Ukraina saa F-16-hävittäjistä lisää tehoa ja laajuutta ilmapuolustukseensa, mutta ei kovin nopeasti, arvioivat suomalaisasiantuntijat
Ensimmäisten yhdysvaltalaisvalmisteisten F-16-hävittäjien odotetaan ilmestyvän pian Ukrainan taivaalle. Kyseessä on silloin varmasti merkkitapaus ja päivän pääuutinen, mutta sodan kulkuun länsikoneilla ei ole ratkaisevaa vaikutusta vielä pitkään aikaan, arvioivat suomalaisasiantuntijat.
Näin siis puhtaasti sotilasteknisestä näkökulmasta. Eri asia on sitten se, millainen psykologinen vaikutus muutamallakin koneella saattaa olla taistelutahtoon. Toisaalta Ukraina ei ehkä halua ryhtyä odotettua lisäkalustoaan kovin avoimesti ja reaaliaikaisesti esittelemään.
Maanpuolustuskorkeakoulun ilmasotaopin pääopettajan Tomi Lyytisen mukaan ukrainalaiset voivat aluksi noudattaa koneiden käytössä melkoista varovaisuutta.
– Olisi Venäjälle iso voitto, jos he kykenisivät omassa mediassaan tiedottamaan tuhonneensa F-16-koneita ilmassa tai maassa, everstiluutnantti Lyytinen sanoo STT:lle.
Toinen tekijä vaikuttavuuden hitaassa lisääntymisessä on se, että länsikoneita saadaan Ukrainaan kaikesta päätellen pienissä erissä vähitellen. Esimerkiksi Belgia on luvannut kaikkien lahjoittamiensa 30 koneen olevan perillä vasta vuoteen 2028 mennessä.
STT:n laskujen mukaan Belgian, Hollannin, Tanskan ja Norjan lupaamien koneiden määrä on yhteensä 85, mikä ei ole asiantuntijan mukaan ainakaan liikaa.
– Ainakin 50 konetta pitäisi saada, mutta sata olisi varmasti parempi määrä Ukrainan kokoiseen maahan, Lyytinen sanoo.
Hän arvioi Ukrainan menettäneen ilmavoimiensa hävittäjäkalustosta yli puolet sodan aikana. Uusien koneiden saaminen on siten tärkeää pelkästään tappioiden paikkaamisen takia.
Koneiden lukumäärän lisäksi toinen aivan olennainen tekijä on niiden mukana tulevat aseet. F-16 voi käyttää Ukrainalla jo olevia ja sille lisää luvattuja Amraam-ohjuksia. Niitä ei ole kyetty integroimaan Mig- ja Suhoi-hävittäjiin, vaan niitä on käytetty maasta Nasams-ilmatorjuntajärjestelmässä.
Lyytisen mukaan F-16-koneet tuovat lisäarvoa nimenomaan ilmasta ilmaan -torjuntaan.
– Jatkossa pystytään suojelemaan omaa ilmatilaa eli tuhoamaan tosia koneita myös ilmasta käsin. Nykyään se on pelkästään ollut maasta toimivat ilmatorjunnan vastuulla, Lyytinen toteaa.
Tämä johtaa siihen, että Venäjän on yhä vaikeampaa tavoitella ilmaherruutta Itä- ja Pohjois-Ukrainan taistelualueiden yllä, koska Ukrainan ilmavoimat kykenee ampumaan pidemmälle ja tarkemmin.
Maassa oleviin ilmatorjuntapattereihin verrattuna hävittäjät myös laajentavat aluetta, jolla Ukraina voi torjua Venäjän laukaisemia lennokkeja ja risteilyohjuksia.
– Ukrainalaisilla on jatkossa paremmat eväät paremmilla tutkilla ja ohjuksilla ampua kauempaa venäläisiä maaleja, olivatpa ne mitä ilma-aluksia tahansa, sanoo Puolustusvoimien ja Ilmavoimien entinen komentaja, kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.).
Lindbergin mukaan Venäjä on käyttänyt viime aikoina menestyksekkäästi rintamalle liitopommeja, joita se on muokannut vanhoista ”rautapommeista” asettamalla niihin siivet.
– Venäläiset ovat voineet luottaa siihen, että he ovat kyenneet hävittäjillä ja rynnäkkökoneella laukaisemaan näitä pommeja Ukrainan ilmatorjunnan kantaman ulkopuolelta. Jatkossa venäläiset joutuvat sitten miettimään, että voiko olla mahdollista, että ukrainalaiset käyttäisivät F-16:n moderneja tutkia ja pidemmälle kantavia ohjuksia näitä liitopommeja laukaisevia koneita vastaan, Lindberg sanoo.
Ilmasta maahan toiminnassa, pommittamisessa, ukrainalaiset ovat kyenneet integroimaan neuvostovalmisteiseen kalustoonsa muun muassa läntisiä Scalp- ja Storm Shadow -risteilyohjuksia sekä vihollisen tutkiin hakeutuvia Harm-ohjuksia.
– Se on mielestäni kyllä hämmästyttävä saavutus, Lindberg myöntää.
Näitä aseita on Amraamista poiketen voitu siis käyttää jo aiemmin venäläisvalmisteisista hävittäjistä, mutta ei kuitenkaan täydellä teholla vanhanmallisten tietokoneiden ja sensoreiden kanssa.
F-16-hävittäjän kehittyneemmän tutkan ja muiden järjestelmien tukemana ohjuksen voi lähettää matkaan paremmin maalitiedoin varustettuna, Lindberg kertoo.
– Länsimaisessa F-16:ssa aseen käyttö on tehokkaampaa ja tarkempaa verrattuna siihen, että se on ikään kuin laastarilapuilla paikattu tällaisen neuvostovalmisteiseen koneeseen, Lindberg sanoo.
F-16 voisi myös toimia laukaisualustana paljon puheena olleille Taurus-risteilyohjuksille, joita Saksa on kieltäytynyt toistaiseksi Ukrainalle antamasta.
F-16-koneet mahdollistaisivat myös amerikkalaisten Jassm-risteilyohjusten käytön, jos länsi haluaisi niitä Ukrainalle antaa. Kyseisiä ohjuksia on muun muassa Suomen Ilmavoimilla.
Täysin poliittinen kysymys hävittäjien vaikuttavuudessa on puolestaan se, luopuvatko länsimaat Ukrainalle määräämistä rajoituksista käyttää pitkän kantaman aseita Venäjä maaperällä olevia kohteita vastaan.
F-16 koneita on odotettu Ukrainaan kuin kuuta nousevaa. Viimeksi tällä viikolla pääministeri Denys Schymal kertoi, että ensimmäisiä hävittäjiä tulisi maahan tänä kesänä.
Kyse ei ole niinkään itse koneiden vapautumisesta, kuin tarvittavien huolto- ja muiden tukitoimien rakentamisesta Ukrainaan sekä lentäjien kouluttamisesta.
– Molempien pitää olla kunnossa ennen kuin koneita on mitään järkeä lähettää rintamalle, Lyytinen sanoo.
Hän arvioi kapeimman pullonkaulan oleva ohjaajien koulutuksessa, johon sisältyy muun ohessa myös englanninkielen opettelua.
Lyytisen mukaan Mig- tai Suhoi-hävittäjän lentäjästä pitäisi saada muokattua F-16-pilotti nopeimmillaan neljässä kuukaudessa. Jos taas lähdetään liikkeelle peruskoulutuksesta, aikaa kuluu lähemmäs vuosi.
– Varmaan siellä kouluttajapuolellakin on halua varmistaa, että sitten jos koneilla jossain vaiheessa päästään lentämään Ukrainassa, niin olisi myös jonkinlainen mahdollisuus selviytyä – eikä vain selviytyä, vaan että myöskin saataisiin jotain vaikutuksia siellä ilmassa, Lyytinen sanoo.
F-16 on varsin vanha konemalli, joka lensi ensimmäisen kerran jo 1970-luvulla. Koneisiin on kuitenkin tehty eri maissa useita elinkaaripäivityksiä.
– Jos Ukrainalle annettavat koneet on päivitetty esimerkiksi samalle tasolle (Block 52) kuin mitä Puola osti, niin niissä on kohtalaisen modernit tehtävätietokoneet ja tutkajärjestelmät. Haasteena voi olla lentorungon ikä ja väsyminen, mutta ilmeisesti näissä koneissa on vielä riittämiin lentotunteja jäljellä, Lindberg kuvailee.