Suomalaisten Nato-etukeno yllätti professorin – "Ajattelin, että ensin muuttuu yleinen mielipide Ruotsissa"
Suomalaisten Nato-käännös tuli yllätyksenä professori Tuomas Forsbergille.
Hän on ihmeissään siitä, että suomalaisten yleinen mielipide on vetänyt Suomen ja Ruotsin Nato-junaa. Hän uskoi, että Ruotsin kansa olisi ollut tässä roolissa.
– Ajattelin, että jos Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, se tapahtuisi niin, että ensin muuttuu yleinen mielipide Ruotsissa, sitten Ruotsin poliittisessa johdossa, sitten Suomen poliittisessa johdossa ja viimeisenä tulee yleinen mielipide Suomessa, Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professorina ja Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin johtajana toimiva Forsberg kertoi keskustan puoluetoimistolla.
Helsingin Keskusta kutsui Natoa pitkään tutkineen Forsbergin puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta piirikokouksensa yhteydessä. Ulkopoliittisen instituutin silloinen tutkija Forsberg oli jo vuonna 2002 julkaistussa Nato-kirjassaan sitä mieltä, että perusteet Suomen liittoutumattomuudelle ovat hävinneet (Helsingin Sanomat).
Professorin mukaan Suomen askelmerkit ovat nyt selvät: toukokuun puolivälin jälkeen tehdään päätös Nato-jäsenyydestä ja maamerkkinä on Naton huippukokous kesällä.
– Ratifiointiin menee sitten useita kuukausia, mutta ei varmasti vuotta enempää.
Forsberg hämmästelee sitä, että Venäjä kohdisti etupiiriuhitteluaan Suomeen ja koko Eurooppaan.
– Putinilta voisi kysyä, että miten meni noin niinku omasta mielestä.
– Jos Putin olisi keskittynyt vain Ukrainaan ja aloittanut siellä pienemmän sodan, ei mielipide Suomessa olisi muuttunut, professori uskoo.
Forsberg sanoo, että suuri Nato-käännös vaati suomalaisilta emotionaalisen työnnön, jonka myötä asiat ajateltiin uusiksi.
– Ei sitä olisi syntynyt ilman sitä pitkää kriisiä, jossa Suomikin otettiin tapetille.
Helsingin Keskustassa vaikuttava Sanna Rauhansalo kysyi Forsbergilta, mihin Ukrainan sota voi loppua, voiko Putin jatkaa Venäjän johdossa ja voiko Suomi jatkossa ylläpitää yhteistyötä Venäjän kanssa.
Forsberg uskoo, että Ukrainan sotaa seuraa pitkä pattitilanne Korean sodan tapaan.
Hänestä on vaikea nähdä, että Venäjä pystyisi miehittämään Ukrainan tai että Ukraina voittaa sodan.
Venäjä on kuin harakka tervatulla sillalla, professori kuvaa. Toisin sanoen hyviä vaihtoehtoja ulospääsyyn ei ole.
– Länsi haluaa pitää yllä sen verran Ukrainan puolustuskykyä, että se sitoo Venäjän joukot sinne.
Forsbergin mukaan Ukraina voisi neuvotella Krimistä ja muista pienistä alueista, mutta merelle pääsy on sille ehdoton asia. Venäjän joukkojen julmuudet ukrainalaisia kohtaan tekevät rauhanneuvottelut myös hyvin vaikeiksi, hän näkee.
– Uskoisin, että tilanne vaatii melkein seuraavaa sukupolvea johdossa, jotta rauhansopimus pystyttäisiin uskottavalla tavalla tekemään.
Forsbergin mukaan uusien suhteiden rakentamista Venäjän voisi helpottaa se, että maan sisältä tulisi toisenlainen johtaja.
– Siinäkin tapauksessa jouduttaisiin miettimään, mikä on riittävä kompromissi, että hän säilyttäisi kasvonsa Venäjän johtajana.
– Olisi utopistista ajatella, että Venäjän johtajaksi saataisiin henkilö, joka olisi samaa mieltä kuin läntiset johtajat siitä, mitä Venäjän pitäisi tehdä.
Tilanne vaatii melkein seuraavaa sukupolvea johdossa, jotta rauhansopimus pystyttäisiin uskottavalla tavalla tekemään.
Professori Tuomas Forsberg
Eeva Kärkkäinen ilmaisi puheenvuorossaan huolensa siitä, miten Eurooppa tulee kehittymään kun tilanne pitkittyy ja inflaatio jyllää.
– Miten pidetään yllä myönteistä kehitystä Euroopassa, hän pohti.
Teppo Säkkinen katsoi, että kaikki perusteet ovat olemassa sille, että Suomi liittyy Natoon. Hän totesi, että Natossa muuttuja voi olla Yhdysvaltojen suhde Natoon ja Euroopan puolustukseen.
– Naton jäsenenä Suomi voisi silti paremmin hallita tilannetta, osana pohjolan ja Euroopan yhteistä puolustuksen vahvistamista.
Forsbergin mukaan analyysi Venäjän uhasta Suomelle on kääntynyt päälaelleen Ukrainan sodan myötä. Ennen ajateltiin, että Venäjällä on suuri sotilaallinen kyky, mutta sillä ei ole aikeita hyökätä.
– Kyky ei olekaan niin iso, mutta intentio voi olla olemassa. Ukrainan kriisi on viimeistään poistanut ajatuksen siitä, että intentio voi olemassa vain silloin, jos Venäjä kokisi Suomen uhaksi. Syy voi olla melkein mikä vain, Forsberg toteaa.
Hänestä merkittävä muutos on se, että Venäjän riskinottokynnys on madaltunut.
– Aiemmin Putinista ajateltiin, että hän on laskelmoiva, ei iso riskinottaja.
Forsbergin mukaan riskinottoa ruokkii se, että Putinin piiri on kaventunut. Samankaltaiset ihmiset vahvistavat toistensa mielipiteitä eikä kukaan väitä vastaan.
– Se johtaa usein ulkopoliittiseen fiaskoon.
Helsingin keskustapiiriä johtava Harriet Lonka muistutti, että Nato-jäsenyyttä täytyy ajatella myös pitkällä tähtäimellä. Millainen on Nato-maa Suomi vuosien päästä?
Forsberg vahvisti, että Nato-jäsenyys on uuden politiikan alku. Hän totesi, että joku voi kauhistua Naton ydinasepolitiikkaa, mutta ydinaseetonta maailmaa edistetään professorin mukaan parhaiten Naton sisältä.
– Ja jos tilanne Venäjällä joskus muuttuu, niin Naton puitteissa Suomi voisi edesauttaa Naton ja Venäjän lähentymistä ja tehdä sitä paremmin kuin silloin, jos Suomi ei olisi Naton jäsen.
Helsingin keskustalaisten riveistä kuultiin myös väkevä puheenvuoroa Nato-jäsenyyttä vastaan.
– Valtiojohto ei ole ottanut vastuuta siitä, mikä on Suomen turvallisuuspolitiikan suunta. Valtiojohto ja puheenjohtajat ovat paenneet gallup-demokratian taakse, totesi mies, joka ei halunnut nimeään julki.
Hän oli harmissaan, siitä, että ”UKK-seurassakaan kukaan ei enää siteeraa Paasikiven-Kekkosen linjaa”.
– Niiden oppien keskeisin kohta on se, että Suomen maaperää ei saa antaa Venäjän vihollisvaltioiden käyttöön, koska se on meidän tuhomme. Silloin me olemme kahdensuuntaisen tulituksen kohteena. En ymmärrä yhtään, mitä tämä Nato-hysteria on.
Keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen muistutti, että Suomessa on tehty ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa aina ajassa. Presidentti Urho Kekkonenkin otti askeleita länteen, mutta siinä liikkumatilassa mikä silloin oli käytettävissä, hän totesi.
– Tässä kohtaa jos katsotaan tätä hetkeä, niin selkeästi on jotain muuttunut. Olemme aiemmin voineet luottaa jonkinlaiseen rationaalisuuteen Venäjän toiminnassa, mutta se on nyt kadonnut. Meidän täytyy tarkastella turvallisuuspoliittista tilannetta ja liittoutumattomuutta aivan uudessa valossa.
Pakarinen oli osin samaa mieltä siitä, että Ukrainan sodan alettua poliitikot menivät Nato-gallupien taakse ja keskustelu oli liian yksipuolista.
– Analyyttinen keskustelu puuttui, mutta onneksi sitä on nyt käyty.