Kansalaisopistot säästyivät uudelta säästökuurilta, mutta viime vuoden leikkaukset tuntuvat yhä
Kansalais- ja työväenopistoille jyvitetty miljoonien eurojen säästötavoite kaatui hallituksen budjettiriihessä kuun alussa.
Toteutuessaan se olisi tarkoittanut uusia kurssimaksujen korotuksia, tarjonnan kaventumista sekä opetusryhmien minimikokojen nostoa. Samalla opetuksen ulkopuolelle olisi jäänyt sitä eniten kaipaavia kuntalaisia.
Kansalais- ja työväenopistot, järjestö- ja säätiöpohjaiset oppilaitokset sekä kansan- ja musiikkiopistot joutuivat viime vuonna varsin reippaalle, yhteensä 22,5 miljoonan euron säästökuurille.
Summa jakaantui puoliksi kunnallisten kansalais- ja työväenopistojen sekä muiden sivistävien oppilaitosten kesken. Prosenteiksi muutettuna opinahjojen oli leikattava kuluistaan noin 15 prosenttia, elleivät ne saaneet lisärahoitusta kotikunniltaan.
Valtiovarainministeriö ehti tämän vuoden elokuussa esittää opinahjoille uusia, yhteensä noin 20 miljoonan euron säästöjä. Tästä kansalais- ja työväenopistojen osuus olisi ollut noin 11 miljoonaa. Toteutuessaan säästöt olisivat tienneet oppilaitoksille runsaan 12 prosentin säästökuuria.
Muun muassa järjestöjen ja säätiöiden omistamia oppilaitoksia edustavan Sivistysala ry:n eli Sivistan asiantuntijan Aleksi Sandroosin mukaan valtiovarainministeriön esittämät leikkaukset olivat samaa kokoluokkaa kuin hallituskauden alussa.
Kansalaisopistoissa ne olisivat pahimmillaan tarkoittaneet noin 180 000 opetustunnin ja kansanopistoissa noin 25 000 opiskelijaviikon karsintaa.
– Se olisi tarkoittanut maksujen korotuksia, tarjonnan supistamista ja koulutusverkoston karsintaa. Samalla olisi kärsinyt koulutuksen alueellinen saavutettavuus eri puolella Suomea. Onneksi tässä budjettiriihessä koulutus oli hallituksen erityissuojelussa, Sandroos toteaa.
Tampereen seudun työväenopistossa viime vuoden säästöt kohdistuivat pitkälti valtionosuuden piirissä olevaan opetukseen. Rehtori Maija-Liisa Gröhnin mukaan niistä leikattiin noin 15 prosenttia eli noin 5 500 tuntia.
Työväenopisto järjestää vuosittain yli 2 000 kurssia Tampereen ja Ylöjärven alueilla sekä verkossa. Opiskelijoita on noin 16 000.
– Kaupunki ei ole vielä leikannut meidän rahoitustamme, mutta tilanne voi muuttua. Tampere on jo käynnistänyt yt-neuvottelut, ja säästöjä haetaan joka suunnalta, Gröhn kertoo.
Rehtorin mukaan kulukurista on pidetty huolta ilman valtion säästöohjelmaakin. Kurssimaksuja on korotettu tasaisesti muutamalla prosentilla vuosittain ja pitkälti kuluperustein.
– Tänä syksynä korotus oli viisi prosenttia, mutta se ei näytä vaikuttaneen ilmoittautumismääriin, Gröhn toteaa.
Jatkuvilla korotuksilla on kuitenkin vaikutusta opiskelijaprofiiliin. Työttömien, eläkeläisten ja lisäkoulutusta kipeimmin tarvitsevien sijaan kursseilla on entistä enemmän työssä käyvää valkokaulusväkeä.
– Tämä kehitys huolestuttaa, sillä samaan aikaan meidän olisi huolehdittava myös kuntalaisten yhdenvertaisuudesta, Kansalaisopistojen liiton hallituksessa istuva Gröhn sanoo.
Viiden kunnan alueella toimivan Joensuun seudun kansalaisopiston rehtorin Tero Väänäsen mukaan he selvisivät viime vuoden säästökuurista kohtuullisen kuivin jaloin, vaikka valtionosuuksien leikkauksia jouduttiin kompensoimaan kurssimaksujen 10 prosentin nostolla.
– Maksut ovat edelleen kohtuullisia, mutta osalle pienituloisia sekä työttömille ja eläkeläisille jo liian korkeita. Myös taiteen perusopetuksen maksuja on nostettu. Isommissa perheissä se voi vetää talouden tiukalle, Väänänen toteaa.
Opiskelijamäärät ovat pysyneet ennallaan, mutta Väänäsellä on sama huoli kuin Tampereen seudun kollegallaan Gröhnillä.
Kansalaisopistosta voi tulla kallistuvien kurssimaksujen myötä parempiosaisten opinahjo, vaikka sillä on tärkeä tehtävä myös syrjäytymisen estäjänä, työelämätaitojen kehittäjänä, maahanmuuttajien kotouttajana ja ikäihmisten liikuttajana.
– Korotuspainetta tulee myös kuntien valtionosuusleikkauksista. Tulevaisuus huolestuttaa etenkin maaseudulla. Monella kylällä kansalaisopiston kurssit ovat viimeinen valopilkku. Kun opetustunnit vähentyvät, on opettajiakin vaikea löytää.
Vantaa ja Helsinki ovat kuitanneet kansalais- ja työväenopistoille sälytetyt säästövaateet vielä omista budjeteistaan, mutta Espoon kaupunki ei.
Espoon seudulla toimivan Omnian toimialarehtorin Anna-Maija Iskaniuksen mukaan tämä on tarkoittanut kurssitarjonnan keskittämistä, ryhmäkokojen kasvua, maksujen korotuksia sekä tila- ja henkilöstökulujen optimointia.
Opetuksen heikompi saavutettavuus kuuluu jo aiheuttaneen asiakaskatoa. Mahdollisten uusien säästöjen myötä tarjonta todennäköisesti kaventuu entisestään, mikä puolestaan vähentää kiinnostusta hankkia omaehtoista osaamista.
– Meillä väliinputoajia ovat myös maahanmuuttajat, joita on jo neljännes Espoon asukasmäärästä, Iskanius muistuttaa.