Muut lapset voivat haukkua vaatteita tai ihmetellä vanhaa kännykkää

Perheen käytettävissä olevat taloudelliset resurssit saattavat vaikuttaa siihen, millaiseksi lapsen asema kaveripiireissä muodostuu, kertoo Helsingin Laajasalon peruskoulun ja Lemmilän koulun kuraattori Marjukka Nurro.

– Köyhyys-sana ei välttämättä ole aktiivisesti käytössä, mutta varallisuuden puutteeseen liittyvistä asioista voi muodostua syy sanalliselle kiusanteolle tai ryhmän ulkopuolelle jättämiselle, Nurro kuvailee.

Nurron mukaan lapset saattavat vertailla tavaroitaan, tekemisiään ja harrastuksiaan koulussa tavalla, joka voi herättää vähävaraisten perheiden lapsissa kokemuksen osattomuudesta tai huonommuudesta, vaikka tarkoituksena ei olisikaan kiusaaminen.

Nurron kokemuksen perusteella lapset ja nuoret eivät välttämättä puhu suoraan köyhyydestä, eivätkä he aina välttämättä asiaa edes hahmota.

– Lasten tapa kertoa köyhyyteen liittyvästä kiusaamisesta on usein konkreettinen – muut lapset ovat haukkuneet hänen vaatteitaan, ihmetelleet hänen vanhaa kännykkäänsä tai sitä, ettei perhe ole ollut kesällä matkoilla.

Aikuisten olisi Nurron mielestä tärkeää tiedostaa, että köyhyys tuottaa lapsille kokemuksen siitä, etteivät he pysty osallistumaan tasavertaisesti erilaisiin asioihin.

– Lapset ja lapsiperheet tarvitsevat taloudellista tukea, eikä yksikään lapsi tai nuori saisi joutua luopumaan itselleen tärkeistä asioista taloudellisten syiden vuoksi.

Akatemiatutkija Mia Hakovirta Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitokselta sanoo, että materiaalisten asioiden ohella lapset saattavat ajatella myös olemuksen ja luonteen viestivän köyhistä tai rikkaista kotioloista.

– Lapset yhdistävät köyhään lapseen esimerkiksi nöyryyden ja passiivisuuden. Rikkaisiin lapsiin yhdistetään ulospäin suuntautuneisuus ja vahva itsetunto, mutta usein myös itsekkyys ja jopa ilkeys, Hakovirta kuvailee.