"Se jätti hajun, joka jäi leijumaan" – Asiantuntijat kertovat, mikä hallituksen viestinnässä on mennyt pieleen
Orpon hallitus on saapunut puolivälin krouviinsa. Takana on vaikea kaksivuotinen, jonka aikana moni äänestäjä on pettynyt hallituksen politiikkaan.
Se näkyy myös kansalaisten ajattelussa. Uutissuomalaisen tuoreen kyselyn mukaan lähes 70 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Orpon hallitus on onnistunut erittäin tai melko huonosti päätöksenteossa.
Emeritusprofessori Heikki Paloheimon mukaan tyytymättömyys hallitukseen on noussut enemmän kuin Marinin ja Sipilän hallitusten aikaan.
Suomenmaa kysyi viestintätoimistojen asiantuntijoilta, mikä hallituksen viestinnässä on mennyt pieleen ja mitä hallitus olisi voinut tehdä toisin.
Harri Saukkomaa
viestintätoimisto Tekirin hallituksen puheenjohtaja
”Tyytymättömyys hallitukseen on ihan aitoa. Voi sanoa, ettei hallitus ole ainakaan kovin hyvin onnistunut viestinnässään. Tuollainen lukema on aina vakava viesti, jonka pitäisi johtaa johonkin toimenpiteisiin.
Selkeä epäonnistuminen on profiloituminen leikkaajahallituksena. Mielikuva valtiovarainministeri Riikka Purrasta (ps.) sakset kädessä on vahva. Hallitus ei ole pystynyt perustelemaan leikkauksiaan riittävän hyvin. Ne herättävät vahvoja tunteita ja niitä on vaikea pitää reiluina.
Silti hallitus on reagoinut niihin etäisillä ylätason perusteluilla ja teknisillä argumenteilla. Olisi tarvittu enemmän myötätuntoa ja ihmisten ymmärtämistä. Sen unohtamalla hallitus on antanut paljon pelimerkkejä oppositiolle. Samalla hallituksen hyvät kasvuhankkeet ovat peittyneet osittain leikkausten alle.
Kaiken pohja on kesän 2023 rasismikohu. Se jätti hajun, joka jäi leijumaan hallituksen yläpuolelle. Syntyi negatiivinen pohja, jonka päälle tulivat ikävät leikkaukset ja muut vaikeat päätökset. Siitä muodostui eräänlainen negatiivisuuden kierre.
Ei hallitusta voi silti sanoa täysin epäonnistuneeksi. Hallitus on yrittänyt pysäyttää valtion velkaantumisen, joka on perintöä edellisiltä hallituksilta. Sen lisäksi hallitus on tehnyt työtään monella tavalla todella poikkeuksellisen epävarmuuden keskellä.
Sen huomioon ottaen hallitus on onnistunut etenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevassa viestinnässään hyvin. Erityisen hyvän arvosanan antaisin pääministeri Petteri Orpolle (kok.) ja ulkoministeri Elina Valtoselle (kok.).
Tunnen myös myötätuntoa Purraa kohtaan. Hän on on isänmaallisesti ottanut kantaakseen vaikean taloustilanteen taakan ja antanut sille kasvot. Se on johtanut puolueen kannatukseen romahdukseen ja vaikuttaa tietysti myös Purran itsensä tulevaisuuteen. Hän maksaa siitä korkeaa hintaa.
Hallituksen täytyisi lisätä toimintaansa tunneherkkyyttä. Faktat ovat politiikassa tärkeitä, mutta pelkästään niillä ei pärjää. Sen, mistä puhutaan, täytyy resonoida myös kansalaisissa.
Hallituksen pitäisi myös olla rehellinen ja puhua tosiasiat oikealla kielellä niin, että kaikki ymmärtävät. Vaikeita asioita ei kannata peittää tekniseen jargoniin tai selittelyyn. Asiat pitää perustella rehellisesti, sydän on syytä olla mukana. Suomalaiset kestävät aika kovaa ja rehellistä puhetta.”
Dimitri Qvintus
Viestintätoimisto Kreabin strategisesta viestinnästä, mediasuhteista ja vastuullisuudesta vastaava johtaja
”Politiikassa syytetään usein ensimmäisenä viestintää, jos kannatusmittaukset värähtävät alaspäin. Minusta se on melko väsynyt selitys. Tyytymättömyydessä on kyse hallituksen tekemistä päätöksistä. Kun hallitus tekee päätöksen, joka osuu suoraan ihmisen toimeentuloon, ei sitä minkäänlaisella viestinnällä saada muuksi muuttumaan.
Hallituksen haaste on ennen vaaleja annettujen lupausten ja sen jälkeisten tekojen välinen ristiriita. Kokoomus lupasi lopettaa Suomen velkaantumisen, mutta Orpon hallitus ottaa enemmän velkaa kuin Rinteen ja Marinin hallitukset.
Siihen on syynsä, mutta sitä on vaikea perustella. Se ei vaikuta positiivisesti siihen narratiiviin, jota nykyhallitus toivoisi itsestään kerrottavan.
Symboleilla on politiikassa aina iso merkitys. Riikka Purra varmasti toivoisi jälkikäteen, ettei hänestä olisi koskaan otettu kuuluisaa saksikuvaa, saati sitten julkaistu sitä. Mutta pohjimmiltaan symbolit ovat poliittisina käänteinä sivuseikka.
Olennaisempaa on se hetki, kun äänestäjä näkee, että kerran kuussa tilille tuleva summa on vähemmän kuin aiemmin hallituksen päätösten vuoksi. Arki on aina se todellinen sysäyksen antaja siihen, että ihminen päättää äänestää jotain muuta puoluetta.
Hallituksessa on erittäin hyviä viestijöitä. Nostaisin esiin pääministeri Orpon, valtiovarainministeri Purran ja ulkoministeri Valtosen. Olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että aika vähän hallituksella menevät viestit ristiin suurissa ja olennaisimmissa asioissa.
Ja onhan hallitus suhteellisen avoimesti kertonut leikkauspäätöksistään ja siitä, että leikkauksia tehdään ehkä vielä lisää.
Viestinnän onnistumista mitataan ennen muuta sillä, miten uskottavasti vaikeiden päätösten yhteydessä onnistutaan perustelemaan, miksi ne päätökset tehtiin, mitä niillä haetaan ja millä tavalla ne muuttuvat pitkällä aikavälillä positiivisiksi ihmisten kannalta.
Suomessa poliittinen viestintä typistyy kuitenkin helposti kärsimyspuheeksi. Niin on käynyt nytkin. Se ei kuitenkaan ole kovin fiksua, vaan tärkeämpää olisi luoda toivon viestiä ja tulevaisuuden näköalaa. On kuitenkin sanottava, että siinä on kenen vain vaikeaa onnistua.”
Jukka Manninen
Johtaja muutostoimisto Ellun Kanoissa
”Ei 70 prosentin tyytymättömyys ole mitenkään poikkeuksellinen lukema. Suomalaisilta on kysytty puoluebarometrissä vuodesta 1991 alkaen, että onko hallitus onnistunut toiminnassaan.
Koko historian ajalta tyytyväisten tai melko tyytyväisten keskiarvollinen osuus on ollut 36 prosenttia, nyt se oli 28 prosenttia. Historian aikana osuus on ollut huomattavasti pienempikin. Esimerkiksi Ahon hallituksen aikaan (1991–1995) se oli jopa 12 prosentin luokkaa.
Orpon hallitukseen tyytymättömien osuus vastaa siis pitkää linjaa. Syy tyytymättömyyteen on siinä, että nykyisessä sirpaloituneessa poliittisessa ympäristössä puolueet joutuvat tekemään hallituksessa päätöksiä, jotka eivät aina tyydytä omia kannattajia.
Samaan aikaan monissa demokratioissa eletään aikaa, jossa ihmiset kokevat, että asiat menevät jollain tavalla väärään suuntaan. On aika tyypillistä, että isokaan vaalivoitto ei takaa kovinkaan kestävää suosiota millekään puolueelle. Kun ihmiset kokevat, että asiat menevät väärään suuntaan, he alkavat ajatella, että antavat mahdollisuuden jollekin toiselle puolueelle.
Hallitus sai alusta asti ratkaistavakseen mittavan ongelman julkisen talouden alijäämän sopeuttamisesta. Se on vaatinut välttämättömiä toimia, joissa on jouduttu puuttumaan isoihin menoihin. Ja ne aina väistämättä osuvat äänestäjiin tavalla tai toisella. Hallitus sai näihin toimiin vaaleissa mandaatin äänestäjiltä, joten niiden ei pitäisi olla yllätys kenellekään.
On vaikea sanoa, olisiko sitä voitu hoitaa paremmin jollakin toisenlaisella viestinnällä. En oikein usko, että se olisi muuttanut mitään. Ymmärryksen ja empatian osoittaminen voi poliittisessa viestinnässä kääntyä myös itseään vastaan, varsinkin jos ihmiset kokevat, ettei se ymmärrys ole aitoa. Oppositio olisi joka tapauksessa myös esittänyt kritiikkiä, sillä se on opposition tehtävä.
Minun mielestäni keskeinen narratiivi Orpon hallituksesta on se, että kukin hallituspuolue on edistänyt asioita, joita ne pitävät erityisen tärkeinä itselleen. Nykyisessä mediaympäristössä hallituksesta ei kuitenkaan synny yhtä selkeää tarinaa tai mielikuvaa, vaan ilmassa on monia tarinoita, joista kukin voi valita, mihin uskoo.
Purran saksikuva on hyvä esimerkki siitä, miten tarinoita syntyy. Kyse on yhden perussuomalaisen toimijan julkaisemasta kuvasta, joka oli tarkoitettu selittämään puolueen toimintaa hallituksessa. Poliittiset vastustajat ovat kokeneet sen hyväksi kohteeksi, jota kannattaa nostaa toistuvasti esiin negatiivisessa mielessä.
Tulkinnat ovat lähteneet ihan laukalle, ja ne ovat saaneet suuremman merkityksen kuin mitä kuvalla on alun perin haluttu viestiä. Saksikuva kertoo siis enemmän opposition onnistumisesta kuin perussuomalaisten epäonnistumisesta. Ehkä se on meille kaikille hyvä muistutus siitä, että kuvien laittamisessa sosiaaliseen mediaan kannattaa käyttää tiukkaa harkintaa.
Oppositio on onnistunut hyvin luomaan negatiivisia mielikuvia hallituksesta, mutta uskottavaa vaihtoehtoa se ei ole kyennyt tuomaan.
Tämän vaalikauden jonkinlainen kysymysmerkki on ollut se, kuka oikeastaan edes edustaa merkittävintä vaihtoehtoa hallitukselle. Alue- ja kuntavaalien jälkeen SDP:llä on suurin todistustaakka siitä, mikä se vaihtoehto hallituksen politiikalle on.”