Tietä Rovaniemelle alettiin avata 80 vuotta sitten – panssarikenraali jyräsi tuttujen matkakohteiden maisemissa
Ylimaan alue ja Portimojärvi sijaitsevat Ranuan kunnassa noin 60 kilometriä Rovaniemeltä etelään. Rauhallinen eteläisen Lapin alue oli aikanaan kiivaiden taisteluiden näyttämö.
Tänä päivänä ihmisiä tuo Ranualle sen eläinpuisto sekä hillamarkkinat. 80 vuotta sitten suomalaiset tulivat paikalle aseiden kanssa strategisista syistä.
Lapin sodassa oli aluksi kolme rintamaa, läntinen, keskinen ja itäinen. Keskinen rintama operoi Pudasjärveltä kohti pohjoista tavoitteenaan saavuttaa syksyn 1944 aikana Rovaniemen kauppala.
Saksalaiset pyrkivät hallittuun vetäytymiseen. Alun perin suunnitelma oli kulkea ikään kuin sotaa näytellen, ettei aseveljinä jatkosodassa toimineiden suomalaisten ja saksalaisten tarvitsisi oikeasti ampua toisiaan. Saksalaisten ajamista Suomen alueelta vaativat Neuvostoliiton asettamat rauhanehdot.
Neuvostoliitto sai selville, ettei sotaa käydä kunnolla, ja painosti suomalaiset käymään saksalaisten kimppuun oikeasti. Saksalaiset vastasivat samalla mitalla suomalaisille.
Ranuan alueelle suomalaisten keskisen rintaman joukot saapuivat lokakuun alussa. Jo lokakuun toisena päivänä suomalaiset ja saksalaiset vaihtoivat laukauksia, mutta varsinainen taistelu alkoi vasta 7. lokakuuta 1944.
Tasan 80 vuotta sitten sotatoimet olivat siis jo käynnissä Ranuan alueella. Ranuan alue kärsi pahoin etenkin saksalaisten poltetun maan taktiikan takia. Saksa tuhosi vetäytyessään rakennuksia, teitä, siltoja ynnä muuta, mitä vihollinen voisi käyttää hyväkseen.
Noin 25 kilometrin päässä Ranuan keskustaajamasta pohjoiseen suomalaiset yhyttivät saksalaiset. Suomalaisilla oli käytössään armeijansa tulivoimaisimmat yksiköt, sillä joukkoja johti kenraalimajuri Ruben Lagus panssaridivisioonansa kanssa.
Oli tulivoimaa saksalaisillakin. Taistelut jatkuivat lokakuun kymmenenteen päivään asti.
Saksalaisilla oli käytössään raskasta tykistöä, ja he saivat asemansa keskitettyä järvien välisille kannaksille, joista suomalaisten oli vaikeaa mennä läpi. Saksalaiset tekivät myös mittavat miinoitukset.
Edes ensimmäinen motitus- eli selustaankiertoyritys ei tuottanut tulosta. Suomalaiset yrittivät vielä toista, pidempää koukkausta, joka onnistui hajauttamaan saksalaisia, mutta saarrosta ei voi puhua.
Tiistaina 10. lokakuuta suomalaiset aloittivat tykistötulen, ja suoran hyökkäyksen tietä myöten kohti saksalaisten linjoja. Lopulta Saksan joukot vetäytyivät.
Tie Rovaniemelle oli aukeamassa, mutta ei auki. Vielä pitäisi taistella kerran ennen Lapin pääkaupunkiin, joka silloin oli vielä kauppala, pääsemistä.
Tänä päivänä taistelupaikalta voi löytää muistomerkin, joka kertoo Suomen vaikeiden vuosien yhdestä vaiheesta.
Suomalaisia kaatui 60 henkeä. 65 katosi ja 170 haavoittui. Saksalaisista noin sata menetti henkensä.
Panssarijoukkojen osalta sota alkoi tulla tiensä päähän. Rovaniemelle eteni vielä panssareita, mutta pääjoukosta ei enää ollut hyötyä, kun saksalaiset olivat tuhonneet tiet ja sillat.
Jatkosodan aikana panssaridivisioona oli ollut eräs suomalaisten tärkeimmistä yksiköistä. Se auttoi suomalaisia esimerkiksi voittamaan Tali–Ihantalan ratkaisutaistelun.
Lapin sodasta on kulunut 80 vuotta. Viimeiset saksalaisjoukot poistuivat Suomen maaperältä huhtikuussa 1945. Suomenmaa seuraa juttusarjassa Lapin sodan tapahtumia ja siihen liittyviä ilmiöitä huhtikuulle saakka.
Lähteitä ja lisätietoa
Kalle Tapio: Lapin sota -esitelmä 12.6.2004
Käkelä, Erkki: Laguksen miehet Marskin nyrkki – suomalainen panssariyhtymä 1941–1944. Jyväskylä: Panssarikilta ry, 1992