Kun lentäminen alkaa ahdistaa – yhä useampi matkustaa maata pitkin

Keinoja lentoliikenteen rajoittamiseen olisi, mutta poliittista tahtoa puuttuu
Matkailu

Olipa kerran aika, kun lomalla teltta ja lapset ahdettiin autoon ja suunta otettiin kohti Kilpisjärveä, Yyteriä tai Kolia.

Vielä joitakin vuosikymmeniä harva edes haaveili lomailusta kaukomailla. Nykyisin halvan lennon ja passelin hotellin voi etsiä kätevästi itse netistä. Ilmasilta Helsinki-Vantaaltakin vie näppärästi Thaimaan aurinkorannoille tai ostoksille Persianlahden luksuskaupunkeihin.

Lentomatkailulla on kuitenkin varjopuolensa, hiilenmusta ilmastojälki. Viimeistään kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n viime syksynä julkaistu raportti herätti monet pohtimaan omaa panostaan talkoissa.

Yhä useampi ilmastoherännyt on päätynyt lentomatkustamisen vähentämiseen. Kaikista ihmiskunnan hiilidioksipäästöistä lentomatkustamisen suorien päästöjen arvioidaan olevan noin kaksi prosenttia, mutta lentomatkustajien määrän odotetaan tuplaantuvan seuraavan 20 vuoden aikana.

Lentämisen haitallisuus ei liity pelkästään hiilidioksidipäästöihin, jotka laivamatkailussa voivat olla jopa lentomatkustamista pahemmat.

Esimerkiksi lentokoneen jättämä vesihöyry, typen oksidit ja aerosolit kuormittavat ilmastoa jopa neljä kertaa enemmän kuin pelkät hiilidioksidipäästöt. Lentokoneiden jättövanoista muodostuu myös niin sanottuja cirrus- eli untuvapilviä, jotka estävät lämpösäteilyä pakenemasta takaisin avaruuteen.

Vastuulliseen matkailuun erikoistunut toimittaja Heidi Kalmari aloitti omalta osaltaan lentomatkailun alasajon jo vuosikymmen sitten. Tuolloin halpalentoyhtiöt olivat jo tehneet lentämisestä halpaa ja matkailusta pikashoppailua.

Talviurheilun ystävien ilmastoverkoston POW Finlandin hallituksessa istuvan Kalmarin mukaan edelläkävijäjoukko on havahtunut lentämisen haittoihin todella vahvasti. Ruotsissa puhutaan jo ”flygskamista”, lentohäpeästä. 

Kalmarin mukaan asennemuutos näkyy siinäkin, että kaikki eivät kehtaa enää ladata kuvia lentokentiltä sosiaaliseen mediaan. Tänä kesänä lentämisen välttely näkyy selvästi myös Kalmarin omassa tuttavapiirissä.

– Näitä maata pitkin reissaajia on sekä yksittäisinä että perheiden kanssa ihan selkeästi enemmän.

Kalmari myöntää, että lentämisestä luopumiseen liittyy myös tuskaa. Elämäntapaa voi kuitenkin muuttaa ja oppia nauttimaan arjesta enemmän.

– Ennen oli tottunut siihen ajatukseen, että haaveili tosi paljon esimerkiksi matkoista, mutta nyt minusta tuntuu että haaveilen muistakin asioista. Aluksi se on luopumista, mutta tavallaan se on myös jonkun asian löytämistä tilalle.

Kalmari ymmärtää myös niitä, jotka lentävät lomallaan Dubaihin tai Thaimaan palmurannoille ja laskevat pennosiaan ja lyhyitä lomaviikkojaan.

Hän muistuttaa, että etujoukon perässä tulee joukko, joka muuttaa tapojaan pikkuhiljaa. Kaikkien ei tarvitse olla liikkeellä heti.

– Voihan olla, että ne, jotka lentävät Dubaihin saattavat jättää jo vuodessa jonkin matkan väliin ja mennäkin kesällä mökille.

Lentomatkailua kasvattaa lähitulevaisuudessa muun muassa Aasian kehittyvien talouksien vaurastuva keskiluokka.

Suomalaistenkin matkustaminen erityisesti ulkomaille on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana runsaasti. Ulkomaan lomamatkojen määrä kasvoi 15–74-vuotiailla 77 prosenttia vuosina 2007–2017.

Menneenä kesänä Euroopan kentiltä nousi ilmaan lähes 34 000 matkustajakonetta, mikä on tähänastinen ennätys. Euroopan ilmatilassa on jo hyvin ahdasta, ja Keski- ja Länsi-Euroopassa lentoja jouduttiin rajoittamaan. Suomen ja Espanjan Malagan väliä lentävät koneetkin joutuivat kiertämään Itä-Euroopan kautta.

(Kuva: Sitra/syke)

Euroopan unioni esiintyy mielellään ilmastopolitiikassa edistyksen airuena. Lentopäästöjen edessä kansalaistensa vapaaseen liikkuvuuteen nojaavan unioninkin kädet ovat loppuneet.

Jossain määrin lentoliikenteen kasvun päästöjä on sentään kompensoinut koneiden polttoainetalouden paraneminen. Nykyisten lentokoneiden polttoaineen tarve ja hiilidioksidipäästöt yhtä matkustajakilometriä kohden ovat vähentyneet yli 80 prosenttia 1960-luvun koneisiin verrattuna.

Uusiutuviakin lentopolttoaineita on jo saatavilla, mutta hinta on vielä 3–4-kertainen fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Laajamittaiseen käyttöön liittyy muitakin pulmia raaka-aineen saatavuudesta logistiikkaan.

Sähköllä lentämisen mahdollisuudetkin ovat rajalliset. Nykyinen ja näköpiirissä olevakaan akkuteknologia ei mahdollista tehokasta lentämistä suurilla koneilla.

Alan edelläkävijämaa Norja aikoo kuitenkin tehdä matkustajalentoja sähkölentokoneilla jo vuonna 2025 ja sähköistää koko maan sisäisen lentoliikenteen vuoteen 2040 mennessä.

Lentoliikenteen rajoittaminen poliittisin toimin ei globaalissa maailmassa ole helppoa.

Lentolippujen verottamisella on ollut sivuvaikutuksia, joiden vuoksi päätöksiä on jouduttu myöhemmin perumaan. Veroa on vältelty esimerkiksi siirtymällä käyttämään naapurimaiden lentokenttiä.

Kansainvälisen lentoliikenteen käyttämä polttoainekin on yhä verotonta. Menettely perustuu vuonna 1944 tehtyyn Chicagon lentoliikennesopimukseen.

Sopimus ei sinänsä estäisi kerosiinin verottamista, mutta poliittista tahtoa veron käyttöönottoon ei ole löytynyt. Myös Suomessa ilmailupolttoaineet ovat yhä verottomia huvi-ilmailua lukuun ottamatta.

Heidi Kalmarin mielestä muutosta kannattaisi ehkä lähteä hakemaan investoimalla raideyhteyksiin. Näin saataisiin karsittua varsinkin lyhyitä lentoja. 

– Yöjunathan helpottavat sitä maata pitkin kulkemista. Kun öitä voi käyttää matkustamiseen, säästää majoituskustannuksissa ja pääsee siirtymään eteenpäin. Kivasti on otsikoita näkynytkin, että niihin panostetaan ja niitä yhteyksiä tarjotaan lisää.

Kalmari laittaisi lisää painetta päättäjille, jotta myös lentoverotus saataisiin oikealle tasolle suhteessa junamatkailuun.

– Ja junamatkailu olisi sitten taas edullisempaa ja helpompi valinta niillekin, joilla ei ole niin paljon rahaa.

Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa junalla pääsee lähes minne vain. (Kuva: Alexander Schimmeck/unsplash)

Keski-Euroopassa suurten kaupunkien väliset yhteydet on helppo korvata junilla, mutta Itämeren perukoilla sijaitsevassa Suomessa mahdollisuudet ovat rajalliset.

Rautateitse Suomesta pääsee suoraan vain Venäjälle. Muualle Eurooppaan on matkustettava käytännössä yhä Ruotsin kautta.

Vaihtoehto on kuitenkin tulossa, joskin vielä vuosien päässä. Baltian läpi ei ole ollut junayhteyttä vuosikymmeniin, mutta tällä tietoa vuonna 2026 valmistuva Rail Baltica korjaa tilanteen.

Tuskallisen hitaasti edennyt rata on yhä suunnittelupöydällä. Valmistuessaan 900 kilometrin mittainen Rail Baltica veisi junamatkailijan kuitenkin Tallinnasta Varsovaan alle neljässä tunnissa.

Kuluttaja voi kuitenkin omilla ratkaisullaan vaikuttaa silloinkin, kun poliitikot ja rahamaailma haraavat vastaan tai reagoivat hitaasti.

Jos lentomatkustamista ei voi lopettaa kokonaan, sitä voi ehkä vähentää. Kohteen voi valita lähempää ja suosia suoria lentoja. Lentomatkustamisesta voi yrittää tehdä kalliimpaa valitsemalla halpalentoyhtiön sijasta jonkin muun, toiminnassaan ehkä ilmastovastuullisemman yhtiön.

Facebookiin perustetussa Maata pitkin matkustavat -ryhmässä on jo lähes 17 000 jäsentä. Vaihtoehtoiset Maata pitkin -matkamessut ovat saaneet hurjan suosion ja interrail-matkailu näyttää tekevän vahvaa paluuta.

Myös Heidi Kalmari lähti perheineen kesäkuun lopulla puolentoista viikon interrail-reissulle Berliiniin. Perheelliselle matkustustapa ei ole helpoin.

Kalmari myöntää, että lapset kyselevät välillä, miksi kaverien perheissä lennetään.

– Kyllä he pähkäilevät sitä, miksi me olemme tiukempia siinä, kun toiset perheet eivät ajattele sitä asiaa. Yritän vaan sanoa, että meille se on tärkeä juttu ja toiset tekevät omalla tavallaan. Enkä haluakaan sanoa siihen, että toiset tekisivät väärin.

Juttu on julkaistu aiemmin Suomenmaan printtilehdessä 12.7.2019. Lähteenä on käytetty muun muassa Syken ja Sitran raporttia Lentomatkustuksen päästöt – Mistä lentoliikenteen päästöt syntyvät ja miten niitä voidaan vähentää?

Suomenmaan voi tilata täältä .