Suomalaisen metsätalouden on pakko muuttua, katsoo Ilkka Herlin – "Ei vain riitä, että luulet itse olevasi paras"

Metsäpolitiikka

Suomussalmen Hukkajoen raakkutuho nosti kesällä suomalaisen metsätalouden pöytätavat hurjan julkisen myllytyksen kohteeksi.

Vastaavan mittaluokan ympäristökohua ei Suomen historiasta löydy. Suurmetsänomistaja  ja Cargotecin hallituksen puheenjohtaja Ilkka Herlin sanoo, ettei varsinaisesti osannut odottaa metsäsektorilta moista rysähdystä.

– Mutta on selvää, että hankintaketjussa on epämääräisyyttä. Kyllä sen jokainen tietää, joka niitä hommia on tehnyt, Herlin sanoo Suomenmaalle.

Herlin uskoo, että entisillä pelisäännöillä ei metsätaloudessa voida jatkaa. Sääntely kiristyy.

– Olen tästä jo kirjoittanut aikaisemminkin, että jos tämä homma ei muutu, EU tulee tiukentamaan regulaatiota. Ja näinhän tässä on käynyt, EU:lta tulee koko ajan uutta regulaatiota, ja se muuttaa suomalaista metsätaloutta.

Herlinin mukaan tässä tilanteessa olisi viisainta pitää oma kenttä hyvässä hoidossa ja toimia globaalitalouden sääntöjen mukaan.

– Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Jos mitään isompaa vapaaehtoista ei tapahdu, sitä sääntelyä tulee kuitenkin. Se on varmaa.

Suomessa on hoettu kauan kuin mantrana, että ulkomaalaisten ei pidä tulla neuvomaan metsäasioissa Suomea, joka tietää paremmin itse parhaiten, miten metsiä pitää hoitaa. Herlinin mielestä asenne ei ole oikea eikä viisas.

– Ei se ole, koska asiakkaat ovat ulkomailla. Kun ollaan bisneksessä, niin asiakasta pitää kuunnella ja jälkeä tarkastella rehellisesti. Ei se riitä, että me itse luullaan tietävämme, kuinka näitä hommia pitää hoitaa.

– Olen törmännyt muissa liiketoimissa tähän, että ei vain riitä, että luulet itse olevasi paras. Asiakas ja lopputulos ratkaisee.

Suomalainen metsäkeskustelu kilpistyy usein kysymykseen omaisuuden suojasta, niin kuin se teki osin Suomussalmenkin tapauksessa.

– Oi voi, se on aina vaikeaa, kun siinä taas puhutaan rahasta ja sanotaan, että pitäisi omistajan pussista ottaa, niin kukapa semmoista hyväksyy.

Herlinillä on ymmärrystä suomalaisille metsänomistajille, jollainen hän on itsekin. Hän muistuttaa, että metsänomistajien rahapussilla on käyty kuitenkin tähänkin saakka, kun puun hinnat ovat olleet alamaissa.

– Kun katsoo puun hinnan kehitystä, niin ei se ole ollut kehuttava. Paitsi nyt kun yli-investoinnit ja Venäjän puuntuonti loppuivat, nähdään hinnoissa nousua.

Herlinin mielestä jonkinlainen rahasto voisi lieventää metsänomistajien tuskaa silloin, kun jokin luonnolle arvokas kohde halutaan suojata.

– Se voisi olla osa ratkaisua, jos haettaisiin yhteisymmärrystä osapuolien välille.

Suomessa ojitettiin aikanaan valtava määrä suomaata metsätalouden tarpeisiin, mutta hintaa siitä maksetaan nyt muun muassa vesistöjen tummumisena. Herlinin mukaan kyse on valtavasta ongelmasta, johon ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Vaikka kaiken ratkaisevaa ”hopealuotia” ei ole, paikallisesti asioita voidaan tehdä. Herlin on itse ollut Kuusamossa mukana Kuusinkijoki kuntoon -projektissa, jossa voimalaitos purkamalla yritetään palauttaa taimenen nousu voimalaitoksen yläpuolisille kutualueille ja poistamaan voimalan käytöstä johtuvat haitat joen alaosille.

Herlinin mukaan voimaloiden purkuhankkeet eivät kuitenkaan onnistu, ellei ympäröiviä vesistöjä samalla puhdisteta.

– Koska jos sitä mujua tulee samaan tahtiin metsistä, kuin on tähänkin saakka tullut, niin se kala ei kude vaikka se pääsisikin nousemaan sieltä avatusta voimalaitoskohteesta.

Tulosten saavuttaminen vaatii Herlinin mukaan kokonaisvaltaisemman otteen.

– Kuusamossa vesien puhdistamisessa se on tarkoittanut ojien tukkimista ainakin niillä seuduilla, missä ne eivät ikinä ole tuottaneet mitään lisäkasvua puustolle.

Ojien tukkiminen lisääntyy joka tapauksessa, kun EU:n ennallistamisasetuksen toimeenpano pääsee vauhtiin.

– Ennemmin tai myöhemmin se on tapetilla kuitenkin, kun meillä on tämä ennallistaminen välttämättömyytenä edessä, ja hyvä niin, Herlin näkee.

Sen myötä vesistöt alkavat Herlinin mukaan vähitellen puhdistua ja biodiversiteetille saadaan lisää mahdollisuuksia.

– Näitä luontohyötyjä tulisi sitten kyllä heti.

Omissa metsissään Herlin pyrkii siirtymään tasaikäisyydestä eri-ikäisyyteen.

– Jos halutaan siirtyä eri-ikäiseen, niin kyllä sitä täytyy harventaakin, että saadaan valoa taimien kasvattamista varten.

Ajatuksena on Herlinin mukaan pitää paitsi metsän elinympäristöt ja lajit vahvoina sekä maaperän ekosysteemi toiminnassa, koska kaksi kolmannesta boreaalisen vyöhykkeen metsähiilestä on maaperässä.

– Sitä me tässä haluamme vaalia samalla kun pyrimme kasvattamaan myytävää metsää.

Aukkohakkuita ei Herlinin mailla nähdä, pienaukkoja kylläkin.

– Kyllähän aukkoja tarvitaan kaikenlaisessa kasvatuksessa, siitä minä olen jokseenkin varma. Mutta avohakkuu on omiaan kyllä hävittämään elinympäristöjä ja maaperän hiiltä, ja se on iso ongelma.

Suomalaisen ilmastopolitiikan fundamentit ovat jo sulaneet alta, kun metsää on kaadettu liikaa, puuston kasvu on hidastunut ja uusittu laskentatapa muutti metsäojitettuja turvemaita nieluista päästölähteiksi.

Herlinin mukaan suomalainen laskentatapa on ollut kuin hölmöläisten peiton jatkamista.

– On alun perinkin kummallinen lähtökohta, että ensin vapautetaan hiilivarastot ilmaan ja sitten ruvetaan sitä uudelleen kasvattamaan ja pidetään sitä sitten hiilinieluna. Eihän se nyt niin mene.

Herlinin mukaan laskelmia tehdessä on ollut hyvin tiedossa, että  Suomen metsät ovat pitkälti tasaikäisiä ja niiden kasvu tulee vähenemään.

– Ja siitä huolimatta tehtiin laskelmia, että siinä on hiilinielua kerrakseen, kun vain hakataan lisää. En oikein ymmärrä, mistä koko ajatus tuli.

– Sen väärän laskelman tai uskomuksen pohjalta on sitten investoitu aika rajusti, jopa liikaakin, koska on luotettu Venäjän markkinaan, joka on nyt sitten pois pelistä.

Herlinin mukaan suomalaiset metsät ovat muutenkin ylirasitettuja, vaikka puuta on enemmän kuin koskaan.

– Ei meillä ole erirakenteisia eikä erityyppisiä eikä meillä ole vanhoja metsiä, joissa biodiversiteettiä pitäisi yrittää säilyttää. Se yhtälö on kyllä nyt hyvin vaikea.

Herlinin mukaan päästöjen vähentämiseksi esimerkiksi sellutehtailla voitaisiin ottaa talteen hiilidioksidi, joka nyt häviää prosessissa taivaan tuuliin, ja valmistaa siitä vaikka sähkömetaania raskaan liikenteen polttoaineeksi.

– Tällaisilla toimenpiteillä saataisiin enemmän vähemmästä irti ja oltaisiin tiellä, jolla selvitään näistä päästövähennyssitoumuksista kuivin jaloin, Herlin näkee.

Siitä, tekevätkö poliitikot tällä hetkellä tarpeeksi ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi, Herlinillä on selvä näkemys.

– Ei edes Elokapina tee, hän naurahtaa ja kertoo oman nimensäkin tulleen sosiaalisessa mediassa liitetyksi Elokapinaan.

– En minä kannata mitään laittomuuksia tietenkään.

Herlin sanoo kuitenkin kiinnostuksesta perehtyneensä Elokapinan teeseihin.

– Eihän niiden vaatimukset ilmastonmuutoksen hidastamisen ja torjumisen näkökulmasta ole kovinkaan pitkälle meneviä itse asiassa.

Koko Elokapina-keskustelu on Herlinin mukaan luisunut istumiseen ”Mannerheimintiellä tai jossakin”, kun sen sijaan pitäisi keskustella siitä, mitä ja miksi pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja biodiversiteetin turvaamiseksi – ja äkkiä.

– Itse olen sitä mieltä, että aivan liian vähän tehdään, joka puolella, hän painottaa.