Kirkolla kolme vaihtoehtoa mies- ja naisparien avioliitoissa: Nykykanta, uudistuminen, vetäytyminen

Kirkolliskokous alkaa ensi viikolla Turussa. Isoksi keskustelunaiheeksi nousee kirkkoa kahtaalle repinyt tasa-arvoinen avioliittolaki.

Kirkolliskokoukselta ei kuitenkaan ole odotettavissa päätöksiä, sillä asiaa käsitellään kokouksessa lähinnä tiedonantojen pohjalta.

Uusi laki on tuonut kirkolle paineita määrittää suhtautumistaan nais- ja miesparien liittoihin. Karkeasti jaettuna kirkolla on kolme mahdollisuutta, miten edetä:

1. Kirkko alkaa vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pareja

Tämä vaihtoehto ei luultavasti ole ainakaan lyhyellä aikavälillä todennäköinen. Vihkikaavaa voi muuttaa vain kirkon ylimpänä elimenä toimiva kirkolliskokous, ja se tarvitsee muutokseen kolmen neljäsosan äänienemmistön.

Tällä hetkellä kirkolliskokouksen jäsenistön kannat jakautuvat kuitenkin niin, että sekä mies- ja naisparien vihkimisen kannattajilta että vastustajilta puuttuu muutokseen vaadittava enemmistö. Tilanne on siis jumissa kumpaankin suuntaan.

On mahdollista, että pitkällä tähtäimellä samaa sukupuolta olevia pareja vihitään kirkossakin. Toisaalta: kirkon väkimäärä vähenee, ja mitä todennäköisimmin kirkosta eroaa ennen kaikkea niitä, jotka ovat avioliittolaissa liberaalimmalla kannalla.

Liberaalien eroilla voi olla vaikutusta seurakuntavaalien tulokseen ja se taas voi heijastua kirkolliskokousvaalien tulokseen. Jäisivätkö liberaalit tällöin yhä enemmän alakynteen?

2. Kirkko luopuu vihkimisoikeudestaan

Yksi vaihtoehto kirkolle on luopua vihkioikeudestaan kokonaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että siviilivihkiminen tulisi pakolliseksi. Kirkko voisi yhä tehdä kirkollisia vihkimisiä vastaavia seremonioita, kuten siunauksia, mutta niillä ei olisi juridista vaikutusta.

Kirkon yleisvaliokunnassa on käsittelyssä kirkolliskokouksen edustaja Risto Tuorin aloite kirkon vihkimisoikeudesta luopumisesta.

Valiokunnan mietintöä käsitellään ensi viikon kirkolliskokouksessa, mutta mietinnön sisältö selvinnee vasta kokousviikolla. Mietinnössä esitetään joko sitä, että mahdollisuus vihkioikeudesta tulee selvittää tai sitä, että selvitystä ei pidä tehdä.

Vihkioikeudesta luopuminen ei välttämättä ratkaisisi kirkon sisäisiä ristiriitoja. Silloin keskustelua saatettaisiin nimittäin jatkaa siitä, mitä pareja kirkko siunaa.

3. Kirkko pitäytyy nykykannassaan

Nykykannassa pitäytyminen on lyhyellä aikavälillä kirkon todennäköisin vaihtoehto. Teologisessa mielessä asia on piispainkokouksen selonteon mukaan selkeä: avioliittolain muutos ei vaikuta kirkon näkemykseen avioliitosta naisen ja miehen välisenä. Selonteossa näkemys koski sekä vihkimistä että siunaamista. Homoparin kanssa voidaan kuitenkin pitää rukoushetki.

Myöskään kirkkohallituksen selvityksen mukaan uusi avioliittolaki ei tuo papeille velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Kirkon nykykannasta on kirkon sisällä vaihtelevia tulkintoja. Esimerkiksi Helsingin hiippakunta tulkitsee, että papit voivat ongelmitta vihkiä homopareja noudattaen uutta avioliittolakia, sillä kirkkolaissa ei mainita vihittävien sukupuolesta mitään. Myöskään kirkkojärjestyksessä tai kirkkokäsikirjassa ei nimenomaisesti mainita, että kirkkoavioliitto kuuluisi vain heteropareille.

Kirjavat laintulkinnat voivat siis johtaa erilaisiin ratkaisuihin. Sen, kenen laintulkinta on oikea, ratkaisisi viime kädessä maallinen oikeus.

Juttua varten on haastateltu Espoon piispa Tapio Luomaa, Tampereen piispa Matti Repoa, kirkon puhemiesneuvoston jäsentä Johanna Korhosta sekä pappi Ville Auvista Suomen teologisesta instituutista.