Vaalirahakohun keskellä Kaikkonen ja hänen isänsä makasivat vastapäisillä sängyillä Meilahden sairaalassa – "Tämä oli kova koulu politiikan vastuun kantamiseen"

Keskustan puheenjohtajaehdokas, puolustusministeri Antti Kaikkonen kertoo vaalirahakohun koetelleen sekä häntä itseään että hänen läheisiään.

Hän kirjoittaa aiheesta pamfletissaan Keskustan Kaikkonen .

Kaikkonen sai vuoden 2013 alussa tuomioksi viiden kuukauden ehdollisen vangeusrangaistuksen. Hän päätti olla valittamatta hovioikeuteen, ja painavin syy tähän löytyi lähipiiristä.

– Isäni oli saanut keskellä pahinta myllytystä aivoinfarktin. Lehdet olivat edellisinä päivinä repineet meikäläistä riekaleiksi, Kaikkonen kirjoittaa.

Hän lähti saman tien Meilahteen, jonne hänen isänsä oli ambulanssilla viety.

– Olin sumuisessa mielentilassa. Ei tämä voinut olla totta. Olin syvällä valtaisassa paskavuoressa, ja nyt oma isäni oli vakavasti ja äkillisesti sairas. Selviäisikö hän?

Kaikkosen isän puhe oli muuttunut käsittämättömäksi, aivoinfarkti oli tehnyt tuhojaan.

Hoitava lääkäri otti Kaikkosen sivummalle selvittääkseen tilannetta. Lääkäri kertoi, että aivoista oli tuhoutunut noin pingispallon kokoinen alue, joka oli lopullisesti menetetty.

Toiset toipuvat hyvin, toiset eivät, lääkäri selvitti Kaikkoselle.

– Itseäni alkoi huimata. Politiikan kovatkin myrskyt kestän, mutta tämä oli ihan toisen luokan asia.

– En ollut koskaan ennen pyörtynyt, mutta kaatuessani kohti lattiaa muistan ajatelleeni, että paikka ainakin lienee siihen sopiva hoitajien ja lääkärien keskellä sairaalassa.

Olin syvällä valtaisassa paskavuoressa, ja nyt oma isäni oli vakavasti ja äkillisesti sairas.

Virottuaan Kaikkonen oli sängyllä, vastapäisellä sängyllä oli hänen isänsä.

– Ei nyt varsinaisesti ollut tarkoitus koko suvun voimin tänne tulla, Kaikkonen kertoo todenneensa hoitajalle.

Kaikkonen kertoo isänsä kuntoutuneen vuosien mittaan mallikkaasti.

Kaikkonen sanoo, että hänelle itselleen puolestaan kypsyi hiljalleen ajatus, että hän haluaa kantaa oikeuden määräämän vastuun ja riskeerata oman poliittisen tulevaisuutensa mieluummin kuin läheistensä hyvinvoinnin.

– En valita, otan turpaani, kestän tämän, jätän taakse ja jatkan elämää. Toki odotin aikaa, jolloin tästä ei jaksettaisi enää jauhaa.

– Tämä oli kova koulu politiikan vastuun kantamiseen – ja siitä seuraavien paineiden kestämiseen – vaikka en sitä kuitenkaan kenellekään sellaisenaan toivo.

Kaikkonen kertoo luulleensa aluksi, että hän oli sivussa vaalirahakohusta, joka alkoi 10 vuotta sitten.

– Toisin kuin eräät puolueet, Keskusta päätti julkistaa kaikki saamansa vaalituet. Tukijoiden joukossa oli myös johtamani nuorisoasuntoja rakennuttanut Nuorisosäätiö.

Sitten keskusteluun nousi kysymys siitä, voiko Nuorisosäätiö antaa poliittista tukea.

– Säätiö oli tukenut vaaleissa vuosien varrella myös yksittäisiä ehdokkaita, minuakin. Säätiö on aikanaan keskustanuorten perustama, mutta säätiön säännöissä ei ole asiasta nimenomaista kirjausta, Kaikkonen kertaa.

Kaikkonen oli omien sanojensa mukaan todella yllättynyt siitä, että asiassa voisi olla joku ongelma.

– Kyse oli vanhasta käytännöstä, joka säätiössä oli ollut jo ennen omaa kauttani, enkä ollut osannut sitä kyseenalaistaa. Säätiön toimitusjohtaja oli juristi, tilintarkastaja ammattimies ja säätiön toimintaa valvottiin monin eri tavoin. Missään kohtaa ei koskaan tullut esille, että tämä olisi laitonta. Ennakkotapauksiakaan ei ollut.

– Itseni olisi jostain vain pitänyt ymmärtää, että vaalituki voi olla laitonta ja
lopettaa vanha käytäntö. No, enpä osannut.

Kaikkosen oli vaikea ymmärtää olevansa yhtäkkiä rikostutkinnan keskellä.

– Aikakaudet muuttuvat, mikä on hyvä asia.

– Jouduin maksamaan siitä kovaa hintaa, että satuin tuon muutoksen silmään, ja olen yrittänyt kantaa sen vastuun kuitenkin ja lopulta sovittaa sen, mitä suuresti kunnioittamani Suomen laki ja oikeus määräsi.