Maastopalojen orvoksi jättämät eläinvauvat toipuvat Sydneyn villieläinsairaalassa

Eläintarhan johtaja toivoo, että ihmisten auttamishalu näkyisi myös ympäristötekoina
Australian maastopalot

Eläintenhoitaja Felicity Evansin laukussa asuu kenguruvauva. Normaalisti punaniskakengurut viettävät seitsemän kuukauden iässä vielä suurimman osan ajasta emonsa pussissa, mutta tällä yksilöllä elämä meni toisin Australiaa piinaavien maastopalojen takia.

Sen emo jäi lokakuussa auton alle paetessaan paloja. Kengurun päälle ajanut autoilija tarkasti raadon ja löysi kuolleen emon pussista eloon jääneen poikasen, joka nyt asustaa Taronga Zoon villieläinsairaalassa Sydneyssä.

Pussin asiaa ajaa nyt laukku, josta poikanen pistää päänsä ulos. Pienen empimisen jälkeen se tulee ulos ja alkaa loikkia sairaalan lattialla.

– Se on erittäin leimautunut ihmisiin eikä pelkää ollenkaan. Se on söpöä, mutta ne ovat huonoja ominaisuuksia luontoon palauttamisen kannalta, Evans kertoo.

Todennäköistä onkin, ettei tätä yksilöä voida enää palauttaa luontoon, vaan sille etsitään koti eläintarhasta.

Kenguruvauva on yksi lukemattomista eläimistä, joiden elämään maastopalot ovat vaikuttaneet. Raivoisien palojen uskotaan aiheuttaneen yli miljardin nisäkkään, linnun ja matelijan kuoleman.

Eläimistä onkin tullut Australian ennennäkemättömän palokauden kasvot.

Luonnonsuojeluorganisaatio Tarongan kahden eläintarhan villieläinsairaalat ovat olleet eturintamassa taistelussa eläinten puolesta. Tarongan sairaaloissa hoidetaan normaalisti noin 1 500 eläintä vuodessa. Nyt niissä on hoidettu pelkästään viimeisen kuukauden aikana noin 500 eläintä, eikä tilanteen odoteta rauhoittuvan.

Loukkaantuneiden eläinten lisäksi sairaalassa on myös orpoja eläinvauvoja. Useimpien eläinten kohdalla tavoitteena on, että ne voidaan palauttaa samaan paikkaan josta ne on pelastettu. Näin on esimerkiksi nokkasiilivauvalla, jonka emo jäi auton alle Hunter Valleyssä.

Palokausi on dominoinut otsikoita, mutta jo sitä ennen moni laji oli ahtaalla kuukausia jatkuneen kuivuuden jälkeen. Yksi näistä on Australian itärannikolla elävä lepakkolaji harmaapäälentäväkoira.

Runsaasti lepakoita on jäänyt orvoiksi, koska niiden emoille ei kuivuuden takia ole ollut riittävästi ruokaa ja vettä.

Moni Taronga Zoon työntekijä on viime aikoina hoitanut lepakonpoikasia. Yksi heistä on eläintarhan johtaja Simon Duffy.

–  Lepakolla menee hyvin, se on rentoutunut, mutta minun täytyy valvoa myöhään ja herätä aikaisin ruokkiakseni sitä, Duffy naurahtaa.

Tarongassa on hoidossa myös 12 geneettisesti tärkeän koalan ryhmä, joka ehdittiin evakuoida palojen tieltä Blue Mountainsista Sydneyn läheltä. Palot käristivät koaloiden asuinseudun, joten Tarongassa majailevat yksilöt saattoivat estää koko populaatiota tuhoutumasta.

Australiaan on virrannut lahjoituksia, mistä eläinsuojeluorganisaatiot ovat saaneet osansa. Duffy on tästä kiitollinen, mutta muistuttaa että luonnon toipuminen nielee miljoonia dollareita ja vie vuosikymmeniä.

Hän toivookin, että ihmisten myötätunto ja auttamishalu näkyisi myös arjen ympäristötekoina. Duffy on asian suhteen toiveikas.

– Olemme nähneet fantastisia muutoksia Australiassa ja ympäri maailman esimerkiksi kertakäyttöisten muoviesineiden suhteen, hän sanoo.

– Myös ilmastoasiat ja veden käyttö saavat paljon enemmän huomiota. Ihmisten täytyy vain miettiä omaa käyttäytymistään enemmän.