhä enenevissä määrin on. Yrityksen työntekijät asuvat kaukana toisistaan, mutta suurin piirtein samalla aikavyöhykkeellä: yksi Raahessa, toiset Helsingissä ja Berliinissä.

Paikkasidonnaisuuden väheneminen on jo muuttanut myös suomalaista kaupunkikuvaa. Liike- ja toimistotilat tyhjenevät keskustoissa. Mela ottaa esimerkiksi Helsingin Aleksanterinkadun: työnantajat eivät halua maksaa kymmeniä tuhansia euroja toimistotiloista, joissa työntekijöistä harva enää istuu.

– On iso juttu, miten kaupungit tulevat muuttumaan, miten lähdetään liiketiloja muuttamaan vaikka asunnoiksi. Sillä voisi vastata asuntopulaankin isoissa kaupungeissa, mutta se on erittäin kallis operaatio, ja herää kysymys, kuinka mielekästä se on, Mela pohtii.

Etätyöt muuttavat myös asumisen tarpeita. Keskituloisen on vaikea päästä Helsingissä omistusasumiseen kiinni, erityisesti silloin, kun perheellistyminen nostaa kodin toivottujen neliömetrien määrää. Paikkariippumattomuus tuo valinnanvaraa.

– Perheellistyessä herää kysymys, muutetaanko kauemmas keskustasta, ja miten paljon pendelöintiin menisi silloin aikaa. Jos asuu hirveän kaukana, lähijunalla voi saavuttaa palvelut, mutta kantakaupunki ei enää ole se paikka, jossa viettäisi aikaa vaikkapa viikottain. Sitten tulee se ajatus, miksei lähtisi kerralla vähän kauemmas, Mela kuvaa monen ajatusprosessia.

Melan kokemus maaseudulle muuttamisesta on ollut hyvin positiivinen. Arjen sujuvuus ja lasten itse poimimista mustikoista leivottujen muffinssien kaltaiset asiat painavat vaakakupissa suurkaupungin tarjontaa enemmän.

– Kaikki tuollaiset jutut ovat muuttuneet niin merkittäviksi tänne muuton yhteydessä. On huomannut, mitä kaikkea voi saada, kun ei asu kaupungin keskustassa, Mela kertoo.