Natseja odotti yllätyshyökkäys, kun juutalaisia kerättiin kuolemanleirin junaan – Se oli sysäys vielä suuremmalle vastarinnalle
Tasan 80 vuotta sitten natsi-Saksan sotilaat astelivat Varsovan ghettoon tarkoituksenaan vangita 8 000 alueella asuvista juutalaisista. Heidät oli määrä kuljettaa Treblinkan kuolemanleirille.
Kerta ei ollut ensimmäinen, kun Varsovan ghetosta kuskattiin juutalaisia pahamaineiselle leirille.
Varsovan juutalaiset oli eristetty omalle asuinalueelleen eli ghettoon vuodesta 1940 lähtien. Enimmillään suljetulla alueella asui ahtaasti arviolta 380 000–400 000 juutalaista.
Natsi-Saksa aloitti gheton asukkaiden kuljetukset Treblinkaan heinäkuussa 1942. Heinä–syyskuuna aikana ghetosta kuljetettiin tuhoamisleirille arviolta 265 000 juutalaista. Noin 35 000 juutalaista tapettiin ghettoon karkoitusten yhteydessä. Ghettoon jäi tuolloin eri arvioiden mukaan 70 000–80 000 juutalaista.
Syyskuun 1942 jälkeen kuljetukset keskeytyivät. Juutalaisten keskuudessa kuitenkin osattiin odottaa niiden jatkumista. Ghettoon perustettiin kaksi vastarintaliikettä: ZOB ja ZZW. Toisistaan erillisillä ryhmillä oli samanlainen päämäärä: vastustaa aseellisesti saksalaisten kuljetuksia.
Vastarintaliikkeillä oli realistinen käsitys natsi-Saksan ylivoimasta, mutta silti ne päättivät taistella. Taistelemalla kuoleminen nähtiin kunniakkaammaksi kuin joutuminen nöyryytettynä siirretyksi kuolemanleirille.
Natsi-Saksa aloitti uudet kuljetukset ghetosta Treblinkaan tammikuussa 1943. Ja niin saksalaissotilaat astelivat ghettoon tammikuun 18. päivän aamuna.
Tällä kertaa heitä odotti kuitenkin yllätys. Kun juutalaisia kerättiin kokoontumispaikoille kuljetuksia varten, soluttautui heidän joukkoonsa myös ryhmä aseistautuneita juutalaisia. He aloittivat sovitusta merkistä aseellisen vastarinnan. Yhteenottoja syntyi muutamissa muissakin paikoissa gheton alueella.
Vastarintaan ryhtyneiden juutalaisten määrä oli sangen vähäinen, mutta saksalaiset olivat hämmästyneitä. Kokoontumispaikalle kerätyillä juutalaisilla oli mahdollisuus hajaantua. Saksalaiset kokivat itsekin tappioita.
Syntyneissä taisteluissa saksalaisilla oli kuitenkin selvä ylivoima. Suurin osa aseistetuista juutalaisista kuoli.
Lopulta saksalaiset keskeyttivät gheton karkotukset 21. tammikuuta. He ehtivät kuljettaa tammikuussa leiristä pois noin 5 000–6 000 juutalaista. Määrä oli selvästi pienempi kuin aiottu 8 000.
Juutalaisten vastarintaliikkeissä tilanne tulkittiin torjuntavoitoksi. Sen rohkaisemana ghetossa alkoi varustautumisen aika. Ghettoon rakennettiin maanalaisia bunkkereita ja suojia. Kerrostaloihin tehtiin taisteluasemia. Gheton asukkaille laadittiin taistelu- ja suojautumissuunnitelmia.
Tammikuun 1943 tapahtumilla oli oma rohkaiseva vaikutuksensa sille, että Varsovan gheton asukkaat nousivat vielä paljon laajempaan vastarintaan huhtikuussa 1943. Tuolloin alkaneet kuuluisat tapahtumat tunnetaan nimellä Varsovan gheton kansannousu.
Huhtikuussa alkanut gheton asukkaiden aseellinen vastarinta kesti liki kuukauden: huhtikuun 19. päivästä toukokuun 16. päivään. Sen päätteeksi saksalaiset tuhosivat koko Varsovan gheton, siellä asuneet ihmiset tapettiin tai kuljetettiin kuolemanleireille. Vain muutama tuhat onnistui pakenemaan maanalaisia käytäviä tai viemäreitä pitkin ja säilymään hengissä.
Varsovan gheton kansannousu oli ensimmäinen merkittävä aseellinen vastarinta saksalaisten toteuttamaa kansanmurhaa vastaan. Kansannousulla on ollut iso symbolinen merkitys juutalaisille myös myöhemmin.
Varsovan gheton kansannousu sekoittuu helposti toiseen historialliseen tapahtumaan eli Varsovan kansannousuun.
Varsovan kansannousulla tarkoitetaan elokuussa 1944 alkanutta puolalaisten aseellista taistelua saksalaisia miehittäjiä vastaan. Varsovan kansannousun myötä miltei koko Varsova tuhottiin.