Santeri Alkio oli yksi itsenäisyyden ajamisen merkkinimistä: "Eteenpäin vaikka raamit kolisten ja pykälät tulevat perässä"
Loppuvuosi 1917 oli levotonta aikaa niin Suomessa kuin Venäjällä.
Suomessa oli 100 000 venäläistä sotilasta, poliittinen ilmapiiri oli erittäin jännittynyt, elintarvikepula paheni ja työttömyys lisääntyi, samoin levottomuudet. Huomiota herätti muun muassa liikemies Alfred Kordelinin murha 7. marraskuuta.
Näinä aikoina nousi professori Martti Häikiön mukaan itsenäisyyden kannalta esille kolme merkittävää nimeä: E.N. Setälä, P.E. Svinhufvud ja Santeri Alkio.
Bolshevikkien vallankaappauksen aikaan 7. marraskuuta Suomen senaatti toimi Setälän johdolla.
– Oli sellainen rako, jossa proaktiivisesti pääministeri Setälä, eduskunnan puhemiehet ja koko eduskunta ottivat aloitteen käsiinsä, että nyt Suomi yksipuolisesti lähtee järjestämään (itsenäisyyttä).
Svinhufvud oli tässä vaiheessa prokuraattori eli oikeuskansleri. Hän oli myös Setälän lähin neuvonantaja näissä ratkaisuvaiheissa.
Itsenäisyysmiehet Svinhufvudin johdolla saivat Häikiön mukaan merkittävää tukea Maalaisliitolta ja sen johtajalta Santeri Alkiolta marraskuun puolivälissä, kun Suomessa tosiasiassa jo tehtiin vallankumousta.
Poliittinen suurlakko oli menossa, väkivaltaisuuksia esiintyi ja monin paikoin valtaa pitivät punakaartit ja venäläiset sotilaat.
– Siinä vaiheessa Alkio totesi, että sosialistien kanssa ei pystytä sopimaan ja lähti hyvin voimakkaasti ajamaan itsenäisyyslinjaa, Häikiö sanoo.
Sen sijaan monet porvarilliset tahot, muun muassa kansanedustaja K.J. Ståhlberg, arvioivat etenemisen liian nopeaksi.
Heidän mielestään olisi pitänyt neuvotella ja edetä varovaisemmin. He eivät uskoneet, että itsenäisyys olisi ollut vielä siinä vaiheessa mahdollinen.
– Tämä kolmikko, Setälä, Svinhufvud ja Alkio, oli sitä mieltä, että nyt mennään eteenpäin vaikka raamit kolisten ja pykälät tulevat perässä, Häikiö kuvailee.
27. marraskuuta aloitti sitten työnsä Svinhufvudin itsenäisyyssenaatti, jossa Setälä toimi kirkollis- ja opetustoimituskunnan päällikkönä.