Teiniliiton tarina päättyi 40 vuotta sitten – umpipoliittinen järjestö oli suhmuroinnin korkeakoulu
Suomalaisessa opiskelijapolitiikassa päätettiin tasan neljä vuosikymmentä aikakautta, josta ei väriä puuttunut.
Huhtikuun 21. päivänä 1983 toimintansa lopettanut Teiniliitto tunnettiin varsinaisena poliittisen vehkeilyn korkeakouluna, jonka kautta rekrytoitiin politiikkaan monta merkittävää myöhempää yhteiskunnallista vaikuttajaa.
Vuonna 1939 perustettu, alun perin kansalliskonservatiivinen oppikoulujen oppilaiden etujärjestö alkoi saada 1960-luvulla pintaansa vasemmistolaista väriä ja aktivoitua muutenkin yhteiskunnallisesti. Käännekohta oli vuosi 1965, jolloin liiton säännöistä poistettiin sanat ”kansallinen yhteenkuuluvuus” ja ”maanpuolustustahto”, ja niiden tilalle lisättiin ”kansainvälinen yhteisymmärrys”.
Teiniliitto oli kymmenillä tuhansilla jäsenillään tärkeä vaikuttaja 1960-luvun ja 1970-luvun alun Suomessa. Vuodesta 1966 Teinilehti jaettiin automaattisesti jokaiselle oppikoulun yläluokkalaiselle ja sen levikki oli yli 100 000. Sen sanottiin olleen ainoa lehti, joka pystyi levittämään vasemmistolaista ideologiaa porvarillisiin koteihin.
Teiniliitto alkoi ajaa kouluihin radikaalia kasvatusmetodien uudistamista Summerhill-koulun hengessä ja kerätä rahaa taksvärkkikeräyksin kolmannen maailman kehitysaputyöhön.
Liiton toimintatapoihin kuului myös räväköiden mielenosoitusten järjestäminen. Tammikuussa 1969 opiskelijoiden oikeusturvan puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa kouluhallituksen seinää pommitettiin lumipalloilla ja kananmunilla. Liitto tuki myös Vietnamin sodan vastaisia mielenosoituksia.
Teiniliitto puoluepolitisoitui 1970-luvun alussa nopeasti ja vähemmistökommunistit eli taistolaiset saivat haltuunsa liiton johtopaikat.
Virallisesti liittoa johti koko 1970-luvun ajan vasemmiston ja keskustan ”yleisdemokraattinen rintama” ja puheenjohtajan paikka kuului vielä vuosikymmenen alkupuolella sosialidemokraateille. Taistolaisilla oli kuitenkin vuodesta 1972 alkaen puolet hallituspaikoista, enemmistö piirisihteereistä ja pääsihteerin paikka. Lopulta he kaappasivat puheenjohtajankin paikan. Parhaimmillaan liiton 18 piiristä 16:tta johti vähemmistökommunisti.
Teiniliitosta muodostui nuortaistolaisen liikkeen keskeinen rekrytointikanava. Samalla järjestö muuttui kuitenkin yleispoliittiseksi lausuntoautomaatiksi, jossa 60-lukulainen kansainvälisen solidaarisuuden aate jäi sivuun.
Kulta-aikaansa Teiniliitto eli 1970-luvun alkupuolella, jolloin Kouluhallituksen pääjohtaja Erkki Aho ja opetusministeri Ulf Sundqvist (sd.) suhtautuivat vakavasti sen kannanottoihin kouludemokratian kehittämisestä.
Tunnettuja teiniliittolaisia olivat muun muassa Erkki Tuomioja, Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Ilkka Kanerva, Lauri Ihalainen, Jacob Söderman, Erkki Liikanen, Matti Viialainen, Esko Aho ja Satu Hassi.
Teiniliitto onnistuikin menestyksekkäästi lobbaamaan kouluneuvostot Suomen oppikouluihin. Kun kouluneuvostovaalit vuodesta toiseen kuitenkin osoittivat, ettei liittoa johtaneilla taistolaisilla ollut valta-asemaansa vastaavaa kannatusta oppikoululaisten parissa, alkoi koko organisaation uskottavuus heiketä.
1970-luvun puolivälissä taistolaisten epädemokraattiset menetelmät johtivat pahoihin ongelmiin ja keväällä 1975 kulttuuriministeri Marjatta Väänänen (kesk.) lakkautti tilapäisesti Teiniliiton valtionavun.
Liiton epäiltiin ilmoittaneen todellisuuteen nähden moninkertaiset jäsenmäärät saadakseen enemmän valtionapuja ja poliittista painoarvoa kannanotoilleen. Todellisten lukujen selvittyä liiton saama valtionapu laski kymmenesosaan, josta ulosottajat veivät vielä osansa.
Vastaselvityksistä huolimatta valtionapu jäi pysyvästi alhaiselle tasolle ja jäsenkato paheni entisestään. Teiniliiton politiikassa ei tapahtunut kuitenkaan muutoksia ja taksvärkkejäkin järjestettiin vielä joitakin vuosia, viimeinen vuonna 1982.
Teiniliitto yritti 1970-luvun lopussa kerätä rahaa omaan toimintaansa ja saada kipeästi kaipaamiansa uusia jäseniä, mutta vaatimattomalla menestyksellä.
Vuonna 1983 arviot jäsenmäärästä vaihtelivat 500:n ja 12 000:n välillä. Teiniliitto lakkautettiin samana vuonna, virallisesti kuitenkin vasta vuonna 1984.
Lakkauttamiseen vaikuttivat keskeisesti paitsi talousongelmat ja niitä koskeneet epäilyt, joita esimerkiksi Mosambikin taksvärkkirahoista otettu hätälaina oli omiaan ruokkimaan. Osasyynä oli myös se, että kannatustaan kouluissa merkittävästi 1980-luvun alussa kasvattaneet kokoomusnuoret katsoivat vasemmiston pilanneen Teiniliiton maineen lopullisesti ylipolitisoituneella 1970-luvulla.
Teiniliiton lakkauttamisen jälkeiseen tyhjiöön perustettiin vuonna 1985 Suomen lukiolaisten liitto ajamaan lukiolaisten etuja.