Oletko kuullut Pitcairnista? – Syrjäisellä saarella asuu kapinaan nousseiden merimiesten jälkeläisiä
Maailmassa on paikkoja, joissa todella tiedät olevasi kaukana aivan kaikesta. Yksi sellainen on Pitcairnsaaret eteläisellä Tyynellä valtamerellä.
Britannialle kuuluva saariryhmä sijaitsee suunnilleen puolivälissä Uuden-Seelannin ja Perun välisellä meritaipaleella.
Tahitille Pitcairnsaarilta on matkaa noin 2 100 kilometriä, Uuteen-Seelantiin noin 5 300 kilometriä ja Panamaan 6 600 kilometriä.
Paikka on siis todella kaukana.
Pitcairnsaariin kuuluu neljä saarta: pääsaari Pitcairn sekä Hendersonin, Ducien ja Oenon saaret. Niistä vain Pitcairn on asuttu.
Missään väenpaljoudessa Pitcairnilla ei joudu olemaan. Saarella asuu vain noin 50 ihmistä. Suurin osa heistä pääkaupunki Adamstownissa.
Pitcairnin historia on mielenkiintoinen. Argeologisten tutkimusten perusteella saarella oli polynesialaista asutusta ennen kuin eurooppalaiset löysivät sen.
Englantilaiset löysivät saaren 1760-luvulla. Kerrotaan, että brittiläisen HMS Swallow -aluksen kapteeni Philip Carteret nimesi saaren Pitcairniksi sen merimiehen mukaan, joka näki saaren ensimmäisenä.
Vuonna 1790 Pitcairnille saapuivat HMS Boynty -aluksen kapinalliset.
Brittiläisellä purjealuksella oli syttynyt vuonna 1789 kapina. Miehistö oli syrjäyttänyt aluksen kapteenin ja purjehtinut Boyntylla Tahitille. Osa kapinallisista jatkoi Tahitilta löytämiensä puolisoiden kanssa matkaa asumattomaksi muuttuneelle Pitcairnille. Sinne he perustivat pienen yhteisön.
Suurin osa Pitcairnin nykyisistä asukkaista on HSM Boyntyn kapinallisten ja heidän tahitilaisten puolisoidensa jälkeläisiä.
Pitcairnsaaret säilyivät pitkään tuntemattomina muulle maailmalle, kunnes amerikkalaiset valaanpyytäjät löysivät sen uudelleen vuonna 1808.
1800-luvulla Britannia otti Pitcairnsaaret virallisesti siirtomaakseen. 1850-luvulla merkittävä osa saarelaisista siirtyi asumaan Norfolkinsaarelle Australian itäpuolelle, kun Pitcairn alkoi käydä pieneksi.
Saaren asukasluku onkin vuosikymmenten aikana pudonnut merkittävästi. Moni on muuttanut Tahitille, Uuteen-Seelantiin tai muualle.
Pitcairn on noin 3,2 kilometriä pitkä ja 1,6 kilometriä leveä. Saarelaisten elinkeinoja ovat kalastus sekä hedelmien ja kasvisten viljely.
Pitcairn tunnetaan ulkomailla myös hunajantuotannostaan. Kerrotaan, että Pitcairnin hunaja olisi ollut erityisesti Britannian kuningattaren Elisabet II:n mieleen.
Myös matkailu lukeutuu Pitcairnin elinkeinoihin. Sitä tosin vaikeuttaa se, että saarelle on vaikea päästä. Lentokenttää ei ole.
Ainoa paikka, missä laivat voivat rantautua, on saaren pohjoisrannikolla sijaitseva Boynty Bay.
Saarella ei tosin ole isommille laivoille tarkoitettua kiinteää laituria. Risteilyalusten matkustajat kuljetetaan kauemmaksi ankkuroiduilta laivoilta saarelle pienemmillä veneillä. Sekin on sääolosuhteista riippuvaista toimintaa.
Pitcairnin pääkaupunki ja suurin asutuskeskittymä Adamstown sijaitsee Bounty Bayn rannalla.
Suomenmaa on kertonut syrjäisistä paikoista aiemminkin.
Vuonna 2024 kerroimme maailman syrjäisimmäksi asutuksi saareksi nimetystä Tristan da Cunhasta.
Toukokuussa puolestaan kerroimme kaukana Etelä-Afrikan alapuolella sijaitsevasta, Norjalle kuuluvasta Bouvet’n saaresta.