Matti Vanhasen idea eläkkeiden ja palkkojen erillisestä verotuksesta herättää keskustelua – "Se on tarkan pelin paikka"

Eläkkeet

Onko oikein, että myös eläkkeen verotus kiristyy tulojen kasvaessa, kun eläkeläinen saa palkkatuloja?

Jos taas jo tienatun eläkkeen verotus jätettäisiin rauhaan palkkatulojen kasvaessa, olisiko tällainen veroporkkana mielekäs keino kannustaa ihmisiä työntekoon?

Ainakin valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja tämän Iltalehden haastattelussa esittelemää ideaa tukemaan asettunut keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni haluaisivat rukata eläkkeiden verotusta näin.

Vanhanen on käynnistänyt asiasta valtiovarainministeriössä selvitysprojektin, jossa tarkastellaan ehdotuksen vaikuttavuutta, hintaa ja perustuslainmukaisuutta.

Eläketurvakeskuksen tutkimuksesta vastaava johtaja Jaakko Kiander toivoo selvityksen olevan perusteellinen, sillä hän haluaisi tietää, onko nykyinen verotus tosiaan merkittävä este sille, että ihmiset eivät työskentele niin pitkään kuin muuten haluaisivat.

–  Ylimääräinen voimakas veroporkkana voisi johtaa ei-toivottuun käyttäytymiseen, eli jos se on liian voimakas, silloin ihmiset jäisivät ehkä tahallaan aikaisin eläkkeelle ja jatkaisivat työssäkäyntiä sitten verotuksen minimoimiseksi. Ehkä olisi kuitenkin järkevämpää, että työssäkäynnistä päätettäisiin muiden syiden takia kuin pelkästään verotuksen optimoinnin takia, hän sanoo.

Kiander huomauttaa, että yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on ollut useiden vuosien ajan nousussa, joten tällaisille lisäkannustimille ei välttämättä ole tarvetta.

–  Tämä Vanhasen avaus on minusta vähän odottamaton, koska (eläkeläisten) ryhmässä työssäkäynti on mennyt parempaan suuntaan. Työuraongelmat ovat ehkä muissa ryhmissä isompia: nuorilla on heikkoa työllistymistä ja keski-ikäisillä työkyvyttömyyttä.

Vanhanen itse sanoi haastattelussa, että työllisyystoimenpiteitä pitää hakea ”sekä nuorten työmarkkinoille tulosta, aktiivisen työajan tilanteista että eläkkeelle siirtymisen vaiheista”.

Taloustieteen professori Matti Tuomala Tampereen yliopistosta huomauttaa, että perusehto eläkeläisten työssäkäynnille on se, että he ovat terveitä ja heille on sopivia työpaikkoja.

Tuomala itse on jo eläkkeellä, mutta on ammatissa, jossa on voinut jatkaa työntekoa.

–  On sellaisia kuormittavia ammatteja, joissa on perusteltua, että eläkeikä on matala. Ei muurari tai kirvesmies jaksaisi yli 70-vuotiaana rakennuksilla hillua, Tuomala sanoo.

Tuomala kertoo tulleensa jo kauan sitten siihen tulokseen, että verotuksessa paras periaate on se, että samasta tulosta maksetaan saman verran veroa tulonlähteestä riippumatta.

–  Se olisi lähtökohtaisesti paras keino estää verokikkailuja ja tuoda tietynlaista reiluutta verojärjestelmään. Se pitäisi Suomen verojärjestelmässä laajemminkin korjata, koska ongelmana on, että muun muassa pääomatuloja ja pääoman omistamista verotetaan huomattavasti lievemmin kuin työtuloja.

Eläkejärjestelmän yhteydessä Tuomala haluaisi miettiä varsinkin sitä, miten eri ikäluokkia kohdellaan.

–  Kohtelevatko eläkejärjestelmässä olevat sopeutusmekanismit eri-ikäisiä epäreilusti? Pitäisin sitä keskustelua ja niitä remontteja tärkeämpänä kuin eläkeläisten työtuloja ja niiden verotusta.

Työelämäprofessori Timo Viherkenttä Aalto-yliopiston laskentatoimen laitokselta nostaa esiin sen, että kannustimien vaikutusta ja suuruutta on vaikea arvioida, ja ne voivat toimia molempiin suuntiin.

Toisaalta veroetu voisi hyvinkin kannustaa joitakin ihmisiä lisäämään työntekoa, mutta jos eläkkeen ja palkan yhdistelmä on hirveän edullinen palkan verotukseen verrattuna ja eläkeikä on joustava, toisia se voi kannustaa eläkkeen nostamiseen ja työn vähentämiseen.

Viherkentän mukaan erityisen houkuttelevaa voi olla hyödyntää osittaista varhennettua vanhuuseläkettä, joka on mahdollista kaikille 61-vuotiaille.

–  En mitenkään ole tyrmäämässä tätä ajatusta, mutta se on tarkan pelin paikka, ja pitää miettiä hyvin huolella nämä erisuuntaiset asetelmat. Ei ole ihan helppo ratkaisu, miten sen rakentaisi niin, ettei tulisi vääränsuuntaisia vaikutuksia, hän kertoo.

Viherkenttä myös muistuttaa, että jos päättäjät toteuttavat pelkästään eläkkeensaajiin kohdistuvia verohelpotuksia, päätösten sukupolvivaikutuksia on aidosti puntaroitava.

Hän uskoo, että moni eläkkeensaaja kuvittelee työnteosta aiheutuvan verotuksenlisäyksen suuremmaksi kuin se onkaan.

Verovähennyksiä kun saa sekä eläkkeeseen että palkkaan liittyen, jolloin eläkkeestä ja palkasta koostuvien tulojen verotus on pääsääntöisesti kevyempää kuin samansuuruisten palkkatulojen.

–  Hieman itse vierastan sitä, että meillä on erilaisia verollisia tuloja, joita verotetaan toisistaan erillään. Sellaisessa järjestelmässä on vaikeampi säätää verotus oikeudenmukaiseksi ja kannustavuudeltaan onnistuneeksi. Tulee helposti vähän sattumanvaraisia tuloksia, jos pyritään verottamaan erilaisia tuloja erillään toisistaan, Viherkenttä sanoo.

Esityksen vaikutukset riippuvat Viherkentän mukaan ratkaisevasti sen yksityiskohdista ja siitä, mitä verojärjestelmän elementtejä varsinaisesti säädettäisiin.

Ne kertovat myös sen, miten paljon hyötyä muutoksesta olisi erisuuruisia tuloja saaville ihmisille.

–  Pääsääntöisesti isommilla tuloilla verotus on ankarampaa, joten siitä voi olla isompi hyöty, jos eläketuloja ja palkkatuloja eriytetään enemmän toisistaan. Silloin progressio ei pääse vaikuttamaan niin paljoa.

Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola arvelee, että eläkeläisten työntekoa ehkäisee jonkin verran nykyinen veroprogressio eli veroprosentin kasvu tulojen kasvaessa.

–  Tavallinen palkansaaja ei välttämättä mieti asiaa sen kautta, vaikka marginaalivero olisi (eläkeläistä) korkeampi. Eläkkeellä ollessa taas on tietty vakiotulotaso. Kun sitten tienaa tonnin lisää ja näkee, paljonko jää käteen, ne korkeat marginaaliverot ikään kuin tulevat näkyviksi, hän sanoo.

Marginaalivero tarkoittaa sitä veroa, joka lisätuloista maksetaan. Käytännössä korkea marginaaliveroaste tarkoittaa sitä, että koska lisätuloista jää vähemmän rahaa käteen, esimerkiksi työnteon lisäämiseen on suhteessa pienempi rahallinen kannustin.

Kirkko-Jaakkolan mukaan Suomessa on ryhmiä, joilla marginaaliverot ovat nyt eläkeläisiä suurempia.

Esimerkiksi joidenkin sosiaaliturvaetuuksien saajien kohdalla työstä käteen jäävä palkka saattaa jäädä etuuksien leikkaantuessa yllättävän pieneksi, jolloin työnteko ei välttämättä kannata.

–  Mistä sitten voisi saada eniten työpanosta ja kenen marginaaliveroja pitäisi madaltaa? Vai pitäisikö niitä madaltaa yleisesti kaikkien osalta? Tämä ongelma kuvaa juuri sitä, että verot nousevat jyrkästi, kun tulot nousevat, hän sanoo.

Kirkko-Jaakkola ei pidä realistisena sellaista vaihtoehtoa, jossa palkka ja eläke verotettaisiin täysin erillään, sillä se olisi radikaali muutos ansiotulojen progressiosta.

Hänenkin mukaansa paljon riippuu siitä, miten uudistus käytännössä toteutettaisiin: jos tulojen verotus vain erotettaisiin, se hyödyttäisi hänen mukaansa eniten suurituloisimpia.

Vähennyksenä toteutettaessa taas heidät voitaisiin rajata hyötyjien ulkopuolelle.

–  Jonkinlaisen tällaisen vähennyksen avulla olisi mahdollista hienosäätää, kenelle se kohdistuisi ja kuinka rajatusti. Mutta olisiko yleinen marginaaliverojen lasku kuitenkin järkevämpää? hän pohtii.

Juttua täydennetty Matti Tuomalan ja Mikael Kirkko-Jaakkolan kommenteilla klo 17.33.