Seksityötä tai kuvitteellinen työpaikka suomalaisesta yrityksestä – näin ukrainalaispakolaisia huijataan työmarkkinoilla
Ukrainan sota on ajanut suuren joukon ihmisiä haavoittuvaan asemaan ja samalla tehnyt heistä alttiita hyväksikäytölle.
Sotaa pakenevia ukrainalaisia yritetään huijata esimerkiksi tarjoamalla työpaikkoja tunnetuista suomalaisyrityksistä. Näitä työpaikkoja ei todellisuudessa ole olemassa, vaan työnvälittäjiksi tekeytyvät huijarit kalastelevat hyväuskoisten rahoja ja henkilötietoja. Ukrainalaisia naisia yritetään myös houkutella seksityöntekijöiksi sosiaalisen median kanavia pitkin.
STT selvitti hämäräperäisiä työtarjouksia, joita Ukrainasta pakeneville markkinoidaan sosiaalisen median ja työnhakusivustojen kautta. Tekeydyimme työnhakijaksi ukrainankielisellä työnhakusivustolla ja otimme yhteyttä viiteen eri työnvälittäjään.
Yksi työnhakuviidakon synkkiä puolia kohdannut henkilö on ukrainalainen Daria. Hän oli vierailemassa siskonsa luona Venäjällä, kun sota syttyi. Harkovan alueelta kotoisin olevalle naiselle kävi pian selväksi, että kotiin ei olisi palaamista pitkään aikaan. STT tapasi hänet Helsingissä, jonne nainen pakeni Venäjältä. Haastateltavan nimi on muutettu hänen turvallisuutensa suojelemiseksi.
Ennen sodan alkua 23-vuotias Daria oli vastikään valmistunut yliopistosta ja aloittanut työt tapahtumatuottajana. Nyt edessä olisi uudenlainen työnhaku.
– Ymmärrän, että näissä olosuhteissa ei ole todellakaan mahdollista löytää mitään unelmatyötä. En halua elää eurooppalaisten hyväntekeväisyyden varassa, vaan haluaisin itse tienata rahaa, nainen kertoo.
Darian ja hänen ystävänsä tavoitteena on löytää työpaikat ja vuokrata yhteinen asunto tai huone. Paine työpaikan löytämiselle on kova, sillä molempien läheiset ovat jääneet Ukrainaan ja tarvitsevat akuutisti rahallista tukea.
Harva ukrainalainen osaa englantia, joten työtä ulkomailta etsitään usein ukrainan- ja venäjänkielisten sosiaalisen median ryhmien ja sivustojen kautta.
Työpaikka- ja työnhakuilmoituksia jaetaan sosiaalisen median pikaviestintäsovellusten kuten Whatsappin sekä Ukrainassa suosittujen Telegramin ja Viberin kautta. Kielimuuri asettaa työnhakijat heikkoon asemaan, sillä ilmoitusten todenperäisyyttä voi olla hankala varmistaa.
Tämän huomasivat pian myös Daria ystävineen. He tekivät työnhakuilmoitukset ja lähettivät niitä eri ryhmiin. Pian naisten puhelimet tulvivat yhteydenottoja.
Kahta viikkoa myöhemmin Daria näyttää STT:lle saamiaan viestejä. Käytännössä kaikki ehdotukset viittaavat seksityöhön tai pornografian tekemiseen.
Yksi parittajista lupaa, että varakkaiden ja ”tarkastettujen” miesten tapaamisesta maksetaan jopa tuhansia dollareita. Toisessa viestissä luvataan kahden viikon työmatka työntekijän valitsemaan maahan ja mainostetaan 6 000–10 000 euron keskituloja, riippuen siitä, tapahtuuko työskentely hotellissa vai asiakkaan kotona.
Englanniksi kirjoittava yhteydenottaja etsii ”malleja” pornografisesta sisällöstä tunnetulle Only Fans -sivustolle ja lupaa, että kuvat voi piilottaa Ukrainassa ja naapurimaissa, jotta perhe tai tuttavat eivät saa tietää niistä.
Viestejä on myös yksittäisiltä ihmisiltä, jotka hakevat palveluja itselleen. Maksullisten tapaamisten lisäksi jotkut kertovat vain epämääräisesti tarvitsevansa ”apua” ja haluavat työntekijän asuvan luonaan.
– Kun ymmärsimme, millaisesta työstä on kyse, poistimme työnhakuilmoituksemme, Daria sanoo.
Nainen sanoo, että pakolaiset kohtaavat vaaratilanteita joka käänteessä. Hänen ystävänsä joutui ongelmiin heti Ukrainasta lähdön jälkeen.
Darian mukaan ystävä hyppäsi Puolan rajalla vapaaehtoiseksi esittäytyneen miehen autoon, jonka oli tarkoitus tarjota kyyti pakolaiskeskukseen. Pahat aikeet alkoivat selvitä, kun naiselle ei suostuttu kertomaan tarkemmin, mihin auto on matkalla. Daria kertoo ystävän onnistuneen pakenemaan huoltoasemalla.
Monet tahot, kuten YK:n pakolaisjärjestö UNHCR, ovat varoittaneet ukrainalaispakolaisten hauraan aseman lisäävän ihmiskaupan ja muun hyväksikäytön riskiä.
Myös Ukrainassa on pyritty levittämään tietoutta asiasta. Viime viikolla maan viranomaiset lähettivät paikallisten operaattoreiden kautta tekstiviestin, jossa varoitettiin ihmiskaupasta, kiellettiin antamasta alkuperäisiä henkilödokumentteja kenellekään ja suostumasta työskentelemään epämääräisissä työolosuhteissa.
Verkosta löytyy myös virallisemman oloisia työnhakupalstoja. Suositulta venäjän- ja ukrainankieliseltä työnvälityssivustolta löytyy lähes 5 000 avointa työpaikkaa Suomesta.
Monissa vapaista pesteistä on hyvä palkka, eivätkä ne vaadi kielitaitoa tai aiempaa työkokemusta. Esimerkiksi liukuhihna- ja pakkaamistyöstä Sinebrychoffilla luvataan 16 euron nettotuntipalkkaa, kun kahdeksan tunnin vuoroja tehdään viisi päivää viikossa. Lisäksi työnantajan kerrotaan maksavan asumisen sekä tarjoavan lämpimän lounaan kerran päivässä. Nimettömässä helsinkiläisessä makeistehtaassa työskentelystä tarjotaan puolestaan jopa 3 700 euron kuukausipalkkaa, kun työtä tehdään 12 tuntia päivässä kuusi päivää viikossa.
Työnantajien joukossa on myös muita suuria suomalaisia yrityksiä kuten Valio, Paulig, Luhta ja Huhtamäki. Lisäksi tarjolla on töitä yrityksistä, joita ei Suomessa tiettävästi ole olemassa, kuten sukkahousuihin erikoistuneesta tehtaasta.
Suomalaisen työpaikan saadakseen on otettava yhteyttä työnvälittäjään. STT:n toimittaja tekeytyi ukrainalaiseksi työnhakijaksi ja lähetti paikallisen avustajan avulla ukrainalaisesta puhelinliittymästä työhakemuksen viidelle eri välittäjälle. Neljä heistä vastasi yhteydenottoon saman vuorokauden sisällä.
Kaksi välittäjää vaati välittömästi 300 euron välitysmaksua ennakkoon. He eivät suostuneet vastaamaan mihinkään kysymyksiin työpaikkoihin liittyen, ennen kuin maksu olisi lähetetty ja sopimus välittäjän kanssa allekirjoitettu.
Sopimuksen laatimista varten välittäjä vaati lähettämään kopion työnhakijan passista. Välityssopimuksen tulisi riittää vakuudeksi työpaikasta, jonka saisi 7–10 päivää sen jälkeen, kun välittäjä on vastaanottanut rahat. Tarkempaan ei suostuttu erittelemään, mikä työpaikka olisi tarjolla.
– Sinä päätät maksamalla maksun, suostutko [näihin] ehtoihin vai et. Sen jälkeen voimme keskustella työpaikasta, muun muassa Sinebrychoffin ja Huhtamäen työpaikkoja mainostava välittäjä totesi viestitse STT:lle.
Kahden muun välittäjän kanssa keskustelut päättyivät vielä nopeammin, kun yritimme esittää lisäkysymyksiä työpaikoista. Muun muassa helsinkiläisille sukkahousu- ja makeistehtaille työntekijöitä yli 3 000 euron kuukausipalkoilla etsivä välittäjä totesi yksiselitteisesti työpaikkojen ”olevan tosia”, minkä jälkeen alkoi radiohiljaisuus.
STT:n haastattelema Daria kertoo, että ukrainalaisilla on kovat työhalut, mutta ei juurikaan tietoa esimerkiksi Suomen palkkatasosta tai työehdoista. Kielitaidottomat ja vieraaseen maahan joutuneet pakolaiset ovat riippuvaisia välikäsistä ja siten potentiaalisesti helppoa riistaa huijareille.
Työnhaun alussa myös Daria oli ottanut yhteyttä välittäjiin useiden työpaikkojen tiimoilta. Hänen kokemuksensa vastaavat STT:n selvitystä.
– Ensimmäistä kertaa epäilin näiden työpaikkailmoitusten todenperäisyyttä siinä vaiheessa, kun minua pyydettiin lähettämään kuva passistani. Itse työstä tai sen sisällöstä ei suostuttu kertomaan lisää ennen tätä, hän sanoo.
Alettuaan tutustua tarkemmin ilmoitusten sisältöihin ja eri maiden palkkatasoihin, epäilyt vahvistuivat, kun nainen huomasi palkkojen olevan usein huomattavasti paikallisia keskipalkkoja korkeampia. Lisäksi tarjoukseen saattoi kuulua esimerkiksi lämpimät ateriat ja ilmainen majoitus.
– Ehdotukset vaikuttivat jopa utopistisen hyviltä ollakseen totta, Daria toteaa jälkikäteen.
Daria muistuttaa, että aina työnhakijoilla ei ole nettiä koko ajan käytössään, sillä monet ukrainalaiset liittymät eivät sisällä nettiä ulkomailla.
Myös Daria pääsee Suomessa nettiin ainoastaan wifin kautta. Epätoivoisessa tilanteessa henkilö saattaa tarttua siihen yhteystietoon, jonka on sattunut saamaan talteen, vaikka ilmoitus epäilyttäisikin.
Huhtamäki, Luhta, Paulig, Sinebrychoff ja Valio kertoivat STT:lle, etteivät rekrytoi aktiivisesti ukrainalaisia työntekijöitä ulkomaisilta sivustoilta. Osalle yrityksistä tieto nimissään mainostettavista valetyöpaikoista oli uutta tietoa. Sinebrychoffille ilmiö on ennestään tuttu.
– Olemme tietoisia tästä surullisesta ilmiöstä ja olleet tästä yhteydessä muun muassa Suomen suurlähetystöön Ukrainassa, sanoo Sinebrychoffin viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Marja-Liisa Weckström.
Weckström kertoo, että myös hänen nimeään on käytetty hyväksi ilmoituksissa.
– Moni on menettänyt rahansa huijauksissa.
Elintarvikepakkauksia valmistava Huhtamäki voi olla ukrainalaisille tuttu, sillä yksi yrityksen tehtaista sijaitsee Kiovassa. Suomeen ei kuitenkaan aktiivisesti etsitä uusia työntekijöitä Ukrainasta.
– Tällä hetkellä pyrimme järjestämään Ukrainasta poistuneille kollegoillemme töitä esimerkiksi tehtaillamme Puolassa, kertoo Arto Gröndahl Huhtamäen viestinnästä.
Daria ei ole vielä onnistunut löytämään töitä. Huonoista kokemuksista huolimatta hän haluaa painottaa, että suurin osa ihmisistä suhtautuu ukrainalaispakolaisiin hyvin.
– En odottanut näin ystävällistä ja sydämellistä, tervetulleeksi toivottavaa vastaanottoa, nainen sanoo.
Suomalaisista hänellä on vain positiivisia kokemuksia.
– En halua hyväksikäyttää vieraanvaraisuutta ja elää ilmaiseksi, kuten eivät muutkaan tuntemani ukrainalaiset. Olisi hyvä, jos suomalaisilla olisi tarjota meille töitä, joissa ei välttämättä tarvita kielitaitoa kuten vaikka maatiloilla, lastenhoidossa tai vastaavaa.
Eniten hän toivoo sodan loppuvan ja pääsevänsä palaamaan kotiin.