Kohtalokas lohireissu päätti valtiomiesuran – kesällä 1981 UKK kalasteli ja kierteli Suomea, mutta romahdus oli nopea
Kesällä 1981 Walesin prinssi Charles vei vihille Lady Diana Spencerin, Solidaarisuus-liike lakkoili Puolassa ja toimintansa aloittanut Music Television siirsi populaarimusiikin videoaikaan.
Suomessa ei vielä aavistettu vietettävän erään aikakauden viimeisiä hetkiä. Vuodesta 1956 maata presidenttinä johtaneen Urho Kekkosen 80-vuotispäiviä oli juhlittu vasta edellisenä vuonna. Kaiken uskottiin olevan ennallaan.
Ikääntyneen presidentin terveyden heikentymisestä oli ilmennyt merkkejä jo vuosia. Ne olivat kuitenkin pysyneet enimmäkseen pienen lähipiirin tiedossa.
Huhuja ja epäilyksiä Kekkosen kunnosta silti liikkui. Niitä levitti aktiivisesti muun muassa eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Toimittajapiireissä oli jo jonkin aikaa ihmetelty presidentin vetäytymistä tavoittamattomiin ja haluttomuutta antaa haastatteluja.
Apu-lehdessä tuolloin työskennellyt presidentin lähiystävä Maarit Tyrkkö onnistui kuitenkin hankkimaan sellaisen heinäkuussa 1981.
Tyrkön mukaan presidentin kesäasunnolla Kultarannassa tehdylle haastattelulle saneltiin selvät raamit: kyseeseen tulee vain kevyt kesähaastattelu, jossa ei käsitellä politiikkaa tai ydinaseetonta Pohjolaa.
Tyrkön kirjassaan Presidentti ja toimittaja esittämän kuvauksen mukaan Kekkonen oli vaisu ja vastaili kysymyksiin lyhyehkösti. Haastattelussa hän puhuu muun muassa Kultarannan puutarhasta ja puista, kuntoilusta ja kalastuksesta ja valittelee muikkujen puuttumista Kultarannan ruokapöydistä.
Kun Tyrkkö kysyi sittenkin neuvostojohtaja Leonid Brezhnevin kommentista ydinaseettomasta Pohjolasta ja kansainvälisestä liennytyksestä, Kekkonen huomautti sovitun, ettei tuollaisiin kysymyksiin nyt vastata.
Apu-lehden haastattelu jäi viimeiseksi Kekkosesta tehdyksi henkilöhaastatteluksi.
Heinäkuussa Kekkonen matkusteli ympäri Suomea, muun muassa Kälviällä paljastamassa entisen maalaisliittolaisen ministerin ja eduskunnan puhemiehen Kauno Kleemolan muistopatsaan ja tapaamassa Hiittisissä ruotsalaista teollisuusjohtajaa Marcus Wallenbergia.
Presidentti teki myös kalamatkoja eri puolille Suomea ja kävi Kajaanissa vihkimässä vastavalmistuneen urheilukentän.
Kajaanista palatessaan Kekkonen tarjosi kyydin kentän vihkiäisiin niin ikään osallistuneelle kansanedustaja Ilkka Kanervalle. Kekkonen sanoi kainuulaisten isäntien tarjoomuksia nautittuaan Kanervalle haluavansa puhua sydämellään olevasta tärkeästä asiasta, joka koskee tulevaa syksyä.
Adjutantti ehti kuitenkin väliin ja muistutti sovitun, ettei ”sillä asialla rasiteta ulkopuolisia”. Professori Juhani Suomen arvion mukaan presidentti oli mitä todennäköisimmin paljastaa eroaikeensa.
Kekkosen vointi näytti jatkuvan kohtalaisena elokuussa. Presidentin esittelyssä 7. elokuuta Kekkonen oli läsnäolleiden mukaan virkeä ja kertoili lounaspöydässä innostuneesti tulevasta kalastusmatkastaan Islantiin.
Kesän matkustelu pienkoneilla ja helikopterilla oli kuitenkin käynyt voimille. Monet tuttavat panivat merkille presidentin väsymisen. Kekkonen valitteli itsekin huonoa vointiaan ja harmitteli Kultarannassa vierailleelle rouva Anita Hallamalle lupautumistaan Islannin-matkalle.
Hallama ja miniä Brita Kekkonen yrittivät taivuttaa Kekkosen luopumaan matkasta, mutta tämä piti itsepäisesti kiinni suunnitelmasta. Presidentin lääkäreiden Erkki Kivalon ja Pentti Halosen mielipiteet jakautuivat. Kivalo oli jyrkästi matkaa vastaan, mutta innokkaana kalamiehenä tunnettu Halonen kuului matkan varsinaisiin puuhamiehiin.
Presidentin matkalle ei haluttu toimittajia. Helsingin Sanomat lähetti kuitenkin matkaan toimittaja Kalle Heiskasen ja kuvaaja Hans Paulin.
Heiskasen kertoman mukaan aluksi kaikki meni hyvin. Kekkonen teki leppoisan kohteliaisuuskäynnin presidenttikollegansa Vigdis Finnbogadottirin luona, jonka jälkeen presidentti lensi pienkoneella pohjoiseen.
Presidentin seurueen kohteena oli Pohjois-Islannissa sijaitseva Vididalsa-joki. Heiskanen ja Paul yrittivät sopia pikaisesta käynnistä ja kuvausmahdollisuudesta. Adjutantti Lasse Wächter torjui kuitenkin pyynnön ehdottomasti, vaikka vielä 1970-luvun lopulla Kekkonen oli poseerannut mielellään kalareissuillaan.
Wächter syötti toimittajille puhelimitse Kekkosen lohisaaliista uutisia, jotka luultavasti olivat pelkkää satua. Helsingin Sanomien kaksikko istuskeli vuoren rinteillä ja tähysteli kohti presidentin majapaikkaa, jonka pihalla näytti kovin hiljaiselta.
Kun Heiskaselle ja Paulille valkeni, ettei joelle ole pääsyä, kaksikko palasi Reykjavikiin ottamaan presidenttiä vastaan. Presidentin seurue, johon kuuluivat muun muassa Pohjolan pääjohtaja Jaakko Lassila ja vuorineuvos Kauko Rastas, kartteli toimittajaa. Heiskanen sai kuitenkin kysyttyä Kekkoselta, miten matka meni.
– UKK katsoi hetken tiukasti, murahti että hyvin ja kääntyi lounaalle ravintolaan. Siellä hän viipyi vain tuokion ja vetäytyi lepäämään, Heiskanen kuvasi tapahtumia kolumnissaan Pohjalaisessa vuosikymmeniä myöhemmin.
Heiskanen havainnoi Kekkosen henkilääkärin Pentti Halosen kulkeneen huolestuneen näköisenä. Heiskasen mukaan hänen nenänsä sanoi, että kaikki ei ollut kohdallaan, mutta mitään varmuutta ei saanut.
Presidentti palasi kotimaahan varhain aamuyöllä 22.8. Suomessa HS:n jutusta ja valokuvasta syntyi kohu. Presidentin avustajien vaatimuksesta lehti siloitteli uutisointiaan jälkikäteen ja kertoi presidentin toipuvan ”vähäisestä matkaväsymyksestä”.
Totuus oli kuitenkin, että koko kalastusretki oli epäonnistunut täydellisesti. Presidentti oli äreä ja levoton, kadotti ajan ja paikan tajun, ja hänellä oli harha-aistimuksia. Sairaus, aivoverenkierron häiriöitä aiheuttava valtimokovettumatauti, oli edennyt pisteeseen, josta paluuta ei enää ollut.
Kekkonen soitti Islannista Tyrkölle sekavana ja hätääntyneenä puhelun, jossa hän sanoi olevansa vankina ja haluavansa kotiin.
Islannin-matkan jälkeen Kekkonen palasi kuitenkin töihin, ja tutussa Tamminiemen ympäristössä Islannissa puhjenneet oireet näyttivät helpottavan. Puolustusvoimien komentajan Lauri Sutelan mukaan presidentti selviytyi hyvin koreografialtaan vaativasta kadettien ylentämistilaisuudesta vielä 27. elokuuta.
Meno oli silti välillä sekavaa. Tamminiemessä vierailleelle Tyrkölle presidentti sanoi kohtasi huoneessaan lepäilleen UKK:n, joka sanoi olevansa koko ajan peloissaan. Kun Tyrkkö kysyi syytä, Kekkonen vastasi: ”No, jos makaisit Englannin väreissä ja odottaisit, että tulee ulkoilmakutsu”.
Perjantaina 4. syyskuuta pidetyn presidentin esittelyn jälkeen Kekkonen otti vielä vastaan Juhla-Kalevalaa tuovan valtuuskunnan, mutta sitten voimat loppuivat.
Seuraavalla viikolla presidentin ohjelma peruttiin ”vilustumisen vuoksi”. Torstaina 10. syyskuuta Kekkosen lääkärit Kivalo ja Halonen ja muu lähipiiri totesivat entiseen malliin jatkamisen toivottomaksi ja päättivät presidentin määräämisestä sairaslomalle kuukaudeksi.
26. lokakuuta 1981 Kekkonen suostui allekirjoittamaan asiakirjan, jolla hän luopui presidentin virasta.
Lääkäreiden mukaan presidentti tiesi, mitä teki. Juhani Suomen mukaan siihen viittaa myös Kekkosen parahduksenomainen huudahdus pojalleen Matti Kekkoselle ja kansliapäällikkö Juhani Perttuselle heti asiakirjan allekirjoittamisen jälkeen:
– Pojat auttakaa minua ja pitäkää minusta huolta!”
Lähteinä mm. Juhani Suomen Umpeutuva latu – Urho Kekkonen 1976-1981 (Otava) ja Maarit Tyrkön Presidentti ja toimittaja (WSOY)
