Toimittajalta | Perussuomalaisilla on pienen puolueen sielu ja tiukasti oikealle valetut savijalat
Perussuomalaisille voi hyvin käydä kuten sen edeltäjälle Suomen Maaseudun Puolueelle. SMP teki 1970- ja 1980-luvuilla kolme kertaa hyvän tuloksen eduskuntavaaleissa, mutta romahti pois puoluekartalta.
Nyt perussuomalaiset on sellaisessa ekologisessa lokerossa, jossa ei Suomen ilmapiirissä pysty olemaan kovin suuri.
Perussuomalaiset on onnistunut yllättämään kaikissa eduskuntavaaleissa vuodesta 2011 alkaen. Nyt euro-, kunta- ja aluevaaleissa on tullut niin poikkeuksellisen alhaiset kannatusprosentit, että kuihtumisen voi puhua jo tapahtuneen.
Takana olivat kuitenkin ihan hyvät tai kelvolliset euro-, kunta- ja aluevaalitulokset vuosina 2019, 2021 ja 2022. Perussuomalaiset sai väkensä liikkeelle ja äänestäjät äänestämään.
Eduskuntavaalien 2023 tulos oli puolueelle erinomainen ja historian paras. Romahduksen nopeudesta kertoo, ettei mennyt kuin vuosi eduskuntajytkystä, kun eurovaaleissa puolue otti aivan surkeat prosentit.
Tai ehkä ne olivat ne aidot, oikeat ja ansaitut perussuomalaiset prosentit ilman puhjenneen kuplan ilmaa.
Vihreille kävi jo niin, että hämmentävän suurista 2010-luvun prosenteista palattiin sinne, mikä on vihreiden varma kannatus, ja luultavasti aidon vaaleanvihreän ajattelun määrä Suomessa.
Mikä on tilaus perussuomalaisuudelle? Mihin puolue nyt loppujen lopuksi sijoittuu?
Perussuomalaisten juuret eivät ole oikeistossa, mutta uusi asemoituminen on selkeästi oikealla. SMP oli keskustapopulistinen puolue, jollaisena myös Timo Soini piti perussuomalaiset. Soinin on nähty olleen jopa vähän vasemmalla.
Soini luopui puheenjohtajuudesta 2017. Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari totesi Suomenmaan haastattelussa, että Soinin jälkeen puolue otti selkeän loikan oikealle, mutta jo Soinin aikana puolueessa oli oikeistolaisia elementtejä, kun soinilaiset puhuivat vaikkapa ”turhan hallinnon” karsimisesta.
Soinilaiset ovatkin kiinnostava porukka. He loikkasivat perussuomalaisista pois lyhytikäiseksi jääneeseen siniseen tulevaisuuteen, ”keskiluokan verokapinaan”, ja sen jälkeen yksi toisensa jälkeen on loikannut oikeistopuolueisiin.
Kauden 2015–2019 kansanedustajista Simon Elo, Kari Kulmala, Matti Torvinen ja Kaj Turunen ovat siirtyneet kokoomukseen ja Maria Lohela kokoomuksesta lohjenneeseen Liike Nytiin. Ari Jalonenkin oli kokoomuksen ehdokkaana yksissä eduskuntavaaleissa.
Sekö siitä keskitien soinilaisuudesta?
No, Soini itse on tainnut pitää linjansa, ja Pirkko Mattila vaikuttaa keskustassa. Jo ennen vuoden 2017 puoluehajaannusta Maria Tolppanen vaihtoi perussuomalaiset sosiaalidemokraatteihin.
Soinilaisista on moneksi. Ehkä Soini kasvatti tunnetun nuivan kyyn lisäksi myös oikeistolaista kyytä polvellaan, kun soinilaiset ovat niin laajasti loikanneet oikealle.
Soinilaisuus sikseen, nykyinen perussuomalaiset on selkeän oikeistolainen puolue, eikä muuksi muutu.
Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra on suorastaan henkilöinyt hallituksen leikkauspolitiikan itseensä. Hänen kunta- ja aluevaalitappion jälkeinen viestinsä oli, että valittu linja pitää äänestäjien osoittamasta luottamuksen puutteesta huolimatta. Samaa ovat toistaneet useat puolueen kellokkaat.
Purran puheissa toistuvat puhdasoppisen oikeistolaiset näkökulmat ja selkeä ideologinen linja. Valtion on oltava pienempi, leikkaukset ovat välttämättömiä ja ne ovat jopa hyvä asia.
Moni somepersu tunnustautuu innokkaasti oikeistolaiseksi, jopa kilpaillen innokkaimpien kokoomuslaisten kanssa siitä, kuka on aidoimmin oikealla ja kuka vihaa sosialismia eniten.
Perussuomalaisten näkökannat ovat usein voimakkaita, maahanmuuton lisäksi nykyään myös talouspolitiikassa. Luonnollisesti oikealla.
Purra on sanonut, että perussuomalaiset ei ole oikeistopuolue. Uskoo, ken tahtoo.
Suomeen tuskin mahtuu kahta suurta oikeistopuoluetta. Mutta jos haluaa suureksi, pitää olla jossain vasemmisto–oikeisto-janan kohdassa. Vain silloin puolueella on tarjottavaa suurille äänestäjäjoukoille.
Jos haluaa hoitamaan valtion asioita, pitää osata puhua muistakin kuin identiteettipoliittisista asioista.
Mihin mennä, kun SDP täyttää kolon vasemmalla, keskusta keskellä ja kokoomus oikealla? Perussuomalaiset valitsi mennä oikealle eli kokoomuksen tontille.
Samalla perussuomalaisten äänestäjät eivät ole suuressa kuvassa oikealla. He ovat olleet melko maltillista väkeä, joka on toivonut oikeasti arkeen vaikuttavaa politiikkaa.
Ristiriita on huomattava.
Eivätkä pelkät perussuomalaisten kansanedustajat ja puoluejohto, vaan koko puolueen aktiivikoneisto on oikeistolaista. Tästä kertoo esimerkiksi vuoden 2021 kuntavaaleista tehty tutkimus, jonka mukaan perussuomalaiset kunnallisvaltuutetut ovat kaukana oikealla, vaikka heitä äänestettiin maltilliselta keskikentältä.
Kauanko perussuomalainen puolue pysyy pystyssä tällaisen ristiriidan vallitessa?
Ehkäpä Perussuomalaiset rp. on savijaloilla seisova jättiläinen. Sillä on juuri nyt suuri määrä kansanedustajia, mutta savijalat on valettu liian oikealle.
Savijalkojen päälle on valettu varsinainen puolue oikeiston betonista, joten saven pettäessä jäljelle jää kutistunut möhkäle, joka ei pääse liikkumaan oikealta minnekään muualle.
Mahdollista toki on, että perussuomalaiset ottaa pesäeroa oikeistoon ja saa näin ollen liikkumatilaa.
Vai saako? Oikeistosta poistuminen olisi kaikkien aikojen takinkäännös.
Ehkä perussuomalaiset palaa siksi pieneksi tai keskisuureksi puolueeksi, joka se sielultaan on. Muutamalla ärhäkällä kärjellä noustiin suurten joukkoon, mutta siellä pysymiseksi pitäisi olla muutakin kuin muutaman asian puolue tai yrittää toisen tontille. Yritys on tähän mennessä tuottanut tulosta, mutta kyseessä tuskin on resepti, josta voi ammentaa enää pitkään.