Valtioneuvoston katsaus: Presidentti Stubbin näkyvä rooli ärsyttää Venäjää
Venäjän mediassa ja julkisissa lausunnoissa käsiteltiin viime vuonna Suomea aiempaa pilkallisemmin ja vihamielisemmin, todetaan valtioneuvoston kanslian katsauksessa Venäjän informaatiovaikuttamisesta.
Katsauksen mukaan taustalla on Suomen toiminta osana Natoa ja liittokunnan suorituskyvyt Suomessa.
Myös Suomen ja muiden Euroopan maiden normaali varautumis- ja väestönsuojelutoiminta esitetään Venäjällä siten, että kyse on näiden maiden valmistautumisesta sotaan.
Torstaina julkistetun katsauksen mukaan Venäjää myös ärsyttää presidentti Alexander Stubbin näkyvä kansainvälinen rooli keskustelussa, jossa korostetaan Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja vastustetaan Venäjän sotatoimia.
– Venäjä reagoi tähän ivallisesti ja aggressiivisesti pyrkien vähättelemään presidentti Stubbin asemaa, katsauksessa todetaan.
Venäjällä lisääntyivät katsauksen mukaan myös väitteet, joiden mukaan taloudelliset ongelmat Suomessa johtuvat Venäjän vastaisista pakotteista. Tavoitteena on vakuuttaa yleisemminkin muut maat siitä, että Venäjän vastaisista pakotteista on niille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Suomi ei kuitenkaan ole näiden vaikutusyritysten kokonaisuuden kannalta keskeinen valtio, katsauksessa lisätään.
Venäjän oma heikentynyt taloudellinen tilanne ja vaikeudet sodankäynnissä Ukrainassa selittävät katsauksen mukaan Venäjän retoriikan yleistä kovenemista myös Suomea kohtaan.
Katsauksessa havaittiin myös lisäystä Suomeen kohdistuvassa suurvaltapoliittisessa puheessa, jonka mukaisesti asioista voidaan sopia pienempien maiden yli.
Venäjän mediassa viitattiin viime vuonna muun muassa Suomen alueluovutuksiin Neuvostoliitolle 1940-luvulla ja esiteltiin ne esimerkkinä siitä, kuinka Ukraina voisi toimia sodan lopettamiseksi.
Venäjä myös paisuttelee viestinnässään Yhdysvaltain ja Euroopan välisiä, sinänsä kiistattomia linjaeroja.
Huomattava osa Venäjän Suomeen liittyvästä uutisoinnista ja lausunnoista on suunnattu ensi sijassa venäläiselle yleisölle. Tähän kuuluu muun muassa Venäjällä luotu oma ja valikoiva historiankirjoitus, joka on tärkeää kansallisen yhtenäisyyden vaalimisessa ja jota Venäjä puolustaa hanakasti.
Kun Suomi haastaa tämän historiatulkinnan, se nähdään Venäjällä siihen kohdistuvana vihamielisenä toimintana, katsauksessa todetaan.