Rydman tylyttää sote-järjestökenttää: Laittakaa "hynttyitä yhteen"
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) pitää hallituksen tekemiä asiakasmaksujen korotuksia ikävinä mutta välttämättöminä. Sote-järjestöleikkauksilla hän kertoo olevan myönteisiä vaikutuksia.
Hallitus päätti kehysriihessä, että hyvinvointialueiden järjestämiin palveluihin tulee uusia asiakasmaksuja ja joitain asiakasmaksuja korotetaan.
Samalla esimerkiksi vanhusten palveluasumisen ja kotihoidon maksuja korotetaan osana sosiaalihuollon palvelu-uudistusta.
Terveyskeskusmaksua nostetaan viidenneksellä, minkä lisäksi hammashoidon maksut kallistuvat. Myös päiväkirurgian ja poliklinikkamaksut kallistuvat.
Uusina maksuina hallitus päätti esimerkiksi erityistutkimusten 52,40 euron asiakasmaksusta sekä reilun 257 euron leikkaus- ja toimenpidemaksusta hoitopäivämaksun lisäksi.
Huolestuttaako vastuuministeriä, miten pienituloiset selviävät, kun asiakasmaksut nousevat, inflaatio kiihtyy ja samalla sosiaalihuollosta leikataan?
– Ensinnäkin iso osa näistä asiakasmaksuista on sellaisia, että ne eivät monta kertaa elämässä omalle kohdalle osu eli ne ovat sellaisia harvinaislaatuisempia. Sinänsä asiakasmaksujen korotukset ovat ikäviä juttuja, Rydman sanoo STT:n haastattelussa.
Muutokset hyvinvointialueiden maksuihin tuovat valtion kassaan noin 88 miljoonaa euroa vuonna 2027 ja noin 106 miljoonaa euroa vuodesta 2028 alkaen. Ministerin mukaan valtiontalouden ollessa tiukilla on parempi korottaa maksuja kuin leikata palveluista.
– Uskon, että ihmiset mieluummin maksavat palvelusta muutaman euron enemmän kuin että sitä palvelua ei olisi julkisella puolella ollenkaan saatavissa.
Hän lisää, että sosiaalihuollon osalta esimerkiksi ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asiakasmaksujen korotukset eivät kohdistu 62 prosenttiin asiakkaista.
– Sekä pienituloiset että vähän keskituloisemmatkin jäävät itse asiassa näiden asiakasmaksujen korotusten ulkopuolelle.
Sosiaali– ja terveysministeriön mukaan lapsiperheiden köyhyys on yleistynyt Suomessa, minkä lisäksi yksin asuvilla työttömillä, opiskelijoilla ja epätyypillistä työtä tekevillä on riski köyhyyteen.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan hallituksen aiemmat leikkaukset ovat sysänneet 31 000 lasta köyhyysrajan alle.
Mikä on ministerin viesti näille perheille?
Vastauksensa aluksi Rydman huomauttaa, että THL:n luvussa ei ole arvioitu käyttäytymis- tai dynaamisia vaikutuksia.
– Pienituloisuutta, tai missä kulkee köyhyyden raja, mitataan mediaanitulon mukaan suhteessa toisiin tulonsaajiin. Se tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi keskituloiset saavat yhtenä vuonna pienituloisia suurempia palkankorotuksia, niin tilastollinen köyhyysraja Suomessa nousee ylemmäs. Silloin köyhyysrajan alle voi jäädä väkeä, jonka tulot sinänsä eivät ole pienentyneet tai ne ovat saattaneet jopa aavistuksen kasvaa.
Rydman myöntää kuitenkin, että lapsiperheköyhyys ”voi sinänsä olla lisääntynyt”.
– Mutta kannattaa muistaa, että tämä hallitus on nimenomaan korottanut lapsilisiä, palauttanut työtulovähennyksen lapsikorotuksen ja korottanut sitä. Kyllä nimenomaan on tehty sellaisia täsmätoimia, joilla pitäisi olla myönteinen vaikutus nimenomaan lapsiperheiden asemaan.
Hallitus päätti kehysriihessä leikata sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattua STEA-avustusta ensi vuodelle 50 miljoonalla eurolla. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA on sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva valtionapuviranomainen.
Yhteensä sote-järjestöiltä on tämän vaalikauden aikana leikattu 190 miljoonaa euroa.
– Hallitus arvostaa niiden sote-järjestöjen työtä, jotka tekevät oikeasti jotain vaikuttavaa työtä sosiaali- ja terveysasioiden parissa. Mutta tämä järjestökenttähän on äärimmäisen kirjava, Rydman sanoo.
STEA-avustuksia on jaettu muun muassa mielenterveys-, päihde-, vammais- ja lapsiperhejärjestöille. Ministerin mukaan järjestökentältä löytyy paljon toimintaa, jota ei tulisi rahoittaa verovaroin.
– Iso osa on enemmänkin lobbausta, strategioiden ja vaikuttajaverkostoviestien lähettämistä ja kaikkea tällaista, ministeri sanoo.
Onko ministeriössä arvioitu sitä, millaisia seurauksia järjestöleikkauksilla on?
– Erittäin myönteisiä, koska se pakottaa sekä järjestöjä että kaikkia muitakin keskittymään siihen, mikä on olennaista. Kun raha on löysää, niin silloin rahaa myöskin käytetään löysästi, Rydman sanoo.
Kehysriihessä hallitus siirsi 25 miljoonan euron potin järjestörahoituksesta hyvinvointialueiden jaettavaksi.
Hyvinvointiala Hali ry arvioi tuoreeltaan, että valtakunnallisia leikkauksia ei voi yksi yhteen kompensoida jakamalla rahaa alueilla toimiville järjestöille. Hyvinvointialueyhtiö Hyvil ja Kuntaliitto vastustivat sote-järjestöjen leikkauksia jo ennakkoon ja arvioivat niiden lisäävän raskaampien palvelujen tarvetta.
Ministerin mukaan hyvinvointialueet pystyvät STEA-avustuskeskusta tarkemmin arvioimaan, millainen järjestötyö tukee sote-palvelujen järjestämistä, joka on hyvinvointialueiden tehtävä.
– Järjestötoimintaa on paljon fiksumpaa toteuttaa hyvinvointialueiden kautta. Ne voivat rahoittaa jotain sellaista järjestöä, joka auttaa hyvinvointialuetta suoriutumaan omista tehtävistään.
Järjestöleikkausten myötä myös niiden avustuskriteerejä tullaan tarkastelemaan uusiksi. Rydmanin mukaan keskeistä on huomioida, että sote-järjestöistä moni toimii samalla alalla. Esimerkiksi hän nostaa lapsijärjestöt.
– Meillä on Mannerheimin Lastensuojeluliitto, meillä on Pelastakaa Lapset ry, Lastensuojelun Keskusliitto ja niin edelleen, jotka toimivat saman alan puitteissa. Olemmeko ihan vakuuttuneita siitä, että se on tehokkain mahdollinen tapa järjestää nämä asiat? ministeri pohtii.
Rydmanin mukaan järjestöjen päällekkäistä hallinnollista taakkaa voisi keventää. Se voisi tarkoittaa järjestöjen yhdistymisiä.
– Pohdin kovasti, olisiko mahdollista luoda rahoitukseen sellaisia kannusteita, jotka kannustaisivat näitä yhdistyksiä myös laittamaan hynttyitä yhteen, karsimaan päällekkäistä hallintoa ja keskittämään toimintaansa enemmän siihen itse järjestön tarkoitukseen.