Näkökulma: Kotihoidontuen porrastus jäi pois keskustan perhepolitiikan linjauksista – alhainen syntyvyys on muuttanut perhevapaakeskustelua
Keskusta haluaa säilyttää oikeuden lapsen kotihoitoon kolmeen ikävuoteen saakka.
Kotihoidontuen porrastus on jätetty pois puolueen tuoreesta perhelinjauksesta . Keskusta esitti sitä edellisessä perhepaketissaan joulukuussa 2016.
Tuolloin keskusta halusi porrastaa hoitovapaan niin, että sitä maksettaisiin nykyistä enemmän alle 2-vuotiaiden lasten kotihoidosta ja nykytasoa vähemmän lapsen kahden ja kolmen ikävuoden välillä.
Porrastuksen hylkäämiseen vaikutti ainakin kaksi seikkaa: sen vähäinen työllisyysvaikutus ja alhainen syntyvyys.
Valtaosa olisi toki hyötynyt euromääräisesti suuremmasta kotihoidontuesta ennen lapsen kahta ikävuotta.
Yli puolet perheistä käyttää kotihoidontukea enintään vuoden vanhempainrahakauden jälkeen, jolloin lapsi aloittaa päivähoidon alle 2-vuotiaana.
Uudistuksen symbolinen vaikutus olisikin kenties ollut euroja merkittävämpi.
Porrastuksella olisi kannustettu vanhempia palaamaan työelämään lapsen täytettyä kaksi.
2–3-vuotiasta lasta kotona hoitavalle vanhemmalle, jolla ei ole työtä johon palata, olisi kohdistettu erityistä työllistämiseen liittyvää tukea.
Osa vanhemmista koki, että porrastus olisi eriarvoistanut perheiden valintoja ja lähettänyt viestin, jonka mukaan yli kaksivuotiaan lapsen kotihoito ei ole suositeltavaa.
Työmarkkinajärjestöt ehtivätkin onnitella keskustaa siitä, että porrastusmalli saisi äidit palaamaan töihin nykyistä aikaisemmin.
Muutama vuosi sitten kaikki kohisivat perhevapaiden vaikutuksesta naisten työuriin.
Puolueet ja etujärjestöt julkaisivat kilpaa perhevapaamallejaan keskustan vanavedessä, ja monissa niistä kotihoidontukea olisi leikattu reippaalla kädellä.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK linjasi, että lasta tulee hoitaa kotona korkeintaan 1,5-vuotiaaksi. Vallalla oli outo ajatus siitä, että työllisyysluvut kaunistuisivat, kun kotiäidit lopettaisivat ”laiskottelunsa”.
Faktat kertoivat jo tuolloin muuta. Vain pieni osa perheistä käyttää kotihoidontukea täysimääräisesti eli lapsen kolmeen ikävuoteen saakka – ja näistäkin perheistä osaan on jo tulossa seuraava lapsi.
Hoitovapaata pitkään hyödyntävät perheet ovat usein monilapsisia. Tätä seikkaa ei voi sivuuttaa, kun jo yli puolet lapsista syntyy kolmen tai useamman lapsen perheisiin.
Pitkään lasta kotona hoitavilla on usein ohut koulutustausta eikä työtä, mihin palata. Kotihoidontuen leikkaus tietysti lisäisi myös työttömyysturvamenoja, kun osa äideistä ilmoittautuisi työttömiksi työnhakijoiksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pitkään toitottama viesti menee hiljalleen perille: kotihoidontuen leikkauksen vaikutus työllisyyteen olisi pieni.
Keskustaa on haukuttu perhevapaakeskustelussa vanhakantaiseksi ja kotihoidontukea naisten ansaksi.
Nyt ilmapiirissä on tapahtunut muutos pehmeämpään suuntaan. Taloustilanne ei enää vaadi leikkauksia perhevapaisiin, ja alhaisesta syntyvyydestä on tullut isompi huolenaihe kuin pienten lasten äitien työllisyydestä.
Edes EK ei ole hetkeen huutanut mantraansa siitä, että perhevapaat täytyy uudistaa naisten työmarkkina-aseman vuoksi.
Uusi vääntö aiheesta on edessä seuraavalla hallituskaudella, mutta lasten ja perheiden ääni kuuluu keskustelussa luultavasti entistä paremmin.
Vuoden takaisen perhevapaiden uudistamisyrityksen koulimana keskusta voi ainakin sanoa entistä painokkaammin, että uudistuksen täytyy olla parannus, ei leikkaus.
Nyt puolue esittää perheiden toiveisiin vastaavaa uudistusta, jossa nykyistä pidempi isien ansiosidonnainen vapaa ei lyhennä äitien vapaata.
Politiikan puolella pitää tehdä kaikki mahdollinen, jotta ihmiset uskaltaisivat toteuttaa haluamansa lapsiluvun.
Väestöliiton tuoreen perhebarometrin mukaan perheet eivät halua hoitovapaan lyhentämistä, ennemminkin pidentämistä.
Kaikenlaista pakkoa pidetään perhevapaissa pahana. Perhe koetaan hyvin tärkeäksi, harvan elämäntavoitteet liittyvät työhön.
Monet vanhemmat ovat harmikseen kokeneet, että perheiden asiat ovat jääneet talouden kehittämisen jalkoihin.
