Susanna Turunen tuli äidiksi jo 24-vuotiaana – "Värjäsin tukkani siniseksi alleviivatakseni sitä, että olen edelleen nuori"
Susanna Turusella, 25, on usein töissä niin kiire, ettei hän pysty soittelemaan kotiin ja kyselemään, kuinka perheen miehet, Arto, 30, ja Onni, 9 kuukautta, pärjäävät. Mutta Arto lähettää Susannalle pitkin päivää tilannekuvia Onnista, ja ne Susanna ehtii aina vilkaista.
– Arto pärjää Onnin kanssa todella hyvin, junatarjoilijana toimiva Turunen kehuu.
Työvuorot ovat usein yli kymmentuntisia.
– Tosiasia vain on, ettei kaikilla miehillä suju pienen lapsen kanssa, sekin on minusta täysin luonnollista, hän sanoo.
Turunen muistuttaa äidin ja lapsen ainutlaatuisesta yhteydestä: vauva kasvaa äitinsä kohdussa ja on kiinni äitiinsä napanuoralla. Se on side, jota ei voi lakipykälillä muuttaa.
Turunen vierastaa ajatusta, ettei lapsenhoitoon liittyvistä vapaista saataisi päättää kussakin perheessä itse. Naiset, miehet ja lapset ovat persoonia ja erilaisia. Perheiden tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia.
Turusilla Susanna piti äitiyslomaa 6 kuukautta Onnin synnyttyä, jonka jälkeen Arto jäi vanhempainvapaalle toukokuun loppuun.
Hän pitää sen päälle kuusi viikkoa isyyslomaa ja sitten kuukauden kesälomansa. Tämän jälkeen Susanna tai Arto jatkaa Onnin kanssa kotona kotihoidontuella.
– Jo teini-iässä minulle heräsi ajatus, että haluan tulla raskaaksi 24-vuotiaana, Turunen paljastaa.
Myös Artolle oli selvää perustaa perhe. Ensin he ajattelivat, että ensimmäinen lapsi olisi kiva saada silloin, kun on oma koti hankittuna. Se olisi kuitenkin siirtänyt perheen perustamista liikaa.
Ensimmäiseen, polttavaan vauvakuumeeseen otettiin kissa.
– Emme jaksaneetkaan odotella omistusasuntoon asti. Jos niin olisi tehty, meillä olisi pian ollut kymmenen kissaa, Susanna Turunen vitsailee.
Turunen on määräaikaisessa työsuhteessa ja uskoo juuri määräaikaisten työsuhteiden ja nollasopimusten olevan pääsyylliset siihen, että lasten hankkimista lykätään Suomessa yli kolmekymppiseksi.
– Tietenkin monet haluavat suorittaa yliopistossa opinnot loppuun, ja osaa ei vaan kiinnosta sitoutua perhe-elämään, Turunen tietää.
Itse hän huomasi, että lapsen odottamisen ja syntymän myötä monen asenne häntä kohtaan muuttui: häntä ei pidetty enää nuorena.
– Värjäsin tukkani siniseksi alleviivatakseni sitä, että olen edelleen nuori, hän nauraa.
Keskustan Pohjois-Karjalan piirin vuosikokouksessa Turunen käytti puheenvuoron, jossa hän toi esiin lapsiperheet. Hän on elämänvaiheessa, jossa kiinnostavat niin nuorten kuin myös lapsiperheiden asiat.
Mitkä ovat Turusesta tärkeitä kehittämiskohtia lapsiperheen arjessa?
– Lapsen synnyttyä pitäisi mahdollistaa äidin ja isän yhteinen aika vauvan kanssa, se edistäisi perheyhteisön muodostumista. Toisaalta vapaata tuhlataan siinä, että myös aivan hyvinvoivan odottavan äidin on jäätävä äitiyslomalle kuukautta ennen laskettua aikaa.
– Päiväkodin ja kotona tapahtuvan hoidon vastakkainasettelu on turhaa. Niitä pitäisi pystyä yhdistelemään kullekin perheelle sopivasti, Turunen sanoo.
Hän itse haluaa omien lastensa olevan kotihoidossa muutaman vuoden ikäiseksi ja hiljalleen totuttautuvan päiväkotiin.
Lapsilisäjärjestelmän hän uusisi porrastetuksi.
– Vähemmän rahaa vauvaikäiselle ja enemmän siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa harrastaa. Myös se pitäisi huomioida, että ennen vauvan syntymää tarvitaan paljon rahaa, kun on hankittava lapsen tarvitsemaa välineistöä vaunuista lähtien.