Professori Häikiö: Ensimmäinen itsenäisyysjulistus 7. marraskuuta 1917 – "On sopimuskysymys, mitä päivää vietetään itsenäisyyspäivänä"

Joulukuun kuudentena liehuvat jälleen Suomen liput, kynttilät valaisevat ikkunalaudoilla, sankarihaudoilla on vartiot ja ihmiset seuraavat presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

Tänä vuonna itsenäisyyspäivää vietetään tietysti hieman juhlavammin Suomen täyttäessä pyöreitä vuosia.

Mutta, miksi itsenäisyyspäivä on juuri 6. joulukuuta?
– On sopimuskysymys, mitä päivää vietetään itsenäisyyspäivänä. Marraskuussa 1919 valtioneuvosto antoi asetuksen, jossa se (6. joulukuuta) määrättiin julkisissa virastoissa ja kouluissa palkalliseksi vapaapäiväksi. Kymmenen vuotta myöhemmin siitä tuli yleinen vapaapäivä, sanoo professori Martti Häikiö.

On erotettava itsenäisyyden viettämispäivä itsenäistymisen eri prosesseista.

Professori Martti Häikiö

Vallan eri kysymys on, itsenäistyikö Suomi tuona päivänä.

Häikiö painottaa, että on erotettava itsenäisyyden viettämispäivä itsenäistymisen eri prosesseista, joita ovat Suomen ja Venäjän valtioyhteyden katkeaminen, hallitusmuotokysymys, itsenäisyyden kansainvälinen tunnustaminen ja yhteiskuntajärjestys.

– Niillä on kaikilla oma erityinen aikataulunsa.

Heinäkuussa 1917 enemmistönä eduskunnassa olleet sosiaalidemokraatit ja osa porvarillisten puolueiden edustajista äänestivät valtalain puolesta.

Tämä olisi laajentanut autonomiaa, mutta jättänyt Venäjälle ulkopolitiikan hoidon ja asevoimat.

– He (valtalain puolesta äänestäneet) kuvittelivat, että Venäjällä valta vaihtuu, mutta näin ei käynytkään. Aleksandr Kerenski tuli vahvaksi mieheksi, joka hajotti eduskunnan, määräsi uudet vaalit ja lisäsi joukkoja Suomeen.

Seuraava merkkipaalu oli 6. marraskuuta, jolloin Suomen kenraalikuvernööri Nikolai Nekrasov oli neuvotellut manifestiluonnoksen, joka Venäjän väliaikaisen hallituksen piti hyväksyä Suomen aseman järjestämiseksi.

Nekrasov matkusti saman päivä iltana Pietariin.

Mutta seuraavana aamuna kenraalikuvernöörin apulainen Serge Alexander Korff soitti Suomen senaatin varapuheenjohtajalle eli pääministerille E.N. Setälälle ja sanoi: ”Toimikaa tarpeenne mukaan! Omalla vastuullanne!

Aamulla väliaikainen hallitus oli vallankahvassa vielä Talvipalatsissa, mutta Trotskin joukot olivat jo aloittaneet kaupungin miehittämisen.

Tässä tilanteessa Suomen senaatti katsoi, ettei se tunnusta Venäjän uutta hallitusta ja että Venäjän ja Suomen yhteys on katkennut.

Tätä voi Häikiön mukaan pitää Suomen ensimmäisenä itsenäisyysjulistuksena.

– Mielestäni aamu 7. marraskuuta on siinä mielessä ratkaiseva, että siihen saakka suomalaiset tunnustivat Venäjän hallitsijan, olipa se keisari, väliaikainen hallitus tai Kerenski, Suomen valtionpäämieheksi. Sen jälkeen ei tunnustettu. Siinä on iso rajakohta.

Hallitusmuodosta eduskunta päätti ensimmäisen kerran 9. marraskuuta aamuyöllä.

Silloin äänin 102–89 korkein valta uskottiin toistaiseksi kolmijäseniselle valtiohoitajakunnalle.

Kuusi päivää myöhemmin eli 15. marraskuuta eduskunta julistautui äänin 127–68 korkeimman vallan haltijaksi Suomessa.

4. joulukuuta senaatin puheenjohtaja P.E. Svinhufvud antoi eduskunnalle lausunnon Suomen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisesta.

Kaksi päivää myöhemmin eduskunta hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen ja valtuutti sen hankkimaan itsenäisyyden tunnustukset.